Avainsana-arkisto: elävä uhri
3.8 Ritualisoitu uhraaminen
Kirjoitettu 1.12.2010
3 kommenttia
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]
Avainsanat: ääriuskovaisia, Afrikka, afrikkalaiset, Agamemnon, alkumurhan toistaminen, anaattisia, Apollo, arkeologia, Artemis, Ateena, Atsteekit, auktoriteetti, azteekit, bakkanaali, Balder, banaali, Ben-Hinnom, Davies Nigel, demokratia, demoni, demonisoida, Dionysialainen, double substitution, E.E. Evans-Pritchard, Edward Burnett Tylor, Egypti, eläinten kesyttäminen, eläinuhri, elämäntehtävä, elävä uhri, Emile Durkheim, ensimmäinen uhri, eristetty, Gehenna, Grote Jim & McGeeney John, hallintokausi, Heim Mark. S, Henri Hubert, historia, homeopatia, Homeros, humanisaatio, Huron, Idealisointi, Ifigeneia, ihmisuhri, Ilias, inkat, insestirikkomus, israelilaiset, Itsemurha, J.G. Frazer, James George Frazer, Jean-Pierre Vernant, Jerusalem, johtaja syntipukkina, joukkomurhaaia, julkisuuden alttarille, kaavamaisuus, katarsis, keihästää, keisari, kidutus, kiellettyjä ruokia, kivittää, kohtalo, Kolumbus, kosminen järjestys, kotieläimiä, köyhät, Kreikka, kulttuuri, kulttuuriantropologia, kuningas, L. De Heusch, lähetyssaarnaaja, linnakkeet, lumoutumnen, lynkkaaminen, maailman suurin teurastamo, Marcel Mauss, marginaalisia, markkinavoimien hurjat jumalat, Mediaskandaali, Meksiko, merkitään uhriksi, Molok, monikansallisten yhtiöiden johajat, murhahuuto, murhien laakso, muukalaiset, myyttiset sankarit, narrikuningas, Nigel Davies, normaalisuhteet, Odin, oikeudettomat, Olli Sinivaara, Orestes, osakkeenomistajat, päälliköt, pahuuden inkarnaatio, palvotut idolit, poikkeukselliset, poppamies, porrastemppeli, Poseidon, Pyhäpäivä, pyhitetty väkivalta, rasisteja, Rhodos, rituaali, Rituaalinen aika, rituaalinen kalenteri, rokotuskeskus, Rooma, Saarinen Risto, Schwager Raymund, sekasorto, Seneca, shamaani, sijaiskärsijä, sijaisuhraus, sijoittajat, Skandinavia, sotavanki, status uhrina, statusjana, suvaistevaisuus, synnin kantaja, tabu, Taistelusimulaatio, Tanska, terroristeja, The goulden Bough, Troija, tunnesuhde eläimeen, uhrautua, uhreiksi kelpaavia, uhrifestivaaleja, Uhriksi merkkaaminen, uhrikulttuuri, Uhrikuninkuus, uhrimateriaalia, uhrimeno, uhrin merkki, uhrin puolustaja, uhripapisto, uhrirituaali, uhrivaranto, uskontoantropologia, vainuaa, Väkivalta ja pyhä, valtakunta, valtikka, vammaiset, verilöyly, veriuhri, vihkimysriitti, viihdemedia, Villieläin, W. Robertson Smith, yhteiskuntahierarkia, ylisuuri reviiri, ylösnousemusmyytit
