Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta.[1]
Tämä oli juutalaisessa kulttuurissa aikamoinen skandaali. Naisilla ei ollut lupaa matkustaa miesseurassa, joka ei ollut heidän omaa perhettään tai sukuaan, eikä juutalaisilla opettajilla ollut naisia oppilainaan. Tässäkin suhteessa Jeesus oli aikansa poikkeus ja suuri närkästyksen aihe patriarkaalisessa Galileassa.
Näitä olivat Magdalan Maria, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä,
Aina kun evankelistat luettelevat Jeesuksen mukana olevien naisten nimiä, Maria mainitaan ensimmäisenä. Hän oli kotoisin Magdalan kaupungista, joka oli Herodeksen kalasuolaamokaupunki[2] Genesaretin järven rannalta.
Luukas mainitsee ikään kuin ohimennen, että Jeesus oli ajanut hänestä ulos seitsemän pahaa henkeä. Juutalaisessa numeromytologiassa se tarkoitti, että Maria oli ollut täydellisen väkevien voimien vallassa. Mitkä ikinä olivat ne vallat ja voimat, joista Jeesus oli Marian vapauttanut, se muutti hänen elämänsä niin perusteellisesti, että hän päätti jäädä Jeesusta seuraamaan ja palvelemaan. Hän jos kuka ymmärsi, mitä vieraitten voimien riivaamana oleminen merkitsi ja millä rakkauden voimalla Jeesus vapautti ihmisiä niiden vallasta. Joku vastaavanlainen suuri kiitollisuus ilmeisesti motivoi muitakin Jeesuksen naispuolisia seuraajia.
Jos Jerusalemin pyhiä härnäsi Jeesuksen opetuslasten luokattomuus, niin Maria Magdalan kaltaisten seuraajien aiheuttama pöyristys, oli vielä suurempi, varsinkin kun he liikkuivat ilman aviopuolison suojelua ja valvontaa.
Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä,
Herodes hallinnoi valtavaa omaisuuttaan tehokkaasti organisoidulla virkamieskoneistolla. Korkean tason virkamiesten uskollisuus piti taata korkean tason lahjoilla. Siksi Kuusas oli rikas ja hänen vaimonsa myös. Se tarkoitti parhaita vaatteita, parasta ruokaa, ylellisiä juhlia ja paljon kateellisia ystäviä.
Herodes ei välttämättä ollut mielissään siitä, että hänen korkean virkamiehensä vaimo liikkui Johannes Kastajan seuraajan oppilaana. Johannes toki istui tukevasti Herodeksen vuorilinnakkeen vankilassa, eivätkä hänen oppilaansa olleet mitään levottomuuksia järjestäneet, mutta Jeesuksen ympärillä alkoi liikkua vielä suurempia väkijoukkoja. Hänen aikeistaan ei vielä kukaan ollut aivan varma. Kilpailevasta valtakunnasta Jeesuskin puhui, mutta ei hänkään seuraajiaan millään uhkaavalla tavalla vielä ainakaan organisoinut. Jos jotain huolestuttavaa alkaisi tapahtua, Johannalla olisi ainakin sisäpiirin tietoa, jonka toivottavasti kertoisi miehelleen.
Siitä ei kuitenkaan ollut mitään takeita, koska Johannan liikkuminen arvottomassa seurassa ja miehensä varojen tuhlaaminen mahdollisten kapinallisten elättämiseen oli Kuusasille vakava mainehaitta. Se myös loukkasi hänen miehistä kunniaansa. Hän ei ollut lainkaan varma, halusiko hän vaimoaan takaisin kotiin ollenkaan.
Jotain poikkeuksellisen vetovoimaista tuossa miehessä joka tapauksessa oli, kun varakas hovinainen oli luopunut ylellisen Tiberiaan muurien suojasta seuratakseen rutiköyhää kerjäläisprofeettaa ei minnekään. Hovin naisten juoruissa sitä ihmeteltiin salatulla kateudella ja ilmeisellä vahingonilolla. Kuusasille löytyisi kyllä ottajia.
…sekä Susanna, josta tiedämme yhtä vähän kuin Taddeuksesta tai Bartolomeuksesta. Evankeliumien kirjoittajat jakoivat historiallista kuuluisuutta hyvin epädemokraattisesti. He kertoivat ensisijaisesti hyviä uutisia Jeesuksesta. Silti hänen sisaruksistaan osa jäi nimeämättä. Parhaiten evankelistat osasivat nimetä ne seuraajat, jotka vielä kirjoitusvaiheessa olivat elossa tai joiden tarinat olivat säilyneet yleisessä muistissa.
Näiden kolmen naisen nimeäminen oli silti poikkeuksellista. Eihän kaikkia opetuslapsiakaan kunnolla nimetty. Monissa evankeliumien kertomuksissa naiset ovat vain jonkun nimeltä mainitun miehen äitejä, vaimoja tai tyttäriä.[3] Naiset aina kuuluivat jollekin, mutta nämä Jeesuksen mukana olevat naiset kuuluivat itselleen ja seurasivat Jeesusta. Siksi he olivat vapaita.
Lisäksi oli monia muita naisia
Ehkä he olivat leskinaisia tai muusta syystä huoltajaa vailla olevia naisia, joita kukaan ei ollut sitomassa kotiin. Maan köyhimpiä he eivät kuitenkaan olleet, sillä kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan.
Jeesus ei ollut pyytänyt naisia antamaan kaikki varansa yhteiseen pussiin. He pitivät omaisuutensa ja jakoivat siitä ruoka- ja majoitusmaksuja tarpeen mukaan. Ihmiset kyllä avustivat ja tarjosivat minkä pystyivät, mutta kunniallista oli myös maksaa palveluista. Ei Jeesus halunnut olla jo muutenkin kuiviksi kupattujen köyhien ylimääräinen kuluerä.
Jeesus tarjosi naisille sellaista kunnioitusta ja vapautta, joka teki hänen seuransa naisille halutuksi. Opetuslapsilla saattoi olla asian kanssa nikottelemista, mutta Jeesus ei velvoittanut naisia vetäytymään seurasta ja ryhtymään koskemattomiksi kuukautisten aikana. Muutenkin hän vähät välitti naisiin liittyvistä sosiaalisista tabuista. Ainakin opetuslasten sisäpiiri oli patriarkaalisen kulttuurin keskelle raivattu pieni ympäristöä vapaampi olohuone, jossa naiset saivat harjoitella uudenlaisen arvostuksen rohkaisemaa tapaa olla.[4] Se merkitsi miehillekin aikamoista asenteen ja tapojen muutosta. Heille oli tarpeeksi vaikeaa tulla toimeen toistensa erilaisuuden kanssa. Miksi Jeesuksen piti tahallaan tehdä heidän arjestaan vieläkin hankalampaa kutsumalla vielä naisiakin mukaan. Olivathan he myös tottuneet itse ansaitsemaan toimeentulonsa. Nyt he joutuivat turvautumaan vieraitten naisten antamiin avustuksiin. Ironisinta oli se, että ainakin Johannan varat olivat alun perin Matteuksen ja Leevin kaltaisten viheliäisten publikaanien kalastajaveljeksiltä keräämiä veroja. Sitten joku hemmoteltu hovinainen, joka ei ole eläissään tehnyt töitä, ruokkii opetuslapsia Herodeksen verorahoilla. Totisesti kummallinen oli tämä uuden valtakunnan alku.
Jeesus kutsui valitsemiaan miehiä aika uudella ja vähän käytetyllä sanalla, opetuslapsi.[5] Evankeliumien kertojat pysyivät aika uskollisina tälle, eivätkä ehkä siksi halunneet kutsua Maria Magdaleenaa ja hänen ystävättäriään opetuslapsiksi. Jeesuksen äidinkielellä sanan feminiinimuotoa ei edes ollut olemassa. Vasta myöhemmin, kun Luukas kirjoitti alkuseurakunnan historiikkia, Apostolien tekoja, hän kertoi Tabita-nimisestä opetuslapsesta, joka teki paljon hyvää ja avusti köyhiä runsain määrin.[6] Valitsemilleen miespuolisille opetuslapsilleen Jeesus yritti turhaan opettaa anteliaisuutta ja palvelevuutta, mutta ainoastaan naisten kerrotaan sitä myös toteuttaneen. Miehiä Jeesus kutsui opetuslapsiksi. Naiset olivat sitä käytännössä.
Näidenkin lisäksi oli sekä miehiä että naisia, jotka eri asteisesti pitivät itseään Jeesuksen seuraajina tai ehkä opetuslapsinakin, vaikka eivät jättäneet ammattejaan ja kotejaan seuratakseen häntä. He tarjosivat vieraanvaraisuuttaan tai muita palvelujaan pitkin matkaa ja etsivät Jeesuksen opettamaa Jumalan valtakuntaa kukin omassa arjessaan.
Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä voit osoittaa kiitollisuutesilahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.
Kohtaaminen ry:n tilille:
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773
Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.
[1] Luukas 8:1-4.
[2] Horsley, Richard A. Jesus in Context. Power, People & Performance. Fortress Press. Minneapolis. 2008. s. 48, 49.
[3] Witherington III Ben. What Have They Done With Jesus? Beyond Strange Stories and Bad History. HarperCollins. New York 2006. s. 23, 24.
[4] Joh 4:27.
[5] Meier John P. A Marginal Jew Vol III. Companions and Competitors. Doubleday. New York. 2001. s. 77-80.
[6] Apt 9:36.
