Kirjoitettu 16.4.2016
0 kommenttia
Jeesuksen vaikeudet alkoivat kun hän heti toimintansa aluksi uhmasi kansansa uskontoa ja uhritemppelin ehdotonta valtaa, julistamalla Jumalan varauksetonta anteeksiantoa halvaantuneelle miehelle viittamatta minkäänlaiseen sijaisuhriuteen, ei menneisyydessä uhrattuun, ei nyt, eikä tulevaisuudessa uhrattavaan. Näin tehdessään, hän asetti kyseenalaiseksi, ei vain juutalaisen lain, vaan koko ihmiskunnan yhteisen uskon Jumalaan, jonka suopeus täytyy ostaa verellä. Näin anteliaasti anteeksiantavainen Jumala vie uskonnolta vallan erottaa saastaiset pyhistä, syntiset hurskaista, tuomitut armahdetuista ja Jumalan viholliset hänen lapsistaan. Yhdelläkään kansalla ei ole sellaista Jumalaa, joka noin vain […]
Avainsanat:
Abel,
Brakjan,
eclesia,
ehtoollinen,
Eillard M Swartley,
eläinuhri,
Girard René,
homo sapiens,
imitatio chisti,
Jukka Relander,
juutalaisuus,
kääntyminen,
Kaifas,
kuilema,
maallinen,
Matteus,
myytti,
Nigel Davis,
osa,
ostaa verellä,
pahuus,
Pietari,
pyhä,
Robert J Daly,
Sakarja,
seuraaminen,
sijaisuhri,
Tuomas Nevanlinna,
uhri,
uhrin ääni,
Uskonto,
Uusi Liitto,
väkivallan uhri,
vanha liitto,
veri,
viaton veri,
viimeinen ateria,
yhteisö,
yhteisöllisyys,
yksilöllisyys,
ylösnousemus
Kirjoitettu 16.4.2016
1 kommentti
1. Ensimmäiset pelastajat olivat ihmisuhreja. Aikojen alussa ihmisen kehitys seurasi nopeutuvaa kykyä matkia. Kyky oppia matkimalla käynnisti kiihtyvät kehitysprosessin. Halusta itsessään tuli imitoimisen kohde ja ihminen alkoi yhä kiihkeämmin haluta toisen kaltaisuutta. Rene Girard kutsuu sitä mimeettiseksi haluksi. Eläimet eivät voineet olla haluamatta mitä ravinnokseen ja lisääntyäkseen tarvitsivat, mutta ihminen ei enää voinut olla haluamatta mitä toinen ihminen halusi. Halun malli muuttui kadehdituksi kilpailijaksi. Kilpailija muuttui viholliseksi. Viholliset alkoivat imitoida toistensa väkivaltaa ja tulivat näin lukkiutuneiksi väkivaltaiseen vuorovaikutukseen. Niin Homo […]
Avainsanat:
alkukertomus,
eläinuhri,
Gary Greenberg,
hauta,
ihmisuhri,
imitoida,
jahve,
katarssis,
kateus,
kulttuuri,
mimeettinen halu,
Mooses,
myyttinen,
pääsiäisjuhla,
pelastus,
pyhä viha,
pyhitetty väkivalta,
ritualisointi,
Robin Griffith-Jones,
syntipukki,
syntipukkirituaali,
uhrikultti,
väkivalta
Kirjoitettu 16.4.2016
3 kommenttia
PELASTUKSEN PITKÄ HISTORIA. Kaikkein ensimmäiset pelastajat olivat lynkattuja ihmisuhreja Vanhan Testamentin aikana eläinuhrit muuttuivat pelastaviksi Jeesus tuli pelastamaan meidät pelastuksesta Jeesus joutui paljastamansa pedon kynsiin Miksi Jeesus kuoli? Mitä ylösnousemuksen jälkeen ymmärrettiin? Mitä se merkitsi käytännössä? PELASTUS JEESUKSEN JÄLKEEN Kirkkoisät Valtauskonto Anselm. Luther KUN ILOSANOMA KAUHISTUTTAA Ateistinen kritiikki Hyvä vai huono uutinen? Pelastus on suhteellinen Väkivaltainen Jumala Uhria vaativa Jumala? Jumalan viha? Ikuinen tuomio Pelastus ja moraali Miksi väkivallalla sovittamiseen on niin helppo uskoa? ORTODOKSINEN TRADITIO PALJASTAVA JA PELASTAVA KERTOMUS […]
Avainsanat:
Abel,
Abelard,
absurdi,
alistaja,
alkukertomus,
Anselm Canterburilainen,
Anselmin Jumalan kunnia,
anteeksi pyytäminen,
anteeksianto,
Anthony Bartlett,
antisemitismi,
bakteerikammo,
Brad Jersak,
Brakjan,
Christus Victor,
Dawkins,
demytologisoiva,
Denny J Weaver,
Depoortere Frederiek,
eclesia,
ehtoollinen,
Eillard M Swartley,
eläinuhri,
epäjumala,
epätoivo,
Esa Saarinen,
Euripides,
Eurooppa,
evankeliumi,
feodaaliyhteiskunta,
Finlan Stephen,
Friedrich Nietzschen,
Gary Greenberg,
Girard René,
Golgata,
Gorringe Timothy,
hakattu,
hauta,
helvetti,
Heprealaiskirje,
Hitchens,
homo sapiens,
hylkääminen,
hylkäävä,
hyvittäminen,
ihmisarvo,
ihmisuhri,
Ikuinen tuomio,
Imitatio Christi,
imitoida,
imperiumi,
isänmaa,
itsekritiikki,
jääkiekko,
Jacques Derrida,
jahve,
James Alison,
Jeesuksen veri,
Jehova,
Jersak Brad & Hardin Michael,
Jukka Relander,
jumalakuva,
Jumalan kunnia,
Jumalan raivo,
Juutalaiset,
juutalaiskristitty,
kääntyminen,
Kaifas,
kaksikasvoinen,
kaksinaismoraali,
kansanmurha,
katarssis,
kateus,
katumus,
kiitllisuus,
kilpailu,
kirkkoisä Augustinus,
kirottu,
Kollektiivinen rangaistus,
kosto,
kotimaa,
kotiväkivalta,
koulukiusaaja,
Kristus,
kritiikki,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
kuolema,
Kuolemanrangaistus,
lankeemus,
lapsiuhri,
Lazar Puhalo,
lophduttaja,
Luther,
luuseri,
lynkkausvimma,
maailmansota,
maallinen,
Mark S Heim,
Martin Luther King,
Matteus,
Megivern James J,
Michael Hardin,
mimeettinen halu,
mimeettinen väkivalta,
Molok,
Mooses,
moraalinen,
myytti,
myyttinen,
Nigel Davis,
osa,
ostaa verellä,
pääsiäisjuhla,
Paavi John Paul II,
pahoinpitelijä,
pahuus,
pakkomielle,
paradoksaalinen,
Pelastuksen teologia,
pelastus,
pelastusoppi,
Pelastusteologia,
perheväkivalta,
Peter Abelard,
Philip L Quinn.,
Pietari,
pitkä perjantai,
politiikka,
puolustaminen,
pyhä,
pyhä viha,
pyhitetty väkivalta,
Raamattu,
rakastava,
rakkaus,
rangaistus,
rankaisu,
rauhantyö,
reformaatio,
Rene Girard,
Risto Saarinen,
ritualisointi,
Robert J Daly,
Robin Griffith-Jones,
Ruben Stiller,
saatana,
Sakarja,
seuraaminen,
Sijaiskärsimys,
sijaisuhri,
sijaisuhrilogiikka,
Slavoj Žižek,
sorto,
soteriologia,
sovinto,
sovittava,
sovitusteologia,
sovitusuhri,
suhde,
suomalainen,
syntipukki,
syntipukkirituaali,
syväoivallus,
syyllinen,
syyllistävä,
syyllisyys,
taivas,
taivasosuus,
teoria,
terrori,
terroristi,
Tommi Lehtonen,
Tuhlaajapoika,
Tuomas Nevanlinna,
uhraaja,
uhri,
uhrikultti,
uhrin ääni,
Uskonto,
Uusi Liitto,
Uusi Testamentti,
Väkivallan projisoiminen,
väkivallan uhri,
väkivallattomuus,
väkivalta,
väkivaltainen Jumala,
valtauskonto,
vampyyri,
vanha liitto,
velallinen,
velkakirja,
veri,
vertailu,
viaton veri,
viehamielisyys,
vieraanvaraisuus,
vihollinen,
vihollisen rakastaminen,
viimeinen ateria,
viimeinen tuomio,
Walter Wink,
Weaver. J. Denny,
yhteisö,
yhteisöllisyys,
yksilöllisyys,
ylivoima,
ylösnousemus
Kirjoitettu 28.2.2016
0 kommenttia
Jeesuksen aikana ei ollut pulaa pelastajista. Asclepius oli sairauksia parantava jumala. Atargatis oli Syyrialainen hedelmällisyyden jumalatar ja Isis perhearvoja puolustava jumalatar. Sarapis oli egyptiläisiä ja kreikkalaisia yhdistävä jumalten jumala, jolta myös rukoiltiin parantumista ja hedelmällisyyttä. Zeus piti muut jumalat kurissa ja ulotti välillä ankaran paimenviisautensa myös kuolevaisten joukkoon. Keisari Augustus oli Jeesuksen elinaikana muuttunut Rooman suuruuden Jumalaksi. Jumalilta etsittiin suopeutta, huolenpitoa ja varjelusta uhraamalla niille eläimiä ja maan antimia. Vielä Jeesuksen aikana ihmisuhritkin olivat tavallisia, vaikka senaatti oli ne kieltänyt. […]
Avainsanat:
Aleksandr Solzhenitsyn,
Asclepius,
Atargatis,
Barabbas,
Cervantes,
dogmatiikka,
eläinuhri,
Feodor Dostojevski,
Girard,
Girard René,
Hamerton-Kelly Robert G,
Heim Mark. S,
ihmisuhri,
Isis,
itseensä meneminen,
Jersak Brad & Hardin Michael,
John M.Oesterreicher.,
kääntymys,
Keisari Augustus,
kohtalo,
kosto,
koti,
kulttuuri,
Lawler Peter & McConkey Dave,
Marcel Proust,
Martin Buber,
metanoia,
Milan Kundera,
Mimesis,
mos maiorumus,
muistoateria,
myötätunto,
Nicholas Lash.,
no regret,
pääsiäinen,
pääsiäiskertomus,
pahuus,
pelastus,
risti,
Sarapis,
Shakespeare,
skandaali,
syntipukkimekanismi,
tatuointi,
teshuvah,
uhrata,
uhrirituaali,
uskonto ja isänmaa,
väkijoukko,
väkivallan ammattilainen,
väkivallaton,
valaistuminen,
Zeus,
Zizek Slavoj
Kirjoitettu 26.1.2011
1 kommentti
Troijan sodan suuri sotasankari Agamemnon oli suorittanut epäonnistuneen eläinuhrin sotaonnensa takaamiseksi ja turvautui siksi väkevimpään mahdolliseen uhriin. Hän haetutti oman tyttärensä jumalten ruoaksi. Mutta ensin hänen suunsa oli kapuloitava ja silmänsä sidottava. Hänelle ei annettu pienintäkään mahdollisuutta vedota isäänsä tai kehenkään niistä sotilaista, jotka olivat hänelle palatsin juhlista tuttuja. Tämä uhri oli suoritettava vakain sydämin ja yksissä tuumin. Muuten sekin uhrirituaali ryöstäytyisi käsistä ja sotaonni kääntyisi heistä pois ennen kuin olivat päässeet edes matkaan. Kreikkalainen tragedianäytelmä tunnistaa uhraamisen vaikeuden ja […]
Avainsanat:
Agamemnon,
aletheia,
Bailie Gil,
eläinuhri,
etymologia,
evankeliumi,
heprea,
Kirwan Michael,
Mikael Hakim,
Mnemosyne,
muthos,
muusa,
mykkyys,
myytti,
sokeus,
sotasankari,
tragedianäytelmä,
Troija,
Uhrin syyllistäminen,
Waltari Mika
Kirjoitettu 20.1.2011
0 kommenttia
Palataksemme teoriamme lähtökohtaan, esitämme että kaikkien inhimillisten instituutioiden on toistettava sovintoa tuottava murha uusien uhrien kautta. Rene Girard.[1] Tämän kauhistuttavan väitteen toivoisi olevan hullun kulttuuriantropologin fix idén paisuttelua mielettömään mahdottomuuteen asti. Saattaa ollakin. Mutta entä jos Girard onkin oikeassa? Alkukantaisissa kulttuureissa tabujen rikkomisesta seurasi yhteisön kautta toteutettu Jumalan tappava viha. Vanhassa testamentissa Akanin rikkomuksen sytyttämä Jumalan viha laantui vasta kun Akan ja hänen omaisensa oli kivitetty ja poltettu.[2] Papiston valta sekoittui usein kansan lynkkausvimman kanssa, niin että niitä ei voinut […]
Avainsanat:
Akan,
eläinuhri,
Heim Mark. S,
hyvä väkivalta,
ihmisuhri,
instituutio,
Jumalan viha,
kanne,
kosto,
kostoretki,
Kreikka,
lynkkaus,
lynkkaushenki,
oikeudenkäynti,
oikeuslaitos,
papiston rooli,
retoriikka,
rituaali,
Rooma,
Rutto,
syntipukkimekanismi,
tuomari,
uhrikulttuuri,
valtio,
valtiomonopoli,
Vanha Testamentti
Kirjoitettu 1.12.2010
3 kommenttia
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]
Avainsanat:
ääriuskovaisia,
Afrikka,
afrikkalaiset,
Agamemnon,
alkumurhan toistaminen,
anaattisia,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Ateena,
Atsteekit,
auktoriteetti,
azteekit,
bakkanaali,
Balder,
banaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
demokratia,
demoni,
demonisoida,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
Egypti,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
elämäntehtävä,
elävä uhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
eristetty,
Gehenna,
Grote Jim & McGeeney John,
hallintokausi,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
homeopatia,
Homeros,
humanisaatio,
Huron,
Idealisointi,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
inkat,
insestirikkomus,
israelilaiset,
Itsemurha,
J.G. Frazer,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
johtaja syntipukkina,
joukkomurhaaia,
julkisuuden alttarille,
kaavamaisuus,
katarsis,
keihästää,
keisari,
kidutus,
kiellettyjä ruokia,
kivittää,
kohtalo,
Kolumbus,
kosminen järjestys,
kotieläimiä,
köyhät,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
kuningas,
L. De Heusch,
lähetyssaarnaaja,
linnakkeet,
lumoutumnen,
lynkkaaminen,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
marginaalisia,
markkinavoimien hurjat jumalat,
Mediaskandaali,
Meksiko,
merkitään uhriksi,
Molok,
monikansallisten yhtiöiden johajat,
murhahuuto,
murhien laakso,
muukalaiset,
myyttiset sankarit,
narrikuningas,
Nigel Davies,
normaalisuhteet,
Odin,
oikeudettomat,
Olli Sinivaara,
Orestes,
osakkeenomistajat,
päälliköt,
pahuuden inkarnaatio,
palvotut idolit,
poikkeukselliset,
poppamies,
porrastemppeli,
Poseidon,
Pyhäpäivä,
pyhitetty väkivalta,
rasisteja,
Rhodos,
rituaali,
Rituaalinen aika,
rituaalinen kalenteri,
rokotuskeskus,
Rooma,
Saarinen Risto,
Schwager Raymund,
sekasorto,
Seneca,
shamaani,
sijaiskärsijä,
sijaisuhraus,
sijoittajat,
Skandinavia,
sotavanki,
status uhrina,
statusjana,
suvaistevaisuus,
synnin kantaja,
tabu,
Taistelusimulaatio,
Tanska,
terroristeja,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrautua,
uhreiksi kelpaavia,
uhrifestivaaleja,
Uhriksi merkkaaminen,
uhrikulttuuri,
Uhrikuninkuus,
uhrimateriaalia,
uhrimeno,
uhrin merkki,
uhrin puolustaja,
uhripapisto,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
uskontoantropologia,
vainuaa,
Väkivalta ja pyhä,
valtakunta,
valtikka,
vammaiset,
verilöyly,
veriuhri,
vihkimysriitti,
viihdemedia,
Villieläin,
W. Robertson Smith,
yhteiskuntahierarkia,
ylisuuri reviiri,
ylösnousemusmyytit
Kirjoitettu 18.11.2010
0 kommenttia
Ihminen oli ihmisen ensimmäinen uhri. Siitä kulttuuriantropologit ja arkeologit lienevät aika yksimielisiä. Kaikkein alkuperäisimmissä uhrirituaaleissa vuodatettiin ihmisen verta. Jossain vaiheessa yksinkertainen ja suora sijaisuhraus alkoi muuttua kaksitasoiseksi sijaisuhraamiseksi. Ihminen yhteisön sijaisuhrina korvattiin eläimellä, josta tehtiin alkuperäisen ihmisuhrin sijainen. Tätä Girard kutsuu kaksinkertaiseksi sijaisuudeksi (double substitution)[1] Millaisen prosessin kautta ihmisuhrit alkoivat vaihtua eläinuhreihin? Millaisista syistä alettiin uhrata eläimiä ihmisen sijaan? Kuinka tärkeä askel se oli ihmiseksi tulemisessa? Oliko ensimmäinen tiedostava ihminen se, joka havahtui näkemään uhrissa itsensä? ”Se voisin olla minä?” […]
Avainsanat:
Agamemnon,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Atsteekit,
bakkanaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
Gehenna,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
Homeros,
humanisaatio,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
israelilaiset,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
katarsis,
Kolumbus,
kotieläimiä,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
L. De Heusch,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
Meksiko,
Molok,
murhahuuto,
murhien laakso,
Olli Sinivaara,
Orestes,
porrastemppeli,
Poseidon,
Rooma,
Schwager Raymund,
sijaisuhraus,
sotavanki,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
Väkivalta ja pyhä,
verilöyly,
Villieläin,
W. Robertson Smith
