Avainsana-arkisto: Kreikka

Yhteisönsä riivaama

Kirjoitettu 1.3.2012 4 kommenttia

He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. [1] Jeesus opetuslapsineen rantautui monella tavalla myrskyisän venematkan jälkeen Galilea-järven itärannalle, pakanalliselle maaperälle, Gergesan kaupungin tai pikemminkin kylän läheisyyteen. [2] Gerasan[3] alueella oli kymmenen Aleksanteri Suuren perustamaa tai laajentamaa ylpeää ja keskenään kilpailevaa kaupunkia, jotka vaalivat kreikkalaista kulttuuria. He olivat taistelleet itsenäisyytensä puolesta sekä juutalaisia, kreikkalaisia että roomalaisia vastaan. Nyt kaupungeissa oli runsaasti kreikkalaisten Jumalaien temppeleitä, joissa säännöllisesti uhrattiin pääasiassa sikoja.[4] Se oli kuin gallialainen maakunta, joka sitkeästi taisteli valloittajia vastaan. Kaikki alueen […]

Avainsanat: aggressio, alaston, Aleksanteri Suuri, Alison James, Asterix, demoni, demytologisoida, Galilea, Geara, Gibson E. Leight, hauta, Horsley Richard A, hullu, imitaatio, innovatiivinen oivallus, joukkoitsemurha, Julius Caesar, juutalainen, kahle, kakofonix, kidutus, kivittäminen, Kollektiivinen vastuu, kosto, Kreikka, kylähulluu, kyläyhteisö, legioona, lynkata, lynkkausmentaliteetti, Matthew Shelly, Mitä riivaajat okein olivat?, mytologia, Newheart Michael Willet, normaalielämä, Obelix, Onko demoneja olemassa?, pakanat, Patterson Stephen J., primitiivinen, psykologia, pyhitetty väkivalta, raivohullu, riivaaja, rituaali, roolipeli, roomalaiset, sikalauma, sosiologia, sotilallinen kuri, spektaakkeli, syntipukkimekanismi, taikausko, täysijärkinen, toistamispakko, trauma, trubadurix, Uderzo, uhraaminen, uhrimenetelmiä, uhrirituaali, uhrius, vaatteet, väkivalta, väkivaltainen, valaistuminen, viattomuus, Williams James, Wink Walter, Yhteisöllinen riivaus, yhteisöllisyys, Zeus

Vihollisen rakastamisesta

Kirjoitettu 1.12.2011 0 kommenttia

Teille on opetettu: ’ Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.[1] Jeesus ei käytä mitään suoraa sitaattia vanhasta testamentista. Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi vain tiivistää juutalaisten ja kaikkien naapurikansojen itsestään selvän moraalisen maksimin. Hammurabin ja assyrialaisten lait, kreikkalaisten, roomalaisten ja juutalaisten tekstit pyhittävät koston ja pitävät vihollisen vihaamista itsestään selvänä moraalisen ihmisen ominaisuutena. Julkinen oikeus hillitsi henkilökohtaista kostoa moninkertaistumasta, mutta varmisti sen toteutumisen vähintäänkin samanmittaisena. Hammas-hampaasta […]

Avainsanat: abba, aramea, Aristofanes, aseellinen vastarinta, assyrialaiset, aurinko, Auschwitz, Desmond Tutu, diktatuuri, eheys, esteettinen täydellisyys, Etelä-Afrikka, etiikka, fanaattinen, filistealainen, Gandhi, gravitaatio, Haastava huumori, hammas hampaasta, Hammurabi, heimojumala, heprea, hierarkia, hmisarvo, huumori, huumorintaju, hyvät ja pahat, identiteetti, inflaatio, inklusiivisuus, itsepuolustusreaktio, jahve, joukkomurhaaja, julkinen oikeus, Jumalan valtakunta, kaaos, katkeruus, kauna, Kiina, kirottu, koomikko, kosto, köyhä, Kreikka, Latvia, Liettua, luova rakkaus, Luther, luuseri, Lysistrata, maailmanparantaja, masokismi, Miles Jack, Moderni pasifismi, moraalinen aloite, moraalinen maksimi, moraalinen täydellisyys, Morreal, mustasukkainen Jumala, nauru, Nelson Mandela, neuvostopropaganda, nöyryytysten noidankehä, pahan ruumiillistuma, pahuus, parodia, Paul Tillich, Peloponnesoksen sota, Populaaripsykologinen, posken kääntäminen, Puolan Solidaarisuusliike, puolustusmekanismi, pyhitetty väkivalta, pyramidi, rakastava isä, rikas, rohkeus, Rooma, samarialainen, sankaruus, satiiri, suvaitsevaisuus, suvaitsevaisuuskiihkoilija, Swartley M. Willard, täydellisyys, teleios, tilannekomiikka, tyranni, uhri, uhrin tekijä, uhrivalmius, väkivallasta pidättäytyminen, väkivallaton, väkivalta, vallankumous, vastustaja, veriuhri, vihaa vihamiestäsi, Vihasymbioosi, vihollinen, Wink Walter, yhteiskuntarauha, ystävä

Pitkä perjantai

Kirjoitettu 10.3.2011 2 kommenttia

SISÄLLYSLUETTELO: Minä en tunne sitä miestä Juudas tappaa itsensä Oikeuden edessä Pilatus Herodes Sovinto Tuomio Claudia Barabbas Kateus Kansan valta. Vastuu Lynkkaus alkaa Ulos karkotettu Kuoleman tuottamisesta Puuhun ripustettu Kuningas? Rosvo? Ihmisen uhri Viimeiset sanat Kuolemaan hylätty Verho repeää. Upseeri havahtuu Kuolleiden todistus Lojaaliset naiset Salainen seuraaja Hautaan suljettu Levoton yö Työ on kesken. Päivitän artikkelia taas ensi vuonna. Minä en tunne sitä miestä Kertomus Pietarista, joka painostettuna kolmesti kieltää Jeesuksen, on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon evankeliumien kerronta […]

Avainsanat: abba, absurdi, aikalisä, alaston, alisteinen asema, alkuseurakunta, Ann W. Astell, Anna heille anteeksi, ansa, anteeksianto, antropologia, Apollo, Arimatialainen, Armstrong Karen, arpa, Art House, asiayhteys, auktoriteetti, Bailie Gil, Barabbas, Bellinger, Borg Marcus, Bovon Franqois, Brad Jersak, Brown Raymond, Calvary, Ched Myers, Christoph Wolf, Cicero, cognito extra ordinem, Crossan John Dominic, Daavidin valtakunta, delegaatio, Demystifiointi, demytologisoida, Depoortere Frederiek, diagnoosi, diaspora, diktatuuri, diplomaattinen, ehtoollisasetus, Elia, epätoivo, esikuva, esinahka, etninen, evankeliumi, Fariseus, Filon, Florus, Fortuna, Fredriksen Paula, Galilea, Gardell Jonas, Gebauer, Gianni Vattimo, Gil Bailie, Ginter Gebauer, Golgata, Gordon Thomas, Greenberg. Gary, groteski, haaskalinnut, hallinta-alue, häpäisy, hapanviini, häpeä, hasmonealaisten palatsi, hauta, häväistys, Heim Mark. S, Herodes, Herodes Antipas, Herzog II. William R, hierarkia, hirttää, Holmen Tom, huuto Jumalalle, hylätyksi tuleminen, hylkääminen, hyvä ja pahan tiedon puu, idumealaiset, ihailu, illuusio, ilmoitustaulu, imitaatio, imperiumi, impulsiivinen, INRI, instituutio, ironia, ironisoi, ironisointi, Italia, Itsemurha, itseohjautuvuus, itsevaltainen, Jaakob, Jano, Jeesuksen äiti, Jeesus, Jerusalem, Johannes, Johannes Kastaja, John Dominic Crossan, John Hopkins, johtaa harhaan, Jonas Gardell, Joosef, Joosef arimatialainen, Josefus, Josephus, joukkohauta, joukkomurha, julmuus, Jumalan valtakunta, juoru, juridinen, Juudas, juutalainen, juutalaisvastaisuus, kadehdittava, Kaifas, Kankaanniemi Matti, kansallismielisyys, kansan vihollinen, kantelukirje, kapinoida, kärsimysnäytelmä, katarsis, kateellinen, kateellinen kilpailu, kateus, katkera itku, katumus, kauhukampansa, kauna, keisari, kerjäläinen, kerrontatyyli, kettu, kidutus, Kierkegaard, kilpailu, kirota, kivittäminen, klaani, kollektiivinen intuitio, kollektiivinen väkivalta, kompassi, koominen, korkein johto, korkein tuomari, korppi, kosto, koston uskonto, Krainion, Kreikka, krusifiksi, Kukon laulu, kummitustarina, kunnia, kunnialliset hautajaiset, kunnianhimo, kunniavelka, kunnioitus, kuolema, kuolemantuomio, kuoppa, kurinpalautuskirje, kutsumus, kuulua joukkoon, kuulustelu, Kyreneläinen, lainopettajat, lakeija, lakipykälä, legenda, leski, Libya, lumo, Luukas, lynkkaava kansanjoukko, lynkkaus, lynkkaushenki, lynkkausjoukko, maaherra, maalaismoukka, maan perustamisesta, maanjäristys, maanpakolaisuus, maantierosvous, malli, manipuloitava, Marcus Borg, Maria, Maria Magdala, Markus, Markus Borg, Matteus, Matti Kankaanniemi, Messias, mestaus, Michael Hardin, mikä on totuus, militaristinen, Mimeettinen, mimeettinen tartunta, Mimesis, mirha, Mooses, motiivit, muistomerkki, muodollinen, murre, Myers Ched, myologinen, myötätunto, mytologinen pyhyys, mytologiset, myytti, myyttinen sankaritarina, naamari, näännytys, naiset, närkästyä, Neuhaus, neuvosto, nolata, nöyryytetty, nöyryyttävä, nöyryytys, Orchard Helen, orja, orpo, Pääkallonpaikka, pääoma, pääsiäissaarna, päätösvaltainen, pahuus, pakana, palvelija, palvelustyttö, papisto, pappiseliitti, paradoksi, paratiisiunelma, parjaus, patriarkaalisuus, patriootti, Pax Romana, pellavavaate, pelottava ratkaisu, peruspelko, Pesi kätensä, pidätys, Pietari, Pietari kieltää, Pietarin evankeliumi, piilomerkitys, Pilatus, pilkaaja, pilkata, pilkka, poikkeava, poissulkeminen, poliittinen, pöyhkeä, Profeetta, prokuraattori, provinssi, psykologinen, puhdistautuminen, purppuraviitta, pyhä, pyhä paikka, pyhitetty väkivalta, Rene Girard, retorinen tyyli, revanssi, riippumattomuus, rikollinen, risti, ristiinnaulita, ristiinnaulitseminen, ristin kantaminen, ristiriitainen, rituaali, roisto, rooli, roolijako, Rooma, rosvo, rovio, Rufus, saastainen, saastua, sadanpäämies, sadatella, samarialainen, samarialaiset, sankari, sankarimessias, sankaruus, Santala Risto, sapatti, särkyneet unelmat, Schwager, Schwager Raymund, Sejanus, Seneca, Senior Donald, Simon, skandaali, Sören Kierkegaard, sortotoimia, sosiaalinen, spektaakkeli, spontaani, synoptikot, syntipukkimekanismi, syyllisyys, syyrialaiset, teloitettu, teloitus, teloituspaikka, temppeli, temppeliaristokratia, testamentata, The scapegoat, Tiberius, tieto, tietoinen, tilannetaju, titulus, Tom Holmen, totuus, traaginen, trategia, tunkio, tuomioistuin, uhma, uhraaminen, uhri, uhrikultti, uhritemppeli, uppiniskaisuus, upseeri, utopia, vaakuna, väheksyä, väkivalta, väkivaltainen, väkivaltaisuus, valamiehistö, valtakunnan vihollinen, valtakunta, valtaperusta, valtaväestö, valtiomies, valtioterrorismi, vangitseminen, vastuu, verinäytelmä, veripelto, veriraha, verta vaativa jumala, vertailu, Via Dolorosa, viaton uhri, viaton veri, viattomuus, villitsee, Volf Miroslav, Williams James, Wolf, Wroe Ann, yhteistyökumppani, yksimielinen kansa, ylenkatse, Ylipappi, ylivertaisuus, ylösnousemus, ympärileikkaus, Yom Kippur, Zizek Slavoj

Sankariuhri

Kirjoitettu 16.2.2011 0 kommenttia

Kauppamatkustajat myivät matkallaan ostamansa orjan Faaraon hoviherralle. Joosef voitti isäntänsä luottamuksen ja pääsi lopulta eräänlaiseksi talkkariksi, jolla oli avaimet kaikkiin Potifarin huoneisiin. Isäntä oli luultavasti kuohittu mies,[1] eikä ”hän itse välittänyt mistään paitsi ruuasta, jota hän söi.”[2] Ei siis ihme että kyvyttömän ja läskistyneen Potifarin seksuaalisesti turhautunut vaimo alkoi vikitellä miehensä nuorta ja komeaa luotto-orjaa. Vaikka Joosef oli juuri saavuttanut sukukypsän iän ja himotkin olivat varmaan sen mukaiset, hän torjui ihmeen sitkeästi emäntänsä seksuaalisen työpaikka-ahdistelun. Lopulta lemmennälkäänsä nääntymässä oleva kotirouva […]

Avainsanat: anteeksianto, aurinkojumalaa, Depoortere Frederiek, Efraim, Egypti, eunukki, Faarao, Faidra, Genesis, Gianni Vattimo, hedelmällinen, himo, Hippolytus, hoviherra, Joosef, Juomanlaskija, kansallismielisyys, Kauppamatkustaja, Kreikka, kuohittu, lehmä, lemmennälkä, luotto-orja, luottovanki, lynkkaustapa, Manasse, miehen raiskaus, myyntivoitto, nöyryytys, pääministeri, pakeni alasti, Perhekriisi, Poseidon, Potifar, raiskausyritys, rikospaikka, seksuaalinen työpaikka-ahdistelu, siirtolaisviha, Slavoj Žižek, sovinto, sukukypsä, syntipukkiteema, tabu, toimiva uhri, uhri, unohdus

3.11 Myytin murtajat

Kirjoitettu 12.2.2011 1 kommentti

Kulttuurikritiikin tehtävä on paljastaa historiallisten ja modernien myyttien tapa perustella ja pyhittää väkivalta. Demytologisointi rehabilitoi uhrin ja paljastaa väkivallan sellaisena kuin se on. Analysoituaan erityisesti kreikkalaisten myyttien pyhittämää ja piilottamaa väkivaltaa[1] Girard vihjaisi seuraavaksi puuttuvansa juutalaiskristillisen perinteen pyhiin teksteihin. Monet odottivatkin, että hän seuraavaksi käsittelisi Raamatun kertomuksia myytteinä myyttien joukossa. Niin hän oli joskus suunnitellutkin tekevänsä. Kukaan ei odottanut, että uskonto itsessään voisi antaa aihetta myyttisen väkivallan paljastamiseen. Kaikkihan tunsivat uskontojen väkivaltaisen historian ja eurooppalaiset olivat erityisen tietoisia kristinuskon verisestä […]

Avainsanat: Abraham J Heschel, Alkuperäinen pyhä, anteeksianto, antropologinen, Daniel, dekonstruktio, demytologisoida, Dumouchel Paul, Eurooppa, evankeliumi, exodus, Fariseus, Fleming Chris, globalisaatio, heprea, hypoteesi, imitaatio, insesti, institualisoitunut, isänmaan kunnia, Israelin kansa, itsekritiikki, itsepetos, Jeesus, julmuus, juutalainen, kiivas jahve, kohtalo, kosto, Kreikka, kristikunta, kristinusko, kulttuuri, kuolema, kyynel, länsimainen sivistys, Lefebure Leo, maaginen, makkabealaiset, militarismi, mimeettinen kilpailusuhde, moderni myytti, myötätunto, mytologinen, mytologisointi, myytti, myyttinen valhe, myyttiset naamiot, naisen asema, oikeutettu sota, pääsiäistapahtumat, Paavalin kirje, Palestiina, pasifismi, pioneeri, poleeminen, profeetallista, Profeetta, Raamattu, radikaali, rehabilitoida, retoriikka, ritualisointi, rooli, saatana, Smith Theophus, sota terrorismia vastaan, sotapäällikkö, syntipukkimekanismi, taikausko, taloudellinen nujertaminen, tappamisen tekniikka, uhri, uhrimytologia, uhrin ääni, uhrin näkökulma, Uskonto, Uusi Testamentti, väkivallan pyhittäjä, väkivallaton, väkivallaton vallankumous, väkivalta, Väkivaltaa pyhittävä, väkivaltakäyttäytyminen, väkivaltakulttuuri, väkivaltaperinne, väkivaltarakenne, valloitussota, valtarakenne, Vanha Testamentti, vastavuoroinen viha, veriuhri, vihollinen, Wallace Mark, Wink Walter, yhteiskuntatieteet, ylösnousemus

Demytologisoinnin seuraukset

Kirjoitettu 4.2.2011 0 kommenttia

Myyttien dekonstruktio alkoi jo kreikkalaisten tragediatekstien kautta.[1] Vanha Testamentti jatkoi tätä prosessia, ja Uusi Testamentti riisui viimeisenkin verhon myytin ja todellisuuden väliltä. Entä sitten? Väkivaltaa pyhittävien myyttien paljastuminen ei suinkaan poista väkivaltaa. Girardin mukaan vaikutus voi olla ja on aivan päinvastainen. Kun Raamatun valaisema kulttuuri on monen ”pyhän” ja ”oikeutetun” sodan kautta tullut tietoiseksi väkivallastaan, sotaa ei enää voi pyhittää Jumalan tahdolla, isänmaan kunnialla tai edes sodalla terroria vastaan. Tilalle voi kuitenkin tulla paljon alastomampi ja hillittömämpi väkivalta, joka saa […]

Avainsanat: Alkuperäinen pyhä, dekonstruktio, globalisaatio, isänmaan kunnia, Kreikka, myytti, oikeutettu sota, Smith Theophus, sota terrorismia vastaan, taloudellinen nujertaminen, tappamisen tekniikka, Uusi Testamentti, väkivallaton vallankumous, Väkivaltaa pyhittävä, Vanha Testamentti, vastavuoroinen viha, Wallace Mark

Myytin murtajat

Kirjoitettu 4.2.2011 2 kommenttia

Kulttuurikritiikin tehtävä on paljastaa historiallisten ja modernien myyttien tapa perustella ja pyhittää väkivalta. Demytologisointi rehabilitoi uhrin ja paljastaa väkivallan sellaisena kuin se on. Analysoituaan erityisesti kreikkalaisten myyttien pyhittämää ja piilottamaa väkivaltaa[1] Girard vihjaisi seuraavaksi puuttuvansa juutalais-kristillisen perinteen pyhiin teksteihin. Monet odottivatkin, että hän seuraavaksi käsittelisi Raamatun kertomuksia myytteinä myyttien joukossa. Niin hän oli joskus suunnitellutkin tekevänsä. Kukaan ei odottanut, että uskonto itsessään voisi antaa aihetta myyttisen väkivallan paljastamiseen. Kaikkihan tunsivat uskontojen väkivaltaisen historian ja eurooppalaiset olivat erityisen tietoisia kristinuskon verisestä […]

Avainsanat: antropologinen, demytologisoida, Eurooppa, evankeliumi, Fleming Chris, hypoteesi, itsekritiikki, juutalainen, Kreikka, kulttuuri, mimeettinen kilpailusuhde, moderni myytti, pioneeri, poleeminen, profeetallista, Raamattu, rehabilitoida, taikausko, Uskonto, väkivaltakäyttäytyminen, väkivaltakulttuuri, yhteiskuntatieteet

Myytin merkitys

Kirjoitettu 26.1.2011 2 kommenttia

Myytti on valhe, joka peittää alkulynkkauksen. Se puhuu jumalista, mutta ei koskaan uhreista, joita jumalat alun perin olivat. Rene Girard [1] Arkikielessä myytti on alkanut merkitä paikkansapitämätöntä tarua, uskonnollista hörhöilyä tai taikauskoista huuhaata. Myytit, legendat ja jumaltarut kuulostavat niin fantastisen fiktiivisiltä ja monimerkityksellisiltä, että harva enää uskoo mihinkään yleispätevään teoriaan niiden sisällöstä.[2] Kuitenkin muinaiset myytit ovat renessanssista asti saaneet osakseen kohtuuttoman kritiikitöntä ihailua ja suorastaan idolisoivaa palvontaa. Vielä viime vuosisadalla myytit olivat akateemisestikin todella korkeassa kurssissa universaalisten totuuksien symbolisina välittäjinä. […]

Avainsanat: abstraktinen, arkkityyppi, Benoit Chantre, Campbell Joseph, Claude Lévi-Strauss, demytologisoida, Freud, Golsan Richard, Heim Mark. S, huhaa, ihmisuhri, Joseph Campbell, Jumala, Jumaltaru, Jung, juutalainen, kannibalismi, kollektiivinen itsepetos, kollektiivinen piilotajunta, Kreikka, kulttuuri, legenda, myytti, primitiivinen yhteisö, strukturalismi, taikausko, taru, viikunalehti

Uhrikultuurin perinnönkantajat

Kirjoitettu 20.1.2011 0 kommenttia

Palataksemme teoriamme lähtökohtaan, esitämme että kaikkien inhimillisten instituutioiden on toistettava sovintoa tuottava murha uusien uhrien kautta. Rene Girard.[1] Tämän kauhistuttavan väitteen toivoisi olevan hullun kulttuuriantropologin fix idén paisuttelua mielettömään mahdottomuuteen asti. Saattaa ollakin. Mutta entä jos Girard onkin oikeassa? Alkukantaisissa kulttuureissa tabujen rikkomisesta seurasi yhteisön kautta toteutettu Jumalan tappava viha. Vanhassa testamentissa Akanin rikkomuksen sytyttämä Jumalan viha laantui vasta kun Akan ja hänen omaisensa oli kivitetty ja poltettu.[2] Papiston valta sekoittui usein kansan lynkkausvimman kanssa, niin että niitä ei voinut […]

Avainsanat: Akan, eläinuhri, Heim Mark. S, hyvä väkivalta, ihmisuhri, instituutio, Jumalan viha, kanne, kosto, kostoretki, Kreikka, lynkkaus, lynkkaushenki, oikeudenkäynti, oikeuslaitos, papiston rooli, retoriikka, rituaali, Rooma, Rutto, syntipukkimekanismi, tuomari, uhrikulttuuri, valtio, valtiomonopoli, Vanha Testamentti

3.8 Ritualisoitu uhraaminen

Kirjoitettu 1.12.2010 3 kommenttia

”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]

Avainsanat: ääriuskovaisia, Afrikka, afrikkalaiset, Agamemnon, alkumurhan toistaminen, anaattisia, Apollo, arkeologia, Artemis, Ateena, Atsteekit, auktoriteetti, azteekit, bakkanaali, Balder, banaali, Ben-Hinnom, Davies Nigel, demokratia, demoni, demonisoida, Dionysialainen, double substitution, E.E. Evans-Pritchard, Edward Burnett Tylor, Egypti, eläinten kesyttäminen, eläinuhri, elämäntehtävä, elävä uhri, Emile Durkheim, ensimmäinen uhri, eristetty, Gehenna, Grote Jim & McGeeney John, hallintokausi, Heim Mark. S, Henri Hubert, historia, homeopatia, Homeros, humanisaatio, Huron, Idealisointi, Ifigeneia, ihmisuhri, Ilias, inkat, insestirikkomus, israelilaiset, Itsemurha, J.G. Frazer, James George Frazer, Jean-Pierre Vernant, Jerusalem, johtaja syntipukkina, joukkomurhaaia, julkisuuden alttarille, kaavamaisuus, katarsis, keihästää, keisari, kidutus, kiellettyjä ruokia, kivittää, kohtalo, Kolumbus, kosminen järjestys, kotieläimiä, köyhät, Kreikka, kulttuuri, kulttuuriantropologia, kuningas, L. De Heusch, lähetyssaarnaaja, linnakkeet, lumoutumnen, lynkkaaminen, maailman suurin teurastamo, Marcel Mauss, marginaalisia, markkinavoimien hurjat jumalat, Mediaskandaali, Meksiko, merkitään uhriksi, Molok, monikansallisten yhtiöiden johajat, murhahuuto, murhien laakso, muukalaiset, myyttiset sankarit, narrikuningas, Nigel Davies, normaalisuhteet, Odin, oikeudettomat, Olli Sinivaara, Orestes, osakkeenomistajat, päälliköt, pahuuden inkarnaatio, palvotut idolit, poikkeukselliset, poppamies, porrastemppeli, Poseidon, Pyhäpäivä, pyhitetty väkivalta, rasisteja, Rhodos, rituaali, Rituaalinen aika, rituaalinen kalenteri, rokotuskeskus, Rooma, Saarinen Risto, Schwager Raymund, sekasorto, Seneca, shamaani, sijaiskärsijä, sijaisuhraus, sijoittajat, Skandinavia, sotavanki, status uhrina, statusjana, suvaistevaisuus, synnin kantaja, tabu, Taistelusimulaatio, Tanska, terroristeja, The goulden Bough, Troija, tunnesuhde eläimeen, uhrautua, uhreiksi kelpaavia, uhrifestivaaleja, Uhriksi merkkaaminen, uhrikulttuuri, Uhrikuninkuus, uhrimateriaalia, uhrimeno, uhrin merkki, uhrin puolustaja, uhripapisto, uhrirituaali, uhrivaranto, uskontoantropologia, vainuaa, Väkivalta ja pyhä, valtakunta, valtikka, vammaiset, verilöyly, veriuhri, vihkimysriitti, viihdemedia, Villieläin, W. Robertson Smith, yhteiskuntahierarkia, ylisuuri reviiri, ylösnousemusmyytit

Ihmisuhreista eläinuhreihin

Kirjoitettu 18.11.2010 0 kommenttia

Ihminen oli ihmisen ensimmäinen uhri. Siitä kulttuuriantropologit ja arkeologit lienevät aika yksimielisiä. Kaikkein alkuperäisimmissä uhrirituaaleissa vuodatettiin ihmisen verta. Jossain vaiheessa yksinkertainen ja suora sijaisuhraus alkoi muuttua kaksitasoiseksi sijaisuhraamiseksi. Ihminen yhteisön sijaisuhrina korvattiin eläimellä, josta tehtiin alkuperäisen ihmisuhrin sijainen. Tätä Girard kutsuu kaksinkertaiseksi sijaisuudeksi (double substitution)[1] Millaisen prosessin kautta ihmisuhrit alkoivat vaihtua eläinuhreihin? Millaisista syistä alettiin uhrata eläimiä ihmisen sijaan? Kuinka tärkeä askel se oli ihmiseksi tulemisessa? Oliko ensimmäinen tiedostava ihminen se, joka havahtui näkemään uhrissa itsensä? ”Se voisin olla minä?” […]

Avainsanat: Agamemnon, Apollo, arkeologia, Artemis, Atsteekit, bakkanaali, Ben-Hinnom, Davies Nigel, Dionysialainen, double substitution, E.E. Evans-Pritchard, Edward Burnett Tylor, eläinten kesyttäminen, eläinuhri, Emile Durkheim, ensimmäinen uhri, Gehenna, Heim Mark. S, Henri Hubert, historia, Homeros, humanisaatio, Ifigeneia, ihmisuhri, Ilias, israelilaiset, James George Frazer, Jean-Pierre Vernant, Jerusalem, katarsis, Kolumbus, kotieläimiä, Kreikka, kulttuuri, kulttuuriantropologia, L. De Heusch, maailman suurin teurastamo, Marcel Mauss, Meksiko, Molok, murhahuuto, murhien laakso, Olli Sinivaara, Orestes, porrastemppeli, Poseidon, Rooma, Schwager Raymund, sijaisuhraus, sotavanki, The goulden Bough, Troija, tunnesuhde eläimeen, uhrirituaali, uhrivaranto, Väkivalta ja pyhä, verilöyly, Villieläin, W. Robertson Smith

Ihmisuhrit

Kirjoitettu 15.2.2010 0 kommenttia

Kun minä olin lapsi, opin että vain jotkut poikkeuksellisen julmat heimot Afrikassa ja ehkä jossain muuallakin uhrasivat ihmisiä. Sarjakuvat näyttivät lähetyssaarnaajia padoissa keittymässä tai nuotion päällä kärventymässä. Sen jälkeen opin azteekien ja inkojen tuhansista ihmisuhreista. Kaikki esitettiin kuitenkin ikään kuin ihmiskunnan historian friikki-ilmiönä. Sivistyneillä ihmisillä oli kova tarve ottaa mahdollisimman suurta etäisyyttä ihmisuhreihin. Ikään kuin heillä ei voisi olla mitään yhteistä rituaalisen tappamisen kanssa. Historioitsija Nigel Davies on tehnyt laajan tutkimuksen ihmisuhrien yleisyydestä kaikissa kulttuureissa, ja monessa paikassa aivan viime […]

Avainsanat: Afrikka, azteekit, Balder, Egypti, Huron, ihmisuhri, inkat, Kreikka, lähetyssaarnaaja, Nigel Davies, Odin, Rhodos, Seneca, Skandinavia, Tanska, uhrimateriaalia

Syntipukkimekanismi

Kirjoitettu 22.1.2010 3 kommenttia

Todellinen syntipukki on ihminen, jota muut eivät ole sellaiseksi tunnustaneet, ja jonka syyllisyyteen kaikilla on horjumaton usko Rene Girard. [1] Kun esikulttuurisen lauman kriisi oli syventynyt polttopisteeseen asti, jokainen jäljensi juuri kokemaansa väkivaltaa. Suunnittelu tai harkinta ei viivästyttänyt väkivallan välitöntä peilautumista. Paniikkiin yltynyt pelko nopeutti reaktioita ja vastareaktioita. Tämän kaltaisissa hetkissä koko lauman olemassaolo oli uhattuna. Juuri näihin maailmanlopun hetkiin Girard väittää mimesiksen tuottaneen pelastavan ihmeen. Joku laumasta imitoikin juuri tiettyyn kohteeseen kohdistunutta väkivaltaa. Kolmas, neljäs, viides ja kuudes teki […]

Avainsanat: alku-uskonnollisuus, alkulauma, Aristoteles, Ateena, avuton, besserwisser, catharma, Cesáreo Bandera, decidere, demonisoida, Dionysialainen, dogmatiikka, dokumentoitu, Durkheim, epäjärjestys, epämuodostunut ihminen, esikulttuurinen lauma, euforia, Freud, Gil Bailie, häirikkö, halveksia, helpotus, hirmuinen, hirttää, Hitler, Hobbes, homoseksuaalisuus, hukuttaa, hullu, hyvä väkivalta, ihmisuhri, Iskender, jahve, joukkoliike, Jumala, Jumalan viha, juutalainen, Kaifas, Kalle Kuusimäki, karitsa, katastrofi, katharsis, kielen kehitys, kiitollisuus, kirottu, kiusata, kollektiivinen itsetutkiskelu, kollektiivinen raivo, kolmannesta puhuminen, Kreikka, Kristeva, kulttuuriantropologia, kyynisyys, läpi katsominen, liberaaliteologit, luonnonmullistus, Luther, luuseri, lynkkausjoukko, maaginen, maagiset kyvyt, maailmanlopun hetki, magia, Majesteettinen, marginaalinen, Mark Heim, Michel Serres, mielikuvitus, mykistävä, Mysterium Fascinans, Mysterium Tremendum, näköharha, oikeutettu, opettajakunta, Osmo Tiililä, päätöksentekoprosessi, Päätös, paha väkivalta, paholainen, pahuus, pankijohtaja, pedofiili, Pedon jäljillä, poikkeuksellisen paha, primitiivinen pyhä, profaani, projisoida, psykologinen termistö, pyhä objekti, raato, Raymund Schwager, rehabilitoitu, Reineke, representaatio, riita, ristiriitainen, Risto Saarinen, rituaalisääntö, Rousseau, Rudolf Otto, ruumis, saksalainen yhteiskunta, seksuaaliset tabut, shamaanit, siirtolaiset, siunattu, sivullinen, sokea raivo, spontaani, stereotyyppinen, suosija, symbolinen, syntipukkidynamiikka, syntyperä, syyllisyys, tabu, talvisodan ihme, tappava paniikki, tarkkanäköisyys, tartuntatautinen, teologia, The Predator, transferenssi, tunteensiirto, uhrin syyllisyys, vaarallinen, väkivallaton pyhä, väkivaltainen pyhä, valintaprosessi, veri, viha, viharyhmä, vilpittömästi, virtuaaliheimo, yhteishenki, yhteistyöhalukkuus, yksimielisyys, ylenkatse, Ylipappi, ylivoimainen valta

Uhria vaativa kriisi

Kirjoitettu 4.12.2009 1 kommentti

”Siinä määrin kuin ihminen on alkanut ajatella, koston basilli on lipsahtanut heidän ajatuksiinsa. He ovat jopa tehneet Jumalan kostonhalusta sairaaksi.” -Friedrich Nietzsche[1] ”Jos ihmiset haluavat ehkäistä koston kierteen, (niin kuin haluamme estää ydinsodan) ei riitä vakuuttaa muut väkivallan paheksuttavuudesta. Ihmiset tekevät kostosta itselleen velvollisuuden nimenomaan siksi, että paheksuvat väkivaltaa.” -Rene Girard[2] Analysoimalla Kreikan ja muun maailman vanhinta mytologiaa Girard on päätellyt, että alkukantainen väkivallan jäljittely, joka uhkasi esihistoriallisia yhteisöjä, on matkan varrella muuttunut pelastavaksi voimaksi. Mimeettisessä kriisissä alkuyhteisöt oppivat aluksi […]

Avainsanat: esihistoriallinen yhteisö, hammas hampaasta, katarktinen helpotus, kosto, koston kierre, koston velvollisuus, Kreikka, lain suoja, mimeettinen kriisi, mököttäminen, pää vadille, pandemia, potut pottuina, selän kääntäminen, sijaiskantaja, vendetta, verikosto

Juudaksen itsemurha

Kirjoitettu 10.4.2009 1 kommentti

Matteuksen mukaan samoihin aikoihin, samoissa maisemissa vaelteli toinenkin murheesta uneton mies. Hänkin näki, kun Jeesusta siirrettiin Roomalaisten haltuun. Varhain aamulla[1] kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat ja sopivat keskenään Jeesuksen surmaamisesta. Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin[2] Pilatukselle, maaherralle. Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan.[3] Kuuliko hän saman kukonlaulun kuin Pietari, sitä Matteus ei kerro, mutta kun Juudas näki Jeesusta kuljetettavan Kaifaan talosta Pilatuksen oikeussaliin, hänkin havahtui omista fantasioistaan. Jotain oli mennyt […]

Avainsanat: hirttää, Itsemurha, Juudas, katumus, Kreikka, kukonlaulu, veripelto, veriraha, viaton uhri, viaton veri