« »

Demytologisoinnin seuraukset

0 kommenttia Kirjoitettu 4.2.2011 Muokattu 10.1.2016

Myyttien dekonstruktio alkoi jo kreikkalaisten tragediatekstien kautta.[1] Vanha Testamentti jatkoi tätä prosessia, ja Uusi Testamentti riisui viimeisenkin verhon myytin ja todellisuuden väliltä. Entä sitten?

Väkivaltaa pyhittävien myyttien paljastuminen ei suinkaan poista väkivaltaa. Girardin mukaan vaikutus voi olla ja on aivan päinvastainen. Kun Raamatun valaisema kulttuuri on monen ”pyhän” ja ”oikeutetun” sodan kautta tullut tietoiseksi väkivallastaan, sotaa ei enää voi pyhittää Jumalan tahdolla, isänmaan kunnialla tai edes sodalla terroria vastaan. Tilalle voi kuitenkin tulla paljon alastomampi ja hillittömämpi väkivalta, joka saa energiansa pelkästään vastavuoroisesta vihasta. Sellainen viha ei ole tekopyhää, koska se ei selitä itseään eikä oikeuta itseään millään.[2] Kun väkivaltaa ei enää voi ritualisoida tai rationalisoida, siitä joko otetaan vastuuta ja sitä yritetään hillitä, tai sitten sitä harjoitetaan ilman sen kummempia selityksiä.[3]

Mikä tai kuka meidät pelastaa ikivanhoista väkivallan juurista ja loputtomasta luovuudesta joka keksii aina vain uusia väkivallan muotoja? Ehkä kysymys ei olekaan vain oivaltamisesta ja heräämisestä, vaan uuteen valtakuntaan syntymisestä?

Me ja meidän lapsemme kirjoitamme seuraavaa lukua kirjassa, jonka kaikki valmiit sivut ovat ihmisen verestä tahmeita. Minun sukupolveni on globalisoinut uhrien auttamisen ja kokenut ainutlaatuisen sarjan melkein väkivallattomia vallankumouksia. Sama sukupolvi on kehittänyt tappamisen tekniikkaa ja taloudellisen nujertamisen mekanismia ennennäkemättömän tehokkaiksi. Sekä hyvyys, että pahuus on lisääntynyt, kun myyttien valta on murtunut.

Nämä ovat vain alustavia kommentteja siitä miten Girard ymmärtää uskonnollisen perinteemme pyhiä tekstejä ja sen jälkeistä historiaamme. Tulevina vuosina tulen paneutumaan niihin perusteellisemmin.


[1] Wallace Mark & Smith Theophus. Editors. Curing Violence. Polebridge Press. California. 1994. s. 21.

[2] Girard René. Violence and the Sacred. s. 24, 25.

[3] Girard on tässä suhteessa varsin pessimistinen. Vaikka hän näkee hyvän ja pelastavan mimesiksen mahdollisena, hän näyttää uskovan väkivallan vain ruokkivan itseään apokalyptiseen loppuun asti. Palaan tähän suureen ja tärkeään kysymykseen myöhemmin.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Ribaldinho sanoi 2 kuukautta sitten:
      Oma vapautumisen helvettiuskosta, tuosta ihmiskunnan väkivaltaisimmasta ja sadistisimmasta myytistä tapahtui vasta 2-3 vuotta sitten. Miksi siihen m... Fariseukset ihmiskunnan peilinä
    • Greta sanoi 3 kuukautta sitten:
      C. Baxter Krueger tulkitsee pitkänperjantain tapahtumat seuraavasti: "We crucified Jesus. Nothing could be more clear. The wrath poured out on Calv... Ihmisen uhri
    • Ribaldinho sanoi 3 kuukautta sitten:
      Joku kirjoitti jotenkin, että "kun poltat miljoonia ihmisiä uuneissa tapettuasi heidät ensiksi kaasukammiossa, olet sosiopaatti, mutta kun kärist... Fariseukset ihmiskunnan peilinä
    • Daniel Nylund sanoi 3 kuukautta sitten:
      Seuraavassa joitakin vanhoja palauttteita ajalta, jolloin tämä artikkeli oli vielä monessa osassa: Raili Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi ku... Pitkä perjantai
    • Jaakko K sanoi 3 kuukautta sitten:
      Katson, että vastasit riittävällä perustellisuudella yhdeksän vuotta sitten blogisi kommenttiosioon linkittämääni Steven Pinkerin TED-puheesee... 16.7 Uhritietoisuuden aika

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0238847