« »

Tietäjiä ja vainoharhoja

0 kommenttia Kirjoitettu 14.12.2020 Muokattu 18.12.2021

1.            Zarathustran lähettiläitä?

Joosef oli vihdoin saanut Marian kotiseudulleen, eikä hänellä ollut mitään kiirettä Nasaretiin, jossa oli vain Marian sukulaisia. Mariakin viihtyi Betlehemissä, koska hänen sukulaisensa Elisabet ja Sakaria kävivät usein heitä tervehtimässä. Asuivathan hekin nyt aivan lähellä. Joosefin perhe piti nyt hyvää huolta nuoresta parista, eivätkä he halunneet laskea heitä matkaan ennen kuin Maria oli vanhempien naisten opastuksella tottunut pitämään huolta esikoisestaan.

Vähän he tiesivät, kuinka suuri mutka heidän kotimatkaansa oli tuleva.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. [1]

Jerusalem oli kosmopoliittinen kaupunki, jonne tuli arvovaltaisia vieraita ympäri tunnettua maailmaa, joten tässä ei sinänsä ollut mitään outoa. Näillä vierailla oli kuitenkin turvallisuuspoliittisesti hyvin arkaluontoinen missio. He tulivat solmimaan varhaista diplomaattisuhdetta juutalaisten uuden kuninkaan kanssa. Heillä oli historiallisesti syvä tunnesuhde tämän kansan kohtaloon ja halusivat siksi varmistaa hyvien suhteiden pysymisen.

Kreikkalais-roomalaisessa ja persialaisessa kulttuurissa magit olivat korkeasti kunnioitettuja uskonnollispoliittisia neuvonantajia maiden hallitsijoille. Tietäjät olivat aikansa tiedemiehiä, astrologeja, pappeja, kuninkaiden ja keisareiden ylimpiä konsultteja, jotka myös uskoivat voivansa ennustaa tähdistä.

Matteus kyllä tiesi, että hänen käyttämänsä sana magos, juonsi juurensa Persian kielen sanaan maguŝ, joka puolestaan kuvasi sitä papillista kastia, johon kuuluisa uskonnollinen johtaja Zarathustra oli syntynyt. Jotkut ajattelivat hänen olleen Aabrahamin aikalainen ja siten kilpasilla siitä, kuka on perustanut ensimmäisen monoteistisen uskonnon. Olivathan molemmat kotoisin muinaisen Persian alueelta. Kummatkin tulivat tunnetuiksi isiensä kivijumalien rikkomisesta ja vallankumouksellisesta uskosta vain yhteen näkymättömään luojajumalaan.

Todennäköisemmin Zarathustra oli kuitenkin Buddhan aikalainen, eli syntynyt ja vaikuttanut joskus 600-luvulla eKr. Hänen edustamansa ajatukset tosin vaikuttivat myös Intiaan päin,[2]jossa Buddhakin oli protestoinut aikansa monijumalisuutta vastaan ja lakkasi lopulta uskomasta yhteenkään heistä.

Koska Matteus kirjoitti pääasiassa juutalaisuutta tuntevalle yleisölle, hänen ei tarvinnut tarkemmin selittää keitä nämä vieraat olivat. Magit olivat kansan vanhoja tuttuja hyvässä ja pahassa.

Kaikki Juutalaiset tiesivät, että v. 586 eKr. Babylonian kuningas Nebukadnessar oli tuhonnut Jerusalemin ja vienyt kansan pakkosiirtolaisuuteen Persian Babyloniaan. Siellä zarathustralaisuudesta oli tullut imperiumin virallinen uskonto. Hekin uskoivat juutalaisten lailla näkymättömään ylijumalaan, tosi eri nimellä. Ahura Mazda tarkoittaa Valaisevaa Viisautta tai Viisauden Herraa. Juutalaiset oppineet saivat siellä tutustua ennen näkemättömän suuriin zarathustralaisten kokoamiin kirjastoihin, ja yhden Jumalan pappeihin, maguseihin. Juutalaiset olivat tottuneet pitämään muiden kansojen pappeja epäjumalanpalvojina, mutta Ahura Mazdan palvelijoilla oli niin paljon tuttuja uskomuksia, että uteliaisuus voitti tuomitsemisen. Siitä alkoi kahden uskonnollisen perinnön syvä ja kumpaakin muuttava vuorovaikutus.

Vaikka juutalaiset olivat vankeudessa, heitä kohdeltiin pääosin hyvin. Yhteinen aramean kieli teki heidän tutustumisensa ja sopeutumisensa helpoksi. Nähtyään, kuinka suuri kirjallinen perintö zarathustralaisilla oli, juutalaiset ymmärsivät, ettei heidänkään perinteensä tulisi säilymään pelkästään suullisessa muodossa. Siksi he alkoivat Baabelin vankeudessa kirjoittaa ortodoksijuutalaisille kaikkein tärkeintä lakia ja perinnäissääntöjä koskevaa Babylonialaista Talmudia. Siinä oli paljon vaikutteita zarathustralaisuudesta.[3]

Seuraava Persian kuningas omaksui Zarathustralta ajatuksen jokaisen yksilön ja kansan vapaudesta ja vastuusta itse päättää uskonnostaan. Se myös teki valloitetut heimot helpommin hallittaviksi. Niinpä Cyrus päätti vapauttaa juutalaiset heidän vankeudestaan ja hänen seuraajansa, Darius, sponsoroi heidän matkansa takaisin luvattuun maahan. Darius jopa auttoi heitä rakentamaan uudestaan edeltäjänsä hävittämän temppelin ja huolehti siitä, että kansa kuntoutuu jälleen hyviksi veronmaksajiksi – Persialle.

Mageja Darius ei kohdellut yhtä hyvin, koska he olivat hänen mielestään osallistuneet petollisiin juonitteluihin. Monet heistä joutuivat pakenemaan nabatealaisten alueelle, aivan Juudean itänaapuriin. Kreikkalaisten vallattua Persian zarathustralaiset magit joutuivat etsimään turvapaikkaa kaikista Lähi-Idän valtakunnista. Heidän maineensa tietäjinä ja ennustajina oli laajasti tunnettu valtojen ja voimien saleissa.

Palattuaan takaisin omaan maahansa israelilaiset elivät vielä 400 vuotta vahvan persialaisen vaikutuksen alaisina. Osa juutalaisista olivat niin mieltyneitä Babylonian sivistykseen, että jäivät sinne asumaan. Jeesuksenkin syntymän aikaan Persian miljoonan kokoisesta juutalaisväestöstä suuri osa teki säännöllisiä pyhiinvaelluksia Jerusalemin temppeliin. Nämä kaksi heimouskontoa olivat tutustuneet toisiinsa ja oppineet toisiltaan jo useiden vuosisatojen ajan.

a. Sukulaissieluiset heimot

Mooseksen lailla Zarathustra oli säilyttänyt eläinten uhraamisen, mutta huolehti siitä, että se tuottaisi eläimille mahdollisimman vähän kärsimystä.[4] Juutalaiset olivat aluksi olleet hädissään siitä, ettei Jahve kuulisi heidän rukouksiaan vieraalla maalla ja kaukana Hänen temppelistään. Eiväthän he voineet edes uhrata vieraalla maalla.  Babyloniassa heidän jumalakuvansa kuitenkin oli avartunut ja laajentunut heimouskonnosta universaaliseksi monoteismiksi. Siellä he olivat vastahakoisesti alkaneet toisen Jesajan opastuksella uskoa, että Jumala välitti kaikista kansoista maan päällä, eikä vain heidän heimostaan. Toinen Baabelin vankeuden aikainen profeetta Hesekiel alkoi Zarathustran lailla myös korostaa yksilön eikä vain kansan eettistä vastuuta Jumalan edessä. Jokaisen ihmisen oli alettava käyttää vapaata tahtoaan vastuullisesti.

Saatana, joka tähän asti oli ollut Jahven palvelija, muuttui Jumalan vastustajaksi. Silti juutalaisuus ei koskaan siirtynyt Zarathustralaisuuden radikaaliin dualismiin, joka piti ihmiskuntaa melkein tasaväkisen hyvän ja pahan taistelukenttänä. Osa juutalaista oli kuitenkin omaksunut heiltä uskon ylösnousemukseen ja viimeiseen tuomioon. Siihen asti Israelin lapset olivat vain tomusta tehtyjä ja tomuksi palaavia. Siksi oli niin tärkeää tulla haudatuksi oman maan tomuun. Ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä oli hyvin hämärien toiveiden varassa.

Baabelin vankeuden jälkeen Juutalaiset olivat alkaneet uskoa, että ihmisen maanpäällinen elämä alkoi vaikuttaa hänen tuonpuoleiseen kohtaloonsa. Taivas ja helvetti alkoivat hahmottua.

Matteuksen tarinan kautta mielenkiintoisinta oli se, että tietäjät uskoivat hekin luvattuun pelastajaan, Saoshyantiin, joka aikojen lopussa ilmestyisi laittamaan maan takaisin oikeaan järjestykseen ja tuomitsisi pahuuden voimat lopullisesti. Tämä messiashahmo herättäisi myös kuolleet nauttimaan uudesta maailmasta.

Juutalaisille jäi erittäin hyvä muisto Persian kuningas Cyruksesta.[5] Hän oli ollut eräänlainen pelastajamessias, joka jätti heille toivon siitä, että joutuisivat he sitten minkä tahansa vallan alle, tai karkotettiin heidät minne vaan, niin Jumala lähettäisi heille uuden messiaan, joka kokoaisi heidät takaisin omaan maahansa ja antaisi valonsa loistaa heidän kauttaan koko maailmalle. Näihinkin juutalaisten ennustuksiin zarathustralaiset papit olivat yhteisen historiansa aikana tutustuneet. Nyt tietäjät olivat tähdistä päätelleet, että juutalaisille oli syntynyt uusi kuningas. He halusivat ehdottomasti luoda häneen hyvät suhteet. Jos hän vaikka olisi heidänkin odottamansa messias, Saohyant.

b.     Mistä päin itää?

Magit olivat siis juuriltaan muinaisesta Babyloniasta kotoisin olevia zarathustralaisia pappeja ja tietäjiä. Jeesuksen aikaisessa Parthiassa maagit olivat jo menettäneet menneen valta-asemansa. Nyt he olivat kaksikamarisen hallintoneuvoston jäseniä, joista toinen osa koostui kuninkaallisen suvun jäsenistä. Seuraavaa kuningasta valittaessa, suvun jäsenet pitivät huolta siitä, etteivät magit enää pääsisi ohittamaan vallan perijöitä.

Nyt vallassa oli Phraates IV, joka alkajaisiksi oli murhauttanut kaikki veljensä ja luultavasti isänsäkin. Ankarien sotien jälkeen hän oli luvannut Rooman keisarille, että he pysyisivät Eufrat-joen itäpuolella. Silti hän saattoi unelmoida valloittavansa takaisin Juudean, joka oli menetetty roomalaisille noin 30 vuotta aiemmin. Siksi hänelle sopi hyvin, että muutama tietäjä lähtisi ottamaan selvää, löytyisikö juutalaisten joukosta uusia kapinan johtajia Augustuksen imperiumia vastaan. Sellaisten kanssa kannattaisi ajoissa liittoutua.

Voi myös olla, että maagit tulivat aivan naapurista, eli Nabatean kuningaskunnasta, jonne osa zarathustralaisista papeista oli paennut aiempia vainoja. Sekä Parthia, että Nabatea olivat Betlehemistä käsin idässä.[6] Nabatean pääkaupungista Petrasta oli Betlehemiin matkaa 480 km. Reitti oli heille tuttu, koska kauppamatka Gazan satamaan kulki Betlehemin kautta. Ei siihen mitään tähtiopasta tarvittu.

Nabatean kuninkaat olivat käyneet monta sotaa Herodeksen kanssa. Nyt kummatkin olivat Rooman alusmaista. Keisari Augustus ei luottanut Aretas IV:een. Hän olisi antanut Nabatean maat Herodekselle, mutta tämäkin oli liian vanha ja oikutteleva. Kummankin varttikuninkaan kruunut tutisivat keisarin edessä. Herodes tiesi aikansa olevan loppumassa ja halusi varmistaa, että Aretas ei käyttäisi tilaisuuttaan hyväksi, vaan tunnustaisi hänen poikansa Herodeksen vallan jatkajiksi. Aretas puolestaan tarvitsi Herodeksen tai hänen jälkeläistensä suopeutta, koska hän ei ollut keisari Augustuksen suosiossa. Vielä tärkeämpää oli, että kauppareitti roomalaisten satamaan, kulki Herodeksen valtakunnan läpi.

Nyt oli aika rakentaa siltoja eikä sotia. Herodeksen poika, eli Jeesuksen toiminnan aikainen Herodes Antipas jatkoi tätä sillan rakentamisen diplomatiaa naimalla Aretaksen tyttären. Tämän hylkääminen ja veljensä vaimon naiminen johtikin myöhemmin ongelmiin Johannes kastajan kanssa. Johanneksen mestauttaminen taas jätti Herokseen vainoharhaisen pelon Jeesusta kohtaan. Hän pelkäsi tämän olevan kuolleista noussut Johannes Kostaja. Näin Jeesuksen elämään ja kuolemaan vaikuttaneet jännitteet olivat alkaneet jo ennen hänen syntymäänsä.

Jostain päin itää tietäjät kuitenkin tulivat. Olivatpa sitten läheltä tai kaukaa, kuninkaittensa valtuuttamia tai oma-aloitteisia, heidän motivaationsa olivat ensisijaisesti poliittisia. Ehkä he toivoivat myös jotain Jumalan uusia virityksiä, koska sekä juutalaiset että magit odottivat taivaallisen pelastajan syntymistä. Sellaiset intohimot kutoivat uskonnon ja politiikan sellaisten juonien verkostoon, jotka yleensä purkautuivat pyhitetyn väkivallan muodossa.  

c.     Tähden kertomaa

Tultuaan Jerusalemiin ja Herodeksen palatsin porteille he kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.”

Tietäjät puhuivat ilmiöstä, jonka vain he olivat nähneet ennen matkaansa. Joten on aika ilmeistä, että se oli tietäjien tekemä astrologinen havainto, jonka he olivat tulkinneet merkitsevän juutalaisten kuninkaan syntymistä. Babylonian tietäjät olivat jo noin seitsemänsataa vuotta sitten kehittäneet tähtikuivioista eläinradan. Tähdistä ei enää tehty vain fatalistisia ennustuksia, vaan niiden avulla etsittiin tapoja olla jumalten kosmisissa juonissa mukana. Siksi kaikissa hoveissa oli tähdistä ennustajia ja astrologisia neuvonantajia. Kuninkaiden piti osata varautua tuleviin tapahtumiin, kun valtakuntien rajat liikkuivat ja kuninkaiden päitä putoili.

Herodeksen huonontuva terveys ja kiihtyvä vainoharhaisuus oli naapureiden tiedossa ja kaikki jännittivät miten valta jakaantuisi hänen kuolemansa jälkeen. Jos uusi juutalaisten kuningas oli jo syntynyt, hänen suosionsa varmistaminen piti aloitta mahdollisimman pian.

Matteus ei kuitenkaan uskonut astrologiaan, koska juutalaiset pitivät sitä syntinä. Siksi hän puhuu tähdestä melkein yliluonnollisena ilmiönä, jota seuraten tietäjät löysivät perille. Ei sellaista tarvittu. Kauppa- ja pyhiinvaellusreitit Jerusalemiin olivat ikivanhoja ja kaikille tuttuja.

Nyt he olivat perillä ja kyselivät ensimmäiseltä vartijalta missä vastasyntynyt juutalaisten kuningas olisi. He olettivat, että jos sellainen on syntynyt, kaikki luonnollisestikin tietäisivät missä palatsissa häntä pidettiin. Palatseissahan kuninkaan pojat yleensä syntyvät. Uuden kuninkaan kysyminen mistään muualta olisi ollut epädiplomaattista kapinallisten voimien rohkaisemista. Työläisten majoissa synnytetty tuleva kuningas olisi tietenkin kumouksellinen. Olivathan tämän kansan talonpojat ennenkin nousseet kapinaan. Heidän piti tarkasti varoa herättämästä Herodeksen epäilyksiä mistään hänen selkänsä takana punotuista juonista, ettei diplomaattinen tiedusteluretki muuttuisi liian vaaralliseksi seikkailuksi.

Kukaan ei näyttänyt tietävän mitään uudesta kuninkaasta, vaikka kaikki kyllä osasivat odottaa sellaista. Roomalaiset historioitsijat Tacitus ja Suetonius kertoivat laajalle levinneestä huhusta, jonka mukaan Juudeasta oli nouseva maailman johtaja. 70 vuotta myöhemmin, suuren juutalaiskapinan aikana, historioitsija Flavius Josefus oli vakuuttunut siitä, että ennustus koski keisariksi nousevaa Vespasiusta.[7]

Ei tietäjien kysymys siis mitenkään outo ollut. He luulivat esittävänsä luottamusta herättävän kysymyksen, koska heillä itsellään on Herodeksen suhteen vilpitön mieli. Juuri hänen valtansa seuraajalle he halusivat osoittaa kunnioitustaan. Herodeksen seuraajan kanssa heidän olisi tultava toimeen tulevaisuudessa. Jos tämä kaiken lisäksi osoittautuisi juutalaisten ja ehkä myös tietäjien odottamaksi messiaaniseksi kuninkaaksi, niin oli sitäkin tärkeämpää olla ajoissa samalla puolella hänen kanssaan.  

Herodeksen upseeri salasi hämmennyksensä, mutta osasi kyllä arvata kuninkaansa reaktion tällaiseen tiedusteluun. Siksi hän kutsui tietäjät ylellisen palatsin komeimpiin vierastiloihin odottamaan audienssia. Siellä he olisivat tarjolla, jos Herodes päättäisi surmata heidät vakoilijoina saman tien.

Mitä ikinä tietäjät aavistivat tai odottivat, he olivat kuninkaan hovissa sen verran vakuuttavia, että ratsumiehet lähtivät välittömästi viemään sanaa Herodekselle, joka oli vetäytynyt korkeaan vuorilinnaansa 10 km Jerusalemista etelään. Sinne hän oli varastoinut vettä ja ruokatarpeita, vaikka vuosien piiritystä varten. Hän oli oppinut aina varautumaan pahimpaan. Hänelle pahinta nyt olisi kuningas, joka onnistuisi yhdistämään juutalaiset kapinaan itseään ja Roomaa vastaan.

Kertomustensa alusta asti Luukas ja Matteus olivat ironisoineet kuningas Herodeksen ja keisari Augustuksen valtaa kertomalla kuninkaasta, joka syntyi tallissa, eikä palatsissa. Häntä tulivat kumartamaan likaiset paimenet, eikä palatsin hoviväki. Nyt uutta kuningasta kysyttiin palatsista, jossa vanha kuningas oli valtansa puolesta pelkäävä hermoraunio. Jeesuksen kuninkuus oli syntymäkertomuksista asti kaikkia tunnettuja kuninkuuksia sarkastisesti pilkkaavaa antikuninkuutta. Eivät nämä tarinat sopineet sankarikapinallisellekaan. Jeesus tulisi kyllä olemaan kumouksellinen, mutta paljon perusteellisemmalla tavalla kuin ne, jotka olivat väkivallalla kapinoineet väkivaltaa vastaan.

d.     Lahjoja ja vainoharhoja

Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem.

Saatuaan viestin vieraistaan, Herodes tajusi heti, että näin korkean tason vaikuttajien yllätysvierailu luultavasti tiesi ongelmia. Alun perin persialaiset Magit olivat olleet kuninkaallisten lasten kouluttajia ja kuninkaiden neuvonantajia. Välillä olivat itsekin ryhtyneet kuninkaiksi. Aleksanteri Suuri oli yli kolmesataa vuotta sitten valloitusretkellään polttanut heidän kirjastonsa ja riisunut heidät vallastaan. Zarathustralaiset olivat kuitenkin juutalaisten veljiensä lailla sitkeästi vastustaneet kreikkalaista kulttuuria ja myöhemmin roomalaista imperialismia. Herodes edusti nyt kumpaakin näistä, vaikka olikin Juutalaisten kuningas. Siksi hänen oli varmuuden vuoksi pidettävä kaikkia mahdollisina vihollisinaan.

Kun tietäjät nyt kyselivät uuden kuninkaan syntymäpaikkaa, se herätti Herodeksessa välittömästi kaikenlaisia arvailuja ja epäluuloja. Olihan hän vasta tapattanut kaksi poikaansa juonittelusta itseään vastaan. Oliko jommallakummalla heistä lapsi jonkun tuntemattoman äidin kanssa? Tiesivätkö naapurikuninkaat jotain, mitä häneltä oli salattu? Punottiinko hänen selkänsä takana taas jotain kaappausjuonia, vai tulivatko tietäjät vain vakoilemaan hänen hovinsa valtataistelua?

Parhaassakin tapauksessa he yrittäisivät vain saada Herodesta tukemaan uuden kuninkaan kapinaa roomalaisia vastaan. Sellainenkin tietäisi ongelmia. Vaikka Augustinus luottikin Herodeksen lojaalisuuteen, hänelläkin oli varmuuden vuoksi vakoilijoita kaikissa hoveissa. Keisari ei saisi hetkeäkään epäillä Herodeksen lojaalisuutta Roomalle.

Koko Jerusalemin ylimystö sai saman tien tietää tästä huolestuttavasta vierailusta ja heidätkin valtasi pelko. Vaikka elivätkin jatkuvan painostuksen ja uhan alla, Jerusalemin temppeliaristokratialla oli kuitenkin toimiva yhteistyö roomalaisten valloittajien kanssa. Tuhannet papit saivat omistaa maita, vuokrata niitä viljeltäviksi, kantaa temppeliveroa, harjoittaa koronkiskontaa jne, kunhan samalla pitivät köyhän rahvaan alisteisena ja rauhallisena. Se ei näinä kiristyneen verotuksen aikoina ollut helppoa.

Herodes tiesi kyllä, että kansa oli jo pitkään odottanut messiasta, eikä hän enää elättänyt mitään kuvitelmia siitä, että olisi itse vastaus heidän unelmiinsa. Hän myös tiesi, että naapurikuninkaatkin tiesivät. Parthian magit kuulemma odottivat itsekin sellaista. Olivatko taivaan merkit nyt puhuneet jotain uutta messiaan tulosta? Herodeksen olisi nyt konsultoitava omien tietäjiensä kanssa.

Jerusalemin juutalainen sivistyneistö kyllä tietäisi mitä profeetat olivat messiaasta ennustaneet. Siksi Herodes käski lähetin mennä takaisin Jerusalemiin, mukanaan viesti suoraan ylipappi Eleazar Boetukselle, joka oli Herodeksen viidennen vaimon veli.[8] Hän oli kunnon saddukeus, reaalipoliitikko, joka ei turhiin messiasennustuksiin hurahtaisi. Eleazar saisi Herodeksen puolesta kutsua kaikkein luotettavimmat papit neuvottelemaan kanssaan.

Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä.

”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: ”Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”

Matteuksella oli kova tarve tehdä tarinasta juutalaisille sopivaksi. Siksi hän poimi taas yhteen kaksi sitaattia ihan eri kirjoista ja teki niistä profetian. Ensimmäisessä Miika sanoi, että sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa.[9] Matteus vähän korjasi Miikaa sanomalla Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista. Sen jälkeen hän siteerasi kohtaa, jossa Israelilaiset muistuttivat Daavidia siitä, mitä Jumala oli hänelle sanonut: ’Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee Israelin hallitsija.’[10] Eivät nämä olleet mitään messiasennustuksia kumpikaan, mutta Matteuksen mielestä Jerusalemin papit pitivät niitä sellaisina. Tai ainakin he tunsivat sellaisia fariseuksia, jotka uskoivat näin. Tärkeintä oli saada juutalaiset ymmärtämään ja uskomaan, että Jeesus oli heidän omien profeettojensa ennustama messias.

Se riitti Herodekselle. Hän tiesi, kuinka innokkaita juutalaiset olivat näkemään ennustuksia sielläkin, missä niitä ei ollut. Hän meni linnakkeensa torni-ikkunaan, joka avautui luoteeseen päin. Sieltä hän pystyi näkemään tuon pienen paimentolaiskylän, josta muka odotettiin niin suuria.

Hän tiesi kokemuksesta, että tämä uppiniskainen kansa oli tuottanut kapinallisia mitä epätodennäköisimmistä paikoista. Siksi tämä vaarallinen mahdollisuus oli pakko tutkia viimeisen päälle tarkkaan. Ehkä kansan joukosta sittenkin löytyisi joku laillinenkin vallanperijä, jonka perhe nyt oli virittämässä hänen valtaistuimensa täyttäjää.

Hän ei kuitenkaan uskaltanut lähettää papistoa tarkistamaan asiaa. Hän tiesi varsin hyvin, kuinka syvä epäluottamus köyhällä kansalla oli pääkaupungin rikkaita kohtaan. Jos kyläläisten joukossa kasvaisi jotain messiasehdokkaita he eivät ikinä paljastaisi sitä papistolle. Eikä Herodes itsekään luottanut pappeihin, vaikka useimmat heistä olivatkin hänen nimittämiään. Olihan hän heitä tapattanutkin melkein yhtä monta kuin oli nimittänyt. Jos papit ja tietäjät löytäisivät toisensa yhteisten messiasennustusten äärellä, he varmasti kääntyisivät Herodesta vastaan. Niinpä hän käski papit takaisin vakoilemaan Jerusalemin kaupunkilaisia. Tietäjät hän hoitaisi itse.

Herodes tiesi kyllä, että mageilla oli muita suurempi tietämys kosmisesta järjestyksestä ja että he tutkivat tarkkaan kaikkia poikkeuksellisia ilmiöitä taivaalla. Sellainen ei kuitenkaan kuulunut juutalaisten tapoihin. Muissa maissa tähdillä oli jumalten nimiä ja ne ohjasivat kuninkaiden kohtaloita. Täällä sellaista ei sallittaisi. Jeesuksen syntymä tulisikin tietyllä tavalla merkitsemään astrologian loppua. Tähtien demytologisointi tulisi alkamaan, kun vastuu ihmisten kohtaloista vähitellen siirtyisi taivaan avaruuksista, enkelten ja demonien maailmasta maan päälle, ihmisten keskelle, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.

Juutalaisten papit pitivät tähdistä ennustamista ankarasti kiellettynä.[11] Ainoastaan Jumalan profeetat olivat valtuutettuja sanomaan jotain tulevaisuudesta. Muunlainen ennustaminen oli Jahvelle kauhistus. Siksikin Herodes odotti, kunnes papit olivat poistuneet Herodiumista, ennen kun kutsui tietäjät takaisin. Hän ei halunnut, että papit loukkaisivat hänen vieraitaan turhalla saivartelulla astrologian syntisyydestä. Herodes itse uskoi mihin tahansa, paitsi ei ihmisen hyvään tahtoon kuningasta kohtaan. Siksi hän ei luottanut tietäjiinkään.

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin.

Hän halusi ehdottomasti tietää, milloin tämä odotettu kuningas oli syntynyt. Tietäjät olivat alkaneet aavistaa pahaa ja valehtelivat tähden näkyneen jo pari vuotta sitten. Herodes teki vastauksesta omat johtopäätöksensä, mutta ei kertonut siitä tietäjille mitään. Rauhallista vieraanvaraisuutta teeskennellen hän kutsui tietäjät kalliolinnakkeensa tornin ikkuna-aukon luokse ja viittasi kohti kylää, jota oli itsekin aiemmin illalla tuijottanut. Siellä se on, hän sanoi kuninkaallisen suopeaa kärsivällisyyttä vääntäen. Surkea paikka, josta tulee kyllä lampaita temppeliin, mutta ei juurikaan veroja palatsiin.

Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään.

Nyt tietäjien ei tarvinnut enää kiinnittää huomiota tähteen, vaikka Matteus sanookin sen koko ajan kulkeneen heidän edellään. Hän ei juutalaisena halunnut antaa mitään kunniaa astrologeille ja teki siksi tähdestä mieluummin jonkinlaisen valon enkelin, joka johti heidät perille. Eiväthän tavalliset tähdet pysähdy talojen yllä. Tietäjät eivät kuitenkaan enää tarvinneet mitään tähteä.[12] He seurasivat vanhaa tuttua kauppareittiä ja antoivat silti Herodeksen antamaan oppaan tuntea itsensä tärkeäksi. Samalla he vilkuilivat koko ajan huolestuneina ympärilleen. Kokeneina hovikettuina he olivat haistaneet vaaran hikisen henkäyksen jo palatsin porteilta asti.  

Tietäjät olivat entistäkin vakuuttuneempia asiastaan. Palatsissa ja vuorilinnassa huonosti salattu suuri hämmennys ja huoli oli vain vahvistanut heidän intuitiotaan siitä, että jotain tärkeää oli meneillään. He tunsivat olevansa oikeilla jäljillä, kun he lähestyivät Jerusalemin pientä esikaupunkia, jonka ympäröivillä niityillä kasvatettiin lampaita Jumalalle teurastettaviksi uhreiksi. Aika epätodennäköinen syntymäpaikka kuninkaalle. Täältä hänet voisi helposti kaapata kuninkaan uhriksi.

Maria oli toipunut synnytyksestä ja häätkin oli vietetty, joten nuoripari oli vihdoin hyväksytty takaisin kunniallisten sukulaisten joukkoon. Joosef alkoi jo luottaa siihen, että voisi lähteä isänsä siunauksella vanhempiensa talosta. Niinpä hän oli valmistautumassa vaivalloiseen kävelymatkaan takaisin Nasaretiin. Maria oli jäänyt yksin heille varattuun taloon, kun Joosef oli pakkaamassa eväitä ja varusteita matkaa varten.

Samaan aikaan Herodeksen opas esitteli tietäjille Betlehemiä. Seurasivatko he tähteä, vai seurasiko tähti heitä, jää kertomuksen kuulijoille epäselväksi. Matteus kuitenkin halusi kuljettaa tuon ihmeellisen valoilmiön juuri oikean tönön luokse.

Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.

Tietäjät eivät sitä huomanneet, vaan katselivat hämmentyneinä ympärilleen. Ei yksikään näistä taloista näyttänyt kuninkaallisten synnytyspaikalta. Koko paikka näytti paimenten asuttamalta hökkelikylältä. Tämänkö takia he olivat tulleet? Niin vakaasti heidän sydämensä kuitenkin sykki, että he antoivat kaikkien ennakkokuvitelmiensa sammua. Silti heidän silmänsä eivät lakanneet etsimästä. Juuri kun he olivat lakanneet tarkkaan tietämästä mitä heidän pitäisi löytää…

…Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.

Tuli valon ja elämän lähteenä, oli Zarathustran heille jättämä uskollisuuden kohde. Sitä piti vaalia, eikä sitä saanut koskaan päästä sammumaan, ei alttarilla eikä sydämessä. Tulen lähdettä, luomisen liekkiä, he kutsuivat Jumalan Lapseksi.[13] Sellaisen luokse valon lähde oli heidät johdattanut. Matteus kertoi valosta, joka oli syttynyt pimeään ja jonka syntyminen oli huomattu kaukaa, vaikka hänen omansa eivät sitä nähneet.

Niin tietäjät sitoivat hevosensa talon seinustalle ja ottivat lahjansa esille.

He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian.

Aramean kieli yhdisti heitä, eikä heillä siksi ollut mitään ymmärtämisen vaikeuksia, kun vieraat esittelivät itsensä Marialle ja kertoivat tulonsa syyn. Maria ei heti tiennyt, miten suhtautua tunkeutujiin, joten hän oli varmuuden vuoksi piilottanut lapset valmiiksi pakattujen matkatavaroiden joukkoon. Kun hän huomasi vieraiden aikeet suopeiksi, hän otti Jeesuksen syliinsä ja esitteli hänet tulokkaille.

Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta,

Sellainen oli yleinen tapa osoittaa kunnioitusta kuninkaallisille, joten miesten on täytynyt olla täysin vakuuttuneita siitä, että olivat löytäneet etsimänsä. Pitivätkö he Joosefia ja Mariaa Herodekselta piiloutuvina valepukuisina kuninkaallisina, vai näkivätkö he lapsessa jotain suurempaa? Pitivätkö he lasta heille ja koko maailmalle luvattuna lopun ajan pelastajana, Saoshyantina, jonka nimi tarkoittaa hyötyä tuovaa, koska hän tulee parantamaan maan ja hävittämään pahuuden maailmasta? Olivat heidän fantasiansa minkälaisia tahansa, he ainakin uskoivat kohdanneensa juutalaisen kuninkaan ja kohtelivat häntä sen mukaisesti,..

…avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.[14]

Lahjat olivat juuri sellaisia diplomaattisen voitelun välineitä, joita kuninkaalliseen hoviin pitikin tuoda. Kuka tahansa kuninkaallinen olisi pitänyt lahjojen puutetta loukkauksena.

Kulta oli jo silloin kansainvälistä valuuttaa, yhtä arvokasta missä maassa tahansa. Mirha oli arvokas kivun lievittäjä, jolla hoidettiin sotilaiden haavoja, tai ainakin upseerien vammoja. Myös kuolleita ruhtinaita voideltiin mirhamilla, jotta heidän ruumiinsa ei paljastuisi samalla tavalla mätäneviksi kuin muiden kuolevaisten. Suitsukkeita käytettiin tulehdusten hoitamiseen, uskonnollisiin rituaaleihin ja rikkaiden asuntojen raikastamiseen. Myös Mirha ja suitsukkeet olivat kallista valuuttaa, koska niitä tarvittiin kaikkialla.

Köyhä työläisperhe olisi niiden avulla voinut nostaa sosiaalista statustaan monta pykälää. Sellaisesta ei kuitenkaan ole mitään merkkiä. Aasi pysyi Joosefin perheen kulkuvälineenä jatkossakin.

Kolmenlaiset lahjat ja kunnianosoitukset tulivat pakanatietäjiltä, joille Zarathustra oli opettanut kolme keskeistä arvoa: Muistakaa aina ajatella hyvää, puhua hyvää ja tehdä hyvää.[15] Niin he tekivät nytkin. He ajattelivat Jeesuksesta hyvää. Puhuivat hänelle hyvää ja tekivät hänelle hyvää lahjoillaan.

Matteus halusi syntymäkertomuksellaan luultavasti korostaa sitä, kuinka Jeesus tuli alusta lähtien omiensa hylkäämäksi, mutta pakanoiden kunnioittamaksi. Matteus tuli samalla kuvanneeksi kahden toisensa kanssa kilpailevan uskonnon välistä kohtaamista vailla mitään ristiriitaa. Kumarteluistaan ja lahjoistaan huolimatta tietäjät eivät suinkaan kääntyneet mihinkään uuteen uskoon, eivätkä myöskään käännyttäneet ketään omaan uskoonsa. Sellainen oli heiltä suorastaan kielletty. He vain osoittivat kunnioitustaan juutalaiselle lapselle, josta uskoivat tulevaa hyvää.

Myöhemmin kirkko poimi Jesajan kirjasta Jerusalemin kaupunkia koskevan ennustuksen ja piti tätä tapahtumaa sen täyttymyksenä:

Niin kansat tulevat sinun valosi luo
ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi…
kun sinut peittää kamelien paljous,
Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry.
Koko Saban väki saapuu,
kultaa ja suitsuketta kantaen,
ja kaikki he ylistävät Herraa.[16]

Sekin oli vain kirkon tapa etsiä keinotekoisesti luotuja kuvitelmia siitä, kuinka historia on suvereenisti suunniteltua ja ennalta määrättyä, eikä dynaamisesti avautuvaa mahdollisuuksien avaruutta, johon Jumalan Poika astuu helposti maahan poljettavana totuuden ja armon lähteenä.

Tarina korostaa Jeesuksen merkitystä koko maailmalle, eikä vain yhdelle uskonnolliselle perinteelle. Samalla se korostaa muiden perinteiden antamia lahjoja arvokkaina. Yhdelläkään kansalla tai uskonnolla ei ole kaikkea totuutta tai yksinoikeutta koko totuuteen. En tiedä oliko se Matteuksen tarkoitus, mutta tämä osa hänen syntymäkertomuksestaan kertoo myös uskontojen kohtaamisesta Jumalan lapsen ympärillä ja sellaisena kaunis ylistys Jumalan kosmiselle rakkaudelle.

Sen yllä kuitenkin vaani ikivanha ja kaikkialla läsnä oleva väkivallan uhka. Kun Joosef sai kuulla tietäjien käyneen Herodeksen palatsin kautta ja kertoneen tälle etsivänsä Israelin kuningasta, hän oli kauhuissaan. Miten he saattoivatkin asettaa nuoren perheen niin suureen vaaraan? Joosef tiesi heti, että vierailu sinetöi hänen ja lapsen kuolemantuomion. Kuninkaiden tiet ovat arvaamattomia, mutta yhdessä asiassa Herodeksen käytös oli johdonmukainen ja koko kansan tuntema. Hän ei kilpailijoita sietänyt. Tietäjilläkin oli ollut pahoja aavistuksia, jotka sitten muuttuivat uniksi. Ahura Mazda oli opettanut heitä suhtautumaan uniin yhtä vakavasti kuin taivaan merkkeihin.[17]

Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa…

Rooman kannalta Matteuksen kertoma tarina tietäjistä merkitsi ironista jumalan eli Keisari pilkkaamista. Matteus oli kertonut tähdestä, joka ei kulkenutkaan Troijasta Roomaan, niin kuin tähti oli tehnyt ennen Augustuksen syntymää, vaan Rooman vihollismaasta Jerusalemin naapuriin Betlehemiin. Tällaisten tarinoiden levittäjät tekivät epäsuorasti pilkkaa Rooman jumalallisesta keisarikultista ja olivat siksi valtion vihollisia.

Tietäjien lähdettyä kotimatkalleen he eivät enää poikenneet Herodeksen hoviin, niin kuin hyvä diplomatia olisi vaatinut. Herodeksen suorastaan koomisen nöyryysnäytelmää alta he olivat aavistaneet huonosti peitellyn raivohulluuden. Unet olivat vahvistaneet heidän pahimmat pelkonsa.  Siksi he olivat valinneet puolensa ja yrittäneet suojella lasta. Nyt heidän piti suojella myös itseään.

Raportoivatko tietäjät kokemaansa Parthian Phraates IV:lle vai Nabatean Aretas IV:lle on aika samantekevää, koska heidän näkökulmastaan koko matka oli ollut turha. Tietäjät eivät olleet nähneet mitään uutta tai mullistavaa. Herodeksen hovin sekasortoisuuskaan ei enää ollut mikään uutinen. Maassa oli rauhattomuutta ja paljon pahaa tahtoa. Betlehemiin jätetyt lahjat osoittivat tietäjiltä vain uskomattoman huonoa arvostelukykyä. Kuka niistäkin tulisi koskaan hyötymään?

Matteus jätti tietäjien tarkemman identiteetin mainitsematta, koska tiesi varsin hyvin, että tämän naapurikansan keskuudessa syntynyt liian samankaltainen usko oli herättänyt juutalaisissa myös kateellista kilpailua. Niin aina käy, kun ero osapuolten välillä on kummankin identiteettiä uhkaavalla tavalla liian pieni.

Kateuttaan juutalaiset olivat myös mustanneet ihailunsa kohteiden mainetta, muistuttamalla kansaa siitä, kuinka paljon epäjumalanpalvontaa sortoa ja pahuutta idästä päin oli tullut. Siksi kertomus idän tietäjistä ei palvellut tarinan uskottavuutta ainakaan oppimattomien juutalaisten keskuudessa. Heille oli välitetty käsitys, jonka mukaan magit olivat lähinnä huijareita tai kierteleviä ihmeiden tekijöitä ja taikureita, eivätkä siksi paimenia luotettavampia hahmoja hekään.

Tämä Matteuksen tarina on varmasti ärsyttänyt Jerusalemin juutalaista seurakuntaa, jonka johtajat halusivat mustasukkaisesti vaalia Jeesusta vain juutalaisten omana messiaana. Kaikki pakanat olivat epäilyttäviä, varsinkin jos he tulivat idästä. Matteuksen evankeliumin kirjoittamisen aikaan pakanoita tosin tulvi seurakuntaan kaikista ilmansuunnista, eikä kukaan ollut enää suojelemassa Jeesuksen seuraajakuntaa sen kansainvälistymiseltä.

Myöhemmissä kristillisissä legendoissa tietäjien zarathustralainen alkuperä häivytettiin, ja heidät muutettiin kolmeksi kuninkaaksi, jotka tulivat Afrikasta, Aasiasta ja Euroopasta. Kristityksi kääntyneen keisari Konstantinuksen äiti oli löytänyt kolmen kuninkaan jäännökset Persiasta joskus 300-luvulla ja kuljetetutti ne Konstantinopolin Hagia Sofia kirkkoon. Sieltä ne myöhemmin siirrettiin Milanoon. Kun Milano joutui hyökkäyksen kohteeksi 1164, tietäjien luut lahjoitettiin Kölniin. Siellä hiippakunta alkoi rakentaa niiden kunniaksi maailman suurinta katedraalia, jonne koko Eurooppa alkoi tehdä pyhiinvaelluksia.

Minusta näyttää siltä, että Matteus tällä tarinallaan vielä tänäänkin härnää kristittyjen ennakkoluuloja suurta ja tuntematonta itää kohtaan. Ehkä sitä on juuri siksi pidetty pelkkänä satuna, jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Sitä ei ole pidetty edes sellaisena satuna, joka pitäisi ottaa vakavasti, vaikka jotkut sadut on tehty juuri sellaisiksi.

Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä voit osoittaa kiitollisuutesilahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

Kohtaaminen ry:n tilille:
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773

Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.


[1] Matt 2:1-12.

[2] Intiassa on nykyäänkin suurin jäljellä oleva zarathustralainen yhteisö.

[3] Jewish Virtual Library. Talmud & Middle Persian Culture. https://www.jewishvirtuallibrary.org/talmud-middle-persian-culture

[4] Sacrifice in Zoroastrianism. http://www.iranicaonline.org/articles/sacrifice-i

[5] Monet profetioita historiattomasti tutkivat lopun ajan ennustajat pitävät Trumpia nykyajan Cyruksena, joka pakanallisuudestaan ja moraalittomuudestaan huolimatta on Jumalan palvelija, koska hän julisti Jerusalemin Israelin ikuiseksi pääkaupungiksi ja siirsi USAn suurlähetystön sinne.

[6] Tämä on yksittäisen tutkijan teoria, joka minusta kuulostaa silti kohtuullisen uskottavalta. Tosin suurin osa tutkijoista ei ota koko tarinaa vakavasti. Siksi kilpailevia teorioita ei juurikaan ole.  Longenecker Dwight. Mystery of the Magi: The Quest to Identify the Three Wise Men. Regnery History. 2017.

[7] Ratzinger Joseph. Jesus of Nazareth. The Infancy Narratives. Random House. New York. 2012. s. 171.

[8] https://www.geni.com/people/Eleazar-Boethus-Sadducee-High-Priest/6000000015925633367

[9] Miika 5:1

[10] 2Sam 5:2

[11] 5Moos 8:9-12.

[12] Melkein joka vuosi lehdistöön ilmestyy joulun alla uusia arvauksia siitä mikä tähtikuvio, planeettojen konjunktio, komeetta tai muu luonnonilmiö oli kyseessä. Mikään luonnonilmiö ei minusta kuitenkaan selitä Matteuksen kuvaamaa valon lähdettä. Tällä tähdellä oli gps-ohjaus. Se toimi kuin Googlemapsin nuoli, joka pysähtyy täsmälleen oikean osoitteen kohdalla. Jos tämä valon lähde ei ollut tunnistamaton lentävä esine, niin se oli yhdistelmä tähdistä ennustamista ja intuitiivisen valon seuraamista.
Varhaiset kirkkoisät ymmärsivät varsin hyvin, että tähdet eivät käyttäydy tuolla tavalla, eivätkä siksi edes yrittäneet selittää Matteuksen tähteä taivaankappaleeksi.[12] Silti Astrologit Johannes Kepleristä tämän päivän taivaankappaleiden tutkijoihin ovat tehneet laskelmia siitä, mitkä planeetat mahdollisesti olivat siihen aikaan konjuktiossa, vai oliko kyseessä mahdollisesti supernova.

[13] http://www.heritageinstitute.com/zoroastrianism/worship/fire.htm

[14] Mirha oli kallis voide, jota Nikodemus oli valmistanut voidellakseen Jeesuksen ruumiin. Joh 19:39.

[15] Myöhemmin zarathustralaisuus luopui alkuperäisestä universalismistaan ja muuttui heimouskonnoksi, johon ei voi kääntyä ja josta ei voi erota.

[16] Jes 60:2,6.

[17] Britannica Academic. Zoroastrianism. https://academic-eb-com.eres.qnl.qa/levels/collegiate/article/Zoroastrianism/106002


Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0403797
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.