Avainsana-arkisto: Alison James
Hän on Jeesuksen näköinen
Pitkän perjantain tapahtumat kertovat ihmisyyden pimeimmästä ytimestä. Samassa kertomuksessa jotkut näkevät jotain häikäisevää. Toiset näkevät vain sen verran valoa että erottavat ihmisten hahmoja. Kolmannet eivät huomaa hetken pimeyttä sen enempää kuin sen keskelle syttyvää rakkauden valoakaan. Heille se on vain harmaata arkea, sitä samaa vanhaa ja tavallista. Sinne se kuitenkin tuli, kertomus siitä kuinka paljon Jumala tykkää ja pitää meistä. Ovatko nämä sopimattoman arkilämpöisiä sanoja ilmaisemaan kuolemaakin väkevämpää rakkautta? Eihän Golgatalla kukaan näyttänyt pitävän kenestäkään. Ihmiskunnan mustasta aukosta loisti himmeänä […]
Mitä se kertoo meistä?
”Evankeliumien teksteissä on myös antropologinen ulottuvuutensa. En ole koskaan väittänyt, että se kattaisi koko kristillisen ilmoituksen, mutta ilman sitä kristinusko ei voi olla totuudellisesti oma itsensä.” Rene Girard.[1] Jeesus kuoli koska me tapoimme hänet. Pitkän perjantain tapahtumat selittyvät sen kautta minkälainen ihmisyhteisö on alusta lähtien ollut ja osittain edelleenkin on. Vaikea se on myöntää, mutta niin se vain on. Toin Afrikasta banaanipuun lehdistä pelkistetyn kuvan ristiinnaulitsemisesta ja laitoin sen seinälle. Yksi lapsistani, joka silloin oli viisivuotias, tuijotti kuvaa kauhistuneena ja […]
Synti Pyhää Henkeä vastaan
Mutta Jeesus ei vain kutsu. Hän esittää myös mahdollisimman ankaran varoituksen.[1]: Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.[2] Tässä Jeesus asettaa kahden valtakunnan lainalaisuudet kaikessa yksinkertaisuudessaan vastakkain: Joko kokoat tai hajotat. Joko etsit sovintoa kaikkien kanssa, tai etsit sovintoa vain tiettyjen kanssa. Joko pyrit sovintoon kaikkien vihollisten kanssa tai sitten yhdistät pienemmät viholliset kanavoimalla heidän kanssaan koetut ristiriidat ja aggressiot yhteisesti valittuun ulkopuoliseen. Kaiken lisäksi hän esittää itsensä ainoana todellisena […]
Yhteisönsä riivaama
Markus kertoo hautaluolissa asuvasta alastomasta ja raivohullusta miehestä, josta Jeesus ajaa ulos leegion verran riivaajia, vapauttaa ne isoon sikalaumaan, joka puolestaan tekee joukkoitsemurhan ryntäämällä jyrkänteeltä järveen.[1] Näin villin primitiivisen ja taikauskoisen spektaakkelin ainekset tuskin herättävät vakavaa kiinnostusta modernissa sosiologissa tai psykologissa – vaikka juuri heidän pitäisi tutkia tarinaa tarkemmin. Se on mielenkiintoinen tutkielma havahtuvasta yksilöllisyydestä ja väkivaltaisesta yhteisöllisyydestä. Tämän kertomuksen olennaiset ulottuvuudet ovat vasta viimeisen sadan vuoden aikana alettu muotoilla teoriaksi. Se myös demytologisoi jotain siitä pyhitetystä väkivallasta, joka koko […]
Voi teitä ymmärtämättömiä
Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.[1] Nämä opetuslapset eivät kuuluneet niihin kahteentoista, joiden kanssa Jeesus oli viettänyt eniten aikaa. Heidät luettiin siihen seuraajien joukkoon, jonka lukumäärästä ei ole mitään tietoa. Jeesus oli jo jonkin matkaa kulkenut heidän läheisyydessään kuunnellen […]
Rosvojen luolassa
Kelvoton viikunapuu Tänään Jeesus pääsisi tekemään, mitä hän ilmeisesti oli pitkään suunnitellut. Hän olisi halunnut tehdä sen heti tulopäivänä, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Mutta matkalla Temppeliin tapahtui outo välikohtaus vihaisen Jeesuksen ja viattoman viikunapuun välillä. Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä. Miksi ainoastaan hänellä oli nälkä? Oliko hän kiihdyksissään unohtanut syödä aamupalansa ja oliko alhainen verensokeri syy hänen kiukkuiseen käytökseensä? Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin. […]
