Yritän seuraavassa purkaa hänen teoriansa sen peruselementteihin. Se ei ole helppoa, koska hän itse esittää sen tutkimustyönsä oheismateriaalina, eikä koskaan jaa sitä siisteihin, lyhyesti määriteltyihin alaotsikoihin. Hän lukee, havainnoi ja tekee johtopäätöksiä. Hänen jatkuvasti kehittyvän teoriansa peruspalikoita joutuu keräämään hänen kokonaistuotantonsa rönsyilevistä analyyseistä.
En jaksa enkä viitsi olla niin akateeminen, että tekisin aina tarkan eron lähteitteni ja ns. omien ajatusteni välillä. En aina itsekään tunnista sitä rajaa, koska olen jauhanut näitä kysymyksiä jo niin kauan. Silloin kun siteeraan suoraan laitan luonnollisesti lähdeviitteen. Silloin kun siteeraan vapaamuotoisesti, kyseisen lauseen tai kappaleen lopussa on lähdeviite. Muutamissa kohdin viittaan lähteisiin, joiden tarkkaa osoitetta en enää ole muistanut, enkä viitsinyt kaivaa esille, koska en ole ollut tekemässä mitään akateemista lopputyötä.
Suurin osa tekstistäni on kuitenkin lähteitteni kanssa käymäni hiljaisen dialogin tulosta. Olen käyttänyt Girardia ja hänen työtään soveltavia kirjoittajia keskustelukumppaneina käsitellessäni samoja teemoja ja Raamatun kertomuksia. Ilman heitä en tietenkään olisi pystynyt samaan. Keskustelukumppaneiden vaikutus tulokseen on ilmeinen, mutta joskus kuitenkin sen verran toisen argumenteista ja tyylistä poikkeava, että tuntuu epäreilulta panna sitä alaviitteen kautta hänen tililleen. Toinen epäreiluus kuitenkin seuraisi siitä että en mainitsisi ajatuksiini vaikuttanutta keskustelukumppania ollenkaan. Siksi yritän uskollisesti alaviitteiden kautta kertoa keneltä olen virikkeeni saanut. Teemasta intohimoisesti kiinnostuneen lukijan tehtäväksi jää tutkia oman tekstini ja lähteiden keskinäistä suhdetta tarkemmin.
Tekstini toimii todisteena Girardin perusargumentista: Kaikki imitoivat enemmän tai vähemmän toisiaan. Luovuuden ja yksilöllisen vapauden alue rajoittuu siihen ketä ja mitä imitoin ja ehkä siihenkin millä tyylillä minä imitoimani ilmaisen. Ilmaisutyylin imitoimislähteitä on paljon vaikeampi nimetä, mutta ei sen takia yhtään enemmän vapaa niiden vaikutuksesta. En siis enää elättele kovin suuria kuvitelmia ainutlaatuisen persoonallisesta ilmaisutyylistä. Aikansa ja kielensä vangilla on aika vähän yksilöllisiä lisäysmahdollisuuksia siihen tajunnan virtaan, joka hänen lävitseen kulkee ja jonka veto- tai työntövoimassa hän itse liikkuu.
Kirjoittajana näen itseni helmensukeltajana, joka poimii pohjasta löytämiensä helmien joukkoon kaikenlaista rannalle ajautunutta krääsää ja sommittelee niistä yksilöllisen näköisiä punoksia. Silti kaikki korun olennaiset ainekset ovat syntyneet kauan ennen minua.
Kaikki sujuvan lukemisen kannalta hankalamman tuntuiset pohdinnat tai välittömästä juonesta poikkeavat mielijohteet olen sijoittanut alaviitteisiin. Alaviitteet ovat helposti luettavissa kunkin sivun alareunassa.
