« »

7.4 Kilpaileva valtakunta. Jeesuksen kiusaukset.

1 kommentti Kirjoitettu 6.10.2020 Muokattu 30.1.2021

Jeesus menee koeteltavaksi

Mark 1:12 Heti sen (eli Johanneksen antaman kasteen) jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan.

Taivaallinen Isä oli juuri antanut Jeesukselle sen vahvistuksen, jota hän oli kaivannut uskaltaakseen astua ulos tavallisesta arjesta. Ehkä hän olisi halunnut jäädä Johanneksen kanssa saarnaamaan Jumalan valtakunnasta. Olihan hän ainoa tähän asti tapaamansa ihminen, jonka sydän näytti sykkivän samalle asialle. Johannes oli kuitenkin tehnyt selväksi, ettei heistä voi tulla työtovereita. Heillä oli eri tehtävä. Hyvä niin. Olihan Jeesus itsekin aistinut, että siinä miehessä oli kaikesta huolimatta jotain liian levotonta ja suorastaan vihamielistä kärsimättömyyttä. Eikä Johanneksen hänelle työntämä tehtävä tuntunut loppuun asti ihan oikealta. Jeesus ei vain vielä oikein tiennyt miksi.

Isältään hän oli oppinut, että jos Jumala ajaa sinua jonnekin, sinun on parempi totella. Sen verran hän oli kertonut pojalleen, että enkeli oli käskenyt heidän mennä Egyptiin ja että se oli säästänyt Jeesuksen hengen. Sekin oli ollut autiomaahan menemistä, eikä suinkaan mikään helppo matka vastasyntyneen lapsen kanssa. Ei Joosef sen enempää siitä kertonut, mutta jotenkin hän oli kuitenkin rivien välistä ymmärtänyt, että sillä matkalla hänen vanhempansa olivat selvittäneet itselleen ja toistensa kanssa asioita, joiden jälkeen heidän ei enää tarvinnut joistakin vaikeista asioista enää puhua.

Hyvä oli siis mennä vielä syvemmälle erämaan hiljaisuuteen selvittämään sydäntään. Siellähän Jeesus oli aina tuntenut isän läheisyyden kaikkein vahvimmin. Siellä varmaan selviäisi, mikä Johannes Kastajan saarnassa häntä vierastutti. Jeesus halusi olla täysin varma siitä, minkälaisia tapoja hänen tulisi käyttää kutsumuksensa toteuttamiseksi ja minkälaisia asioita hänen tulisi tarkasti välttää.

Luukas kertoi, että Jeesus tuli erämaahan Pyhää Henkeä täynnä. Sen seurauksena hän näki poikkeuksellisen selvästi, mistä oli tullut, missä halusi nyt olla ja minne oli menossa. Hänen motivaationsa oli vakaa ja sydän täynnä rakkautta taivaallista Abbaa kohtaan. Hän oli päättänyt kohdata ja uhmata sitä pimeyttä, jonka vallassa hänen oma kansansa ja koko maailma oli ja jonka varjot hän halusi puhdistaa myös omasta sydämestään.

a)           Paasto

Jeesus tietenkin tiesi, että Mooses[1] ja Elijakin[2] olivat viettäneet autiomaassa neljäkymmentä vuorokautta. Miksi he niin tekivät? Sitä kukaan ei oikein tuntunut tietävän. Oli Jeesuskin valmistautunut tähän maailmaan 40 viikkoa äitinsä kohdussa, vaikkei siitä kukaan numeroa tehnyt. Luku 40 nyt vain näytti Israelin kansan perinteessä usein liittyvän johonkin tärkeään valmistautumiseen. Nooakin odotti 40 vuorokautta ennen kuin avasi arkkinsa luukut ja Joona oli 40 vuorokautta valaan vatsassa… No, ei ollut, vaikka varmaan tuntui siltä. Oliko luku 40 symbolinen numero pitkälle ajalle vai numeerinen ajan mittari, sitä ei tiedä kukaan. Tosin Jerusalemin oppineet kyllä uskoivat tietävänsä kaikkien numeroiden symbolisen merkityksen, ja niitähän oli enemmän kuin Toorassa kirjaimia. Ei Jeesus niihin juurikaan mitään huomiota kiinnittänyt. Sen verran kuitenkin, että oli suunnitellut hankkivansa 12 opetuslasta seurakseen. Olisihan se ainakin yksi tapa kertoa, että halusi kaikkien Israelin heimojen kuulevan häntä, myös niiden, jotka olivat kansojen vaelluksissa kadonneet tietymättömiin.  Nuo Jumalan miesten esimerkit kuitenkin tuntuivat tärkeiltä, ja hän oli päättänyt ottaa selvää, pystyisikö hän samaan kuin Mooses ja Elia ja selkeytyisikö hänen kutsumuksensa autiomaassa yhtään sen kautta.

Ei se helppoa ollut. Juuri kun hän tunsi olevansa täynnä tarkoitusta ja intoa, hänen piti tulla tänne tyhjentämään ja puhdistamaan itsensä jostain sekä kohtaamaan jotain. Mitä ja miksi? Sitä hän ei tiennyt. Hän oli kuitenkin vakaasti päättänyt ottaa siitä selvää.

Luukkaan mukaan Hän ei syönyt noina päivinä mitään.[3]. Mooses ja Eliakin olivat paastonneet koko 40 vuorokautta. Se kuului jotenkin asiaan, ettei tänne tultu eväsrepun kanssa. Riitti, että juomaleili oli mukana. Jos aikoi sanoa koko olemuksellaan kyllä jollekin, oli uskallettava yhtä perusteellisesti kieltäytyä jostakin. Jotenkin Jeesus aavisti, että hänen kutsumuksensa tulisi olemaan hengenvaarallinen. Ehkä sen kohtaamista piti harjoitella yhtä hengenvaarallisella kieltäymyksellä. Nestettä hän osasi valuttaa kasveista ja ehkä hän kokeneena eränkävijänä osasi ottaa myös yön kastetta talteen. Lähteitäkin täällä riitti ja niiden paikat oli usein merkattu kulkijoiden hätäavuksi. Jeesus kuitenkin tiesi, että kylmät yöt ja kuumat päivät tekisivät 40 vuorokauden paaston sietämättömän vaikeaksi.[4]

Ensimmäisten päivien normaalinälkä vaihtui vähitellen euforiseksi oloksi. Sellaisina päivinä tahto tuntui vahvalta ja mieli pysyi fyysisten halujen herrana. Fantasiat siitä, mikä hänelle vielä olisi mahdollista, lensivät välillä villeinä joka suuntaan. Välillä Jeesus pelästyi näitä mahtipontisia kuvitelmiaan Jumalan valtakunnan luonteesta. Seuraisiko hän todella näitä Johannekselta maistuvia visioita, vai oliko Isällä jotain muuta mielessään? Hänen ei auttanut muu kuin luottaa siihen, että saisi näihin kysymyksiin vastauksen juuri täällä.

Erämaa oli se maisema, johon Mooses keksi karkottaa ensimmäisen virallisen syntipukin,[5] vuohen, joka tappamisen sijaan ajettiin autiomaahan demoni Asaselin[6] vaivattavaksi.

Kukaan ei oikein tiennyt, kuka tuo tarujen syntipukin kiusaaja oli, mutta se oli kuitenkin selvää, että monet muutkin olivat täällä erämaassa tulleet kuoliaaksi kiusatuiksi. Hiljaisuus tekee hulluksi sen, joka ei ole tuttu sisäisten demoniensa kanssa ja selvänäköiseksi sen, joka uskaltaa kohdata ne äänet, joille hiljaisuus antaa tilaa.

Hiljaisuudessa paastoaminen muuttui vähitellen pimeässä kävelemiseksi. Aluksi kaikki sattui, eikä Jeesus aina tiennyt, mihin seuraavaksi törmäisi. Vähitellen aistit kuitenkin valpastuivat näkemään, kuulemaan ja tuntemaan asioita herkemmin ja tarkemmin kuin koskaan.

Mitä pidempään hän kulki erämaassa ja mitä huutavammaksi hänen nälkänsä tuli, sitä heikommin hän pystyi säilyttämään mielessään Johanneksen luona kuulemansa taivaallisen rohkaisevat sanat: Sinä olet minun rakas Poikani,.. Pyhän kyyhkysen kujerrustakaan hän ei enää kuullut, eikä hän enää tuntenut olevansa niin yhtä Jumalan kanssa kuin silloin.

Erämaa, joka oli ollut hänen paikkansa keskustella Isän kanssa, alkoi päivä päivältä muuttua yhä näännyttävämmäksi ja hiljaisemmaksi kuoleman maaksi. Hänen voimansa valuivat hiekkaan ja hänen mielensä muuttui pelottavan pälyileväksi. Jotkut epäilykset ja kysymykset tuntuivat niin painavilta, että käveleminenkin tuntui raskaalta. Yöllä hän näki palavia pensaita ja päivällä hän halkoi kepillään kangastuksia, mutta Moosesta hänestä ei silti tullut. Hän oli edelleen Marian ja Joosefin poika, jolla oli polttavaksi kuumentunut halu etsiä Isän puhdasta tahtoa maan päällä. Yli kuukausi sitten hän oli saanut vahvistuksen kutsumukselleen suoraan ylhäältä. Nyt hän ei enää ollut varma edes siitä. Entä jos Isän ääneksi kuvittelemansa viesti olikin vain Johannes Kastajan tuottamaa taikaa? Hänen läheisyydessään kaikki tuntui muutenkin niin väkevältä.

Tänne hän tuli selvittääkseen sydäntään ja ajatuksiaan, mutta nyt kehossa kiehuva kipu tuntui sotkevan viimeisetkin selvät visiot hänen sisällään.

Mark 1:13 Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana.

Jeesus kävi sisäistä taistelua kaiken sen kanssa, mitä hän oli jo tähän asti nähnyt ihmisten tavoista ja taipumuksista. Hän oli jo ehtinyt aistia ne vallat ja voimat, joiden vaikutusten alla ihmiset yrittivät löytää tiensä. Kolmekymppisenä miehenä hän oli jo ehtinyt maistaa kateellista kilpailua ja niistä poikivan väkivallan. Voidakseen radikaalisti edustaa jotain muuta, hänen oli sisäisesti selkeytettävä, mitä ja ketä itse haluaa seurata. Samalla hänen täytyisi tarpeeksi selkeästi sanoutua irti sellaisista intohimoista, joita aikoi varoa yli kaiken.

Matteus yksinkertaistaa tämän prosessin Jeesuksen ja saatanan väliseksi verbaaliseksi painiksi.

Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä voit osoittaa kiitollisuutesilahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

Kohtaaminen ry:n tilille:
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773

Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.


[1] 5Moos 9:9

[2] 1Kun 19:1-9.

[3] Luuk 4:2.

[4] Jo 300-luvulla syntyi kristillinen traditio, jonka mukaan 40 päivää ennen pääsiäistä alkaa n.s. paastonaika. Siihen suhtaudutaan eri kirkkokunnissa eritasoisella ankaruudella. Luterilaisessa traditiossa se tarkoittaa lähinnä suklaasta pidättäytymistä. Siksi pääsiäinen onkin sitten täynnä erilaisia suklaamunia.

Ortodokseilla on pitkä lista ruokia ja juomia, joista he paaston aikana kieltäytyvät. Sinä aikana kieltäydytään myös muista arjen paheista ja etsitään Kristuksen kaltaisuutta arjen elämässä.

[5] 3Moos 16

[6] Nimi juontuu sanoista, jotka tarkoittavat täydellistä eristämistä tai karkottamista.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,
« »

Yksi ajatus artikkelista “7.4 Kilpaileva valtakunta. Jeesuksen kiusaukset.”

  1. tuula sanoo:

    olihan teksti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0836039
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.