« »

Tietäjiä ja vainoharhoja

0 kommenttia Kirjoitettu 14.12.2020 Muokattu 30.1.2021

Joosef oli vihdoin saanut Marian kotiseudulleen, eikä hänellä ollut mitään kiirettä Nasaretiin, jossa oli vain Marian sukulaisia. Mariakin viihtyi Betlehemissä, koska hänen sukulaisensa Elisabet ja Sakaria kävivät usein heitä tervehtimässä. Asuivathan hekin nyt aivan lähellä. Joosefin perhe piti nyt hyvää huolta nuoresta parista, eivätkä he halunneet laskea heitä matkaan ennen kuin Maria oli vanhempien naisten opastuksella tottunut pitämään huolta esikoisestaan.

Vähän he tiesivät, kuinka suuri mutka heidän kotimatkaansa oli tuleva.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana,

Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. [1] 

Kreikkalais-roomalaisessa ja persialaisessa kulttuurissa magit olivat korkeasti kunnioitettuja uskonnollispoliittisia neuvonantajia maiden hallitsijoille.

Matteus kyllä tiesi, että hänen käyttämänsä sana magos, juonsi juurensa Persian kielen sanaan

maguŝ, joka puolestaan kuvasi sitä papillista kastia, johon kuuluisa uskonnollinen johtaja Zarathustra oli syntynyt. Jotkut ajattelivat hänen olleen Aabrahamin aikalainen ja siten kilpasilla siitä, kuka on perustanut ensimmäisen monoteistisen uskonnon. Olivathan molemmat kotoisin muinaisen Persian alueelta. Kummatkin tulivat tunnetuiksi isiensä kivijumalien rikkomisesta ja vallankumouksellisesta uskosta vain yhteen näkymättömään luojajumalaan.

Todennäköisemmin Zarathustra oli kuitenkin Buddhan aikalainen, eli syntynyt ja vaikuttanut joskus 600-luvulla eKr. Hänen edustamansa ajatukset tosin vaikuttivat myös Intiaan päin, jossa nykyäänkin elää suurin jäljellä oleva zarathustralainen yhteisö. Buddhakin oli protestoinut aikansa monijumalisuutta vastaan, mutta oli sitten valinnut olla uskomatta yhteenkään heistä.

Koska Matteus kirjoitti pääasiassa juutalaisuutta tuntevalle yleisölle, hänen ei tarvinnut kertoa, mistä valtakunnasta tietäjät tulivat ja keitä he edustivat. Olivathan he vanhoja tuttuja hyvässä ja pahassa.

Kaikki Juutalaiset tiesivät, että 500-luvulla eKr. heidät oli viety pakkosiirtolaisuuteen Persian Babyloniaan. Siellä virallinen valtionuskonto oli zarathustralaisuus, usko näkymättömään ylijumalaan Ahura Mazdaan. Juutalaiset oppineet saivat tutustua ennenäkemättömän suuriin zarathustralaisten kokoamiin kirjastoihin, ja yhden Jumalan pappeihin, maguseihin, joita ei ihan helposti voinutkaan pitää epäjumalanpalvojina.

Vaikka juutalaiset olivat vankeudessa, heitä kohdeltiin hyvin. Nähtyään, kuinka suuri kirjallinen perintö zarathustralaisille oli, juutalaiset ymmärsivät, ettei heidänkään perinteensä säily pelkästään suullisessa muodossa. Siksi he alkoivat siellä kirjoittaa ortodoksijuutalaisille kaikkein tärkeintä lakia ja perinnäissääntöjä koskevaa Babylonialaista Talmudia, jossa oli paljon vaikutteita zarathustralaisuudesta.[2]

Seuraava Persian kuningas keksi, että on parempi olla rakastettu kuin vihattu. Hän omaksui myös Zarathustralta ajatuksen jokaisen yksilön ja kansan vapaudesta ja vastuusta itse päättää uskonnostaan. Niinpä Cyrus vapautti juutalaiset heidän vankeudestaan ja hänen seuraajansa, Darius, sponsoroi heidän matkansa takaisin luvattuun maahan. Darius jopa auttoi heitä rakentamaan uudestaan edeltäjänsä hävittämän temppelin ja huolehti siitä, että kansa kuntoutuu jälleen hyviksi veronmaksajiksi – Persialle. Sen jälkeen israelilaiset elivät vielä 400 vuotta vahvan persialaisen vaikutuksen alaisina. Suuri osa juutalaisista olivat niin mieltyneitä Babylonian sivistykseen, että jäivät sinne asumaan. Vieläkin Persian miljoonan kokoisesta juutalaisväestöstä suuri osa teki säännöllisiä pyhiinvaelluksia Jerusalemin temppeliin. Nämä kaksi heimouskontoa olivat tutustuneet toisiinsa ja oppineet toisiltaan jo useiden vuosisatojen ajan ja kehittäneet yhdessä uskon yhteen universaaliin Jumalaan. Tämän tuttavuuden hedelmiä saamme vieläkin nauttia juutalais-kristillisen perintömme kautta.

a)           Melkein samaan uskovia

Mooseksen lailla Zarathustra oli säilyttänyt eläinuhraamisen, mutta huolehti siitä, että se tuottaisi eläimille mahdollisimman vähän kärsimystä.[3] Juutalaiset olivat aluksi olleet hädissään siitä, ettei Jahve kuulisi heidän rukouksiaan vieraalla maalla ja kaukana Hänen temppelistään. Eiväthän he voineet edes uhrata vieraalla maalla.  Babyloniassa heidän jumalakuvansa kuitenkin oli avartunut ja laajentunut universaaliseksi monoteismiksi. Siellä he olivat vastahakoisesti alkaneet toisen Jesajan opastuksella uskoa, että Jumala välitti kaikista kansoista maan päällä. Toinen Baabelin vankeuden aikainen profeetta Hesekiel alkoi Zarathustran lailla myös vahvasti korostaa yksilön eikä vain kansan eettistä vastuuta Jumalan edessä. Jokaisen ihmisen oli alettava käyttää vapaata tahtoaan vastuullisesti.

Saatana, joka tähän asti oli ollut Jahven palvelija, muuttui Jumalan vastustajaksi. Silti juutalaisuus ei koskaan siirtynyt Zarathustralaisuuden radikaaliin dualismiin, joka piti ihmiskuntaa melkein tasaväkisten hyvän ja pahan taistelukenttänä. Osa juutalaista oli kuitenkin omaksunut heiltä uskon ylösnousemukseen ja viimeiseen tuomioon. Siihen asti Israelin lapset olivat vain tomusta tehtyjä ja tomuksi palaavia. Siksi oli niin tärkeää tulla haudatuksi oman maan tomuun. Siinä kaikki.

Baabelin vankeuden jälkeen ihmisen maanpäällinen elämä alkoi vaikuttaa hänen tuonpuoleiseen kohtaloonsa. Taivas ja helvetti alkoivat hahmottua.

Matteuksen tarinan kautta mielenkiintoisinta oli se, että Persian hovin tietäjät uskoivat hekin luvattuun pelastajaan, Sashoyantiin, joka aikojen lopussa ilmestyisi laittamaan maan takaisin oikeaan järjestykseen ja tuomitsisi pahuuden voimat lopullisesti. Tämä messiashahmo herättäisi myös kuolleet nauttimaan uudesta maailmasta.

Juutalaisille taas Cyrus[4] oli ollut eräänlainen pelastajamessias, joka jätti heille toivon siitä, että joutuisivat he sitten minkä tahansa vallan alle tai karkotettiin heidät minne vaan, niin Jumala lähettäisi heille uuden messiaan, joka lopulta antaisi valonsa loistaa koko maailmalle.

Näihinkin juutalaisten ennustuksiin zarathustralaiset papit olivat yhteisen historiansa aikana tutustuneet. Nyt he olivat taivaan merkeistä päätelleet, että sellainen oli syntynyt ja tulleet varmuuden vuoksi osoittamaan hänelle kunnioitusta. Jos hän vaikka olisi heidänkin odottamansa Sashoyant. Niin tai näin. Noin vahvaa taivaan merkkiä he eivät voineet tarkistamatta ohittaa.

Tullessaan Jerusalemiin kaikki näkivät jo hevosista, vaatteista ja varustuksista, että nämä olivat persialaisia ruhtinaita.

b)           Tähden kertomaa

He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.”

Juutalaisten kuningas oli tyypillinen ei-juutalainen ilmaisu. Naapurikansat olivat puhuneet juutalaisten kuninkaasta, mutta juutalaiset itse puhuivat aina Israelin kuninkaasta.

Tietäjät luulivat esittävänsä luottamusta herättävän kysymyksen, kun he kohtasivat ensimmäisen korkea-arvoisen upseerin Herodeksen palatsin ulkopuolella. Upseeri osasi kyllä arvata Herodeksen reaktion ja kutsui heidät juuri siksi ylellisen palatsin komeimpiin vierastiloihin. Siellähän he olisivat tarjolla, jos Herodes päättäisi surmata heidät saman tien.

Historioitsijat Tacitus ja Suetonius tietävät kertoa laajalle levinneestä huhusta, jonka mukaan Juudeasta oli nouseva maailman johtaja. Juutalaiskapinan aikana historioitsija Flavius Josefus oli vakuuttunut siitä, että ennustus koski keisariksi nousevaa Vespasiusta.[5] Ei näiden vieraiden kysymys siis mitenkään outo ollut.

Tietäjille oli itsestään selvää kysellä tulevaa kuningasta palatsista. Siellähän he yleensä syntyvät. Hehän olivat vain nähneet tähden, jota pitivät enteenä tästä ja lähtivät sitä tarkastamaan. Ei tähden ohjaus tähän mennessä ollut sen tarkempaa. Kuninkaan kysyminen mistään muualta olisi ollut epädiplomaattista kapinallisten voimien rohkaisemista. Työläisten majoissa synnytetty tuleva kuningas olisi tietenkin kumouksellinen.

Ehkä Persian magit salaa olivat toivoneetkin, että lähempänä Roomaa löytyisi samankaltaista kapinahenkeä koko ajan laajentuvaa Augustuksen imperiumia vastaan, jota he itsekin edustivat. Jos sitä ei löytynyt vasallikuninkaan hovista, sen täytyisi luonnollisesti nousta kansan syvistä riveistä. Olivathan tämän kansan talonpojat ennenkin nousseet kapinaan. Siinä tapauksessa heidän vierailunsa muuttuisikin diplomaattisesta tiedustelusta vaaralliseksi seikkailuksi.

Kertomustensa alusta asti Luukas ja Matteus olivat ironisoineet sekä keisari Augustuksen valtaa että kaikkea kuninkuutta ylipäänsä. Jeesus tulisi kyllä olemaan kumouksellinen, mutta paljon perusteellisemmalla tavalla kuin ne, jotka olivat väkivallalla kapinoineet väkivaltaa vastaan.

Silti vanhanaikainen kuninkuus oli se, mitä vieraan vallan lannistama kansa odotti ja sen kaltainen messianismi tulisi olemaan Jeesuksen kiusauksena loppuun asti. Kaikki halusivat muita väkevämmän kuninkaan hallitsijakseen, turvakseen — ja kostajakseen.

Jeesuksen kuninkuus oli syntymäkertomuksista asti antikuninkuutta. Hän tulisi käyttämään vaikutusvaltaansa paljastaakseen kaikkien valtojen ja voimien sidonnaisuuden väkivaltaan. Seuraajiensa jalkojen pesijä ja aasilla ratsastava ironinen kuningas tulisi myös kuolemaan kuninkuuden irvikuvana.

Mitä ikinä tietäjät aavistivat tai odottivat, he olivat kuninkaan hovissa sen verran vakuuttavia, että ratsumiehet lähtivät välittömästi viemään sanaa Herodekselle, joka oli vetäytynyt korkeaan vuorilinnaansa 10 km Jerusalemista etelään. Sinne hän oli varastoinut vettä ja ruokatarpeita vaikka vuosien piiritystä varten. Hän oli oppinut aina varautumaan pahimpaan. Hänelle pahinta nyt olisi kuningas, joka onnistuisi yhdistämään juutalaiset kapinaan itseään ja Roomaa vastaan.

c)           Vanha tuttu vainoharha

Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem.

Herodes tajusi heti, että näin korkean tason vaikuttajien yllätysvierailu luultavasti tiesi ongelmia. Alun perin persialaiset Magit olivat olleet kuninkaallisten lasten kouluttajia ja kuninkaiden neuvonantajia. Välillä heidän neuvottavansa olivat osoittautuneet niin typeriksi, että olivat ryhtyneet itse kuninkaiksi.

Kun Aleksanteri Suuri oli valloittanut Persian 300-luvulla eKr., monet heidän pyhistä teksteistään tuhoutuivat kirjaston palossa. Zarathustralaisuus jäi kuitenkin juutalaisten veljiensä lailla sitkeästi vastustamaan kreikkalaista kulttuuria ja myöhemmin roomalaista imperialismia. Heidän armeijaansa pelkäsivät kaikki.

Kun Persian hovin tietäjät nyt olivat kulkeneet 1600 kilometrin matkan Herodeksen hoviin kyselemään mahdollisen uuden kuninkaan syntymäpaikkaa, se herätti välittömästi kaikenlaisia arvailuja ja epäluuloja. Yrittäisivätkö he saada Herodesta tukemaan uuden kuninkaan kapinaa roomalaisia vastaan? Sellainen tietäisi ongelmia. Vaikka Augustinus luottikin Herodekseen, hänelläkin oli varmuuden vuoksi vakoilijoita kaikissa hoveissa. Keisari ei saisi hetkeäkään epäillä Herodeksen lojaalisuutta Roomalle.

Koko Jerusalemin ylimystö sai saman tien tietää tästä huolestuttavasta vierailusta ja heidätkin valtasi pelko. Vaikka elivätkin jatkuvan painostuksen ja uhan alla, Jerusalemin temppeliaristokratialla oli kuitenkin toimiva yhteistyö roomalaisten valloittajien kanssa. Tuhannet papit saivat omistaa maita, vuokrata niitä viljeltäviksi, kantaa temppeliveroa, harjoittaa koronkiskontaa jne, kunhan samalla pitivät köyhän rahvaan alisteisena ja rauhallisena. Se ei näinä kiristyneen verotuksen aikoina ollut helppoa.

Herodes tiesi kyllä, että kansa oli jo pitkään odottanut messiasta, eikä hän enää elättänyt mitään kuvitelmia siitä, että olisi itse vastaus heidän unelmiinsa. Jerusalemin juutalainen sivistyneistö kyllä tietäisi mitä profeetat ovat messiaasta ennustaneet. Siksi hän käski lähetin mennä takaisin Jerusalemiin, mukanaan viesti suoraan ylipappi Eleazar Boetukselle, joka oli Herodeksen viidennen vaimon veli.[6] Hän oli kunnon saddukeus, reaalipoliitikko, joka ei messiasennustuksiin hurahtaisi. Tämä saisi Herodeksen puolesta kutsua kaikkein luotettavimmat papit neuvottelemaan kanssaan.

Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä.

”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: ”Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”

Matteus poimi taas yhteen kaksi sitaattia ihan eri kirjoista ja teki niistä profetian. Ensimmäisessä Miika sanoi, että sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa.[7] Matteus vähän korjasi Miikaa sanomalla Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista. Sen jälkeen hän siteerasi kohtaa, jossa Israelilaiset muistuttivat Daavidia siitä, mitä Jumala oli hänelle sanonut: ’Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee Israelin hallitsija.’[8] Eivät nämä olleet mitään messiasennustuksia kumpikaan, mutta Matteuksen mielestä Jerusalemin papit pitivät niitä sellaisina. Tai ainakin he tunsivat sellaisia fariseuksia, jotka uskoivat näin.

Se riitti Herodekselle. Hän tiesi, kuinka innokkaita juutalaiset olivat näkemään ennustuksia sielläkin, missä niitä ei ollut. Hän meni linnakkeensa torni-ikkunaan, joka avautui luoteeseen päin. Sieltä hän pystyi näkemään tuon pienen paimentolaiskylän, josta muka odotettiin niin suuria.

Hän kuitenkin tiesi kokemuksesta, että tämä uppiniskainen kansa oli tuottanut kapinallisia mitä epätodennäköisimmistä paikoista. Siksi tämä vaarallinen mahdollisuus oli pakko tutkia viimeisen päälle tarkkaan.

Hän ei kuitenkaan uskaltanut lähettää papistoa tarkistamaan asiaa. Hän tiesi varsin hyvin, kuinka syvä epäluottamus köyhällä kansalla oli pääkaupungin rikkaita kohtaan. Jos kyläläisten joukossa kasvaisi jotain messiasehdokkaita he eivät ikinä paljastaisi sitä papistolle. Eikä Herodes itsekään luottanut pappeihin, vaikka useimmat heistä olivatkin hänen nimittämiään. Olihan hän heitä tapattanutkin melkein yhtä monta kuin oli nimittänyt. Siksi hän päätti toimia ilman heitä.

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin.

Herodes tiesi kyllä, että mageilla oli muita suurempi tietämys kosmisesta järjestyksestä ja että he tutkivat tarkkaan kaikkia poikkeuksellisia ilmiöitä taivaalla. Tietäjät olivat aikansa tiedemiehiä, astrologeja, pappeja, kuninkaiden ja keisareiden ylimpiä konsultteja, jotka myös uskoivat voivansa ennustaa tähdistä. Sellainen ei kuitenkaan kuulunut juutalaisten tapoihin. Jotkut heistä pitivät kaikenlaista ennustamista ankarasti kiellettynä.[9] Ainoastaan Jumalan profeetat olivat valtuutettuja sanomaan jotain tulevaisuudesta. Muunlainen ennustaminen oli Jahvelle kauhistus. Siksi Herodes odotti, kunnes papit olivat poistuneet Herodiumista, ennen kun hän salaa kutsui tietäjät vieraakseen.

Hän halusi ehdottomasti tietää, milloin tämä odotettu kuningas oli syntynyt.

Tietäjät olivat joko tehneet virhearvion tai aavistivat pahaa ja valehtelivat kuninkaan syntyneen jo pari vuotta sitten. Herodes teki vastauksesta omat johtopäätöksensä ja kutsui tietäjät torninsa ikkuna-aukon luokse ja viittasi kohti kylää, jota oli itse äsken tuijottanut. Siellä se on, paikka josta tulee kyllä lampaita temppeliin, mutta ei veroja juuri lainkaan.

Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään.

Nyt tietäjien ei tarvinnut enää kiinnittää huomiota tähteen, tai mitä valon lähdettä lienevätkin seuranneet. He seurasivat vain Herodeksen antamaa opasta, vilkuillen koko ajan huolestuneina ympärilleen.

Melkein joka vuosi lehdistöön ilmestyy joulun alla uusia arvauksia siitä mikä tähtikuvio, planeettojen konjunktio, komeetta tai muu luonnonilmiö oli kyseessä. Mikään luonnonilmiö ei minusta kuitenkaan selitä Matteuksen kuvaamaa valon lähdettä. Tällä tähdellä oli gps-ohjaus. Se toimi kuin Googlemapsin nuoli, joka pysähtyy täsmälleen oikean osoitteen kohdalla. Jos tämä valon lähde ei ollut tunnistamaton lentävä esine, niin se oli yhdistelmä tähdistä ennustamista ja intuitiivisen valon seuraamista.

Varhaiset kirkkoisät ymmärsivät varsin hyvin, että tähdet eivät käyttäydy tuolla tavalla, eivätkä siksi edes yrittäneet selittää Matteuksen tähteä taivaankappaleeksi.[10] Silti Astrologit Johannes Kepleristä tämän päivän taivaankappaleiden tutkijoihin ovat tehneet laskelmia siitä, mitkä planeetat mahdollisesti olivat siihen aikaan konjuktiossa, vai oliko kyseessä mahdollisesti supernova. Muinaisessa maailmassa tähdillä oli jumalten nimiä ja ne ohjasivat kuninkaiden kohtaloita. Minä luulen, että Jeesuksen syntymä oli astrologian loppu. Tähtien demytologisointi oli alkanut, kun vastuu ihmisten kohtaloista vähitellen siirtyisi taivaan avaruuksista, enkelten ja demonien maailmasta maan päälle, ihmisten keskelle, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.

Tietäjät olivat kuitenkin hyvin vakuuttuneita asiastaan. Eivät he mistään mielijohteesta olleet lähteneet yli kahden kuukauden matkalle. Jerusalemin oppineiden tapaaminen oli vahvistanut heidän uskoaan siihen, että olivat oikeilla jäljillä. Siksi he seurasivat opasta kohti Betlehemiä, joka oli kuin Jerusalemin esikaupunki, olennainen osa temppelin ympärillä pyörivää taloutta.

Maria oli toipunut synnytyksestä ja häätkin oli vietetty, joten nuoripari oli vihdoin hyväksytty takaisin kunniallisten sukulaisten joukkoon. Joosef alkoi jo luottaa siihen, että voisi lähteä vanhempiensa talosta isänsä siunauksella. Niinpä hän oli valmistautumassa vaivalloiseen kävelymatkaan takaisin Nasaretiin. Maria oli jäänyt yksin heille varattuun taloon, kun Joosef oli pakkaamassa eväitä ja varusteita matkaa varten.

Samaan aikaan tietäjille annettu opas esitteli heille Betlehemiä. Seurasivatko he enää tähteä, vai seurasiko tähti heitä, jää epäselväksi. Betlehemiin kaikki kuitenkin löysivät tiensä.

Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.

Tietäjät katselivat hämmentyneinä ympärilleen. Eivät he tällaista paikkaa olleet odottaneet. Ei yksikään näistä taloista näyttänyt kuninkaallisten synnytyspaikalta. Koko paikka näytti lähinnä paimenten asuttamalta hökkelikylältä. Papit olivat varmaan kateuttaan kilpailijoitaan kohtaan johdattaneet heidät harhaan. Tämänkö takia he olivat tehneet koko pitkän matkan? Tähtikin oli heidän mielestään kadonnut. Niin oli sammunut myös heidän kuvitelmansa siitä, mitä olivat etsimässä.

Juuri kun he olivat lakanneet tarkkaan tietämästä mitä heidän pitäisi löytää ja antaneet pettymyksen tyhjentää mielensä fantasioista.

Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.

Tuli, valon ja elämän lähteenä, oli keskeinen palvonnan kohde zarathustralaisuudessa. Tärkeintä tulen lähdettä, luomisen liekkiä, he kutsuivat Jumalan Lapseksi.[11] Sellaisen luokse tämä valon lähde heidät oli johdattanut. Matteus kertoi valosta, joka syntyi pimeään ja jonka tuleminen huomattiin kaukaa, vaikka hänen omansa eivät sitä nähneet.

Niin he sittenkin sitoivat hevosensa talon seinustalle ja ottivat lahjansa esille.

He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian.

Onneksi Persiassakin puhuttu aramean kieli yhdisti heitä, eikä heillä siksi ollut mitään ymmärtämisen vaikeuksia, kun vieraat esittelivät itsensä Marialle ja kertoivat tulonsa syyn. Maria ei heti tiennyt, miten suhtautua tunkeutujiin, joten hän oli varmuuden vuoksi piilottanut lapset valmiiksi pakattujen matkatavaroiden joukkoon. Kun hän huomasi vieraiden aikeet suopeiksi, hän otti Jeesuksen syliinsä ja esitteli hänet tulokkaille.

Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta,

Sellainen oli yleinen tapa osoittaa kunnioitusta kuninkaallisille.

avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.[12]

Lahjat eivät olleet käytännöllisiä lahjoja uuteen perheeseen, vaan kuninkaallisia arvon osoituksia.

Silti niillä oli myös arkinen käyttönsä. Kulta oli sen ajan kansainvälistä valuuttaa, yhtä arvokasta missä maassa tahansa. Mirha oli arvokas kivun lievittäjä, jolla hoidettiin sotilaiden haavoja, tai ainakin upseerien vammoja. Myös kuolleita ruhtinaita voideltiin mirhamilla, jotta heidän ruumiinsa ei paljastuisi samalla tavalla mätäneviksi kuin muiden kuolevaisten. Suitsukkeita käytettiin tulehdusten hoitamiseen, uskonnollisiin rituaaleihin ja rikkaiden asuntojen raikastamiseen. Nämä lahjat eivät kuitenkaan kuuluneet joka kodin lääkekaappiin.

Köyhä työläisperhe olisi niiden avulla voinut vaihtaa sosiaalista statustaan kertaheitolla. Sellaisesta ei kuitenkaan ole mitään merkkiä. Aasi pysyi Joosefin perheen kulkuvälineenä jatkossakin.

Matteus halusi luultavasti korostaa tällä yksityiskohdalla sitä, kuinka Jeesus tuli alusta lähtien omiensa hylkäämäksi. Lahjat ja kunnianosoitukset tulivat pakanatietäjiltä, jotka odottivat hyvyytensä lähdettä niin vihkiytyneesti ja nöyrästi, että olivat valmiita etsimään ja löytämään hänet vaikka kilpailijoidensa kotimaasta.[13]

Lahjoja oli kolme ja Zarathustra oli opettanut seuraajilleen kolme keskeistä arvoa: Muistakaa aina ajatella hyvää, puhua hyvää ja tehdä hyvää. Niin he tekivät nytkin. He ajattelivat Jeesuksesta hyvää. Puhuivat hänelle hyvää ja lahjoillaan tekivät hänelle hyvää.

Matteus tuli kuvanneeksi Jeesuksen ympärille kahden toisensa kanssa kilpailevan uskonnon välistä kohtaamista vailla mitään ristiriitaa. Kumarteluistaan ja lahjoistaan huolimatta tietäjät eivät suinkaan kääntyneet mihinkään uuteen uskoon, eivätkä myöskään käännyttäneet ketään omaan uskoonsa. Sellainen oli heiltä suorastaan kielletty. He vain osoittivat kunnioitustaan juutalaiselle lapselle, josta uskoivat tulevaa hyvää.

Myöhemmin kirkko poimi Jesajan kirjasta Jerusalemin kaupunkia koskevan ennustuksen ja piti tätä tapahtumaa sen täyttymyksenä:

Niin kansat tulevat sinun valosi luo
ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi…
kun sinut peittää kamelien paljous,
Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry.
Koko Saban väki saapuu,
kultaa ja suitsuketta kantaen,
ja kaikki he ylistävät Herraa.[14]

Sekin oli vain kirkon tapa etsiä keinotekoisesti luotuja kuvitelmia siitä, kuinka historia on suvereenisti suunniteltua ja ennalta määrättyä, eikä dynaamisesti avautuvaa mahdollisuuksien kirjoa avaruutta, johon Jumalan lapsi astuu helposti maahan poljettavana totuuden ja armon lähteenä.

Tarina korostaa Jeesuksen merkitystä koko maailmalle, eikä vain yhdelle uskonnolliselle perinteelle. Samalla se korostaa muiden perinteiden antamia lahjoja arvokkaina. Yhdelläkään kansalla tai uskonnolla ei ole kaikkea. En tiedä oliko se Matteuksen tarkoitus, mutta tämä osa hänen syntymäkertomuksestaan on myös eräänlainen uskontojen välinen sateenkaarimessu, Jumalan kosmisen rakkauden ylistys.

Sen yllä kuitenkin vaani ikivanha ja kaikkialla läsnä oleva väkivallan uhka. Kun Joosef sai kuulla tietäjien käyneen Herodeksen palatsin kautta ja kertoneen tälle etsivänsä Israelin kuningasta, hän oli kauhuissaan. Miten he saattoivatkin asettaa nuoren perheen niin suureen vaaraan? Joosef tiesi heti, että vierailu sinetöi hänen ja lapsen kuolemantuomion. Tutkimattomia ovat kuninkaiden tiet, mutta yhdessä asiassa Herodeksen käytös oli johdonmukainen ja koko kansan tuntema. Hän ei kilpailijoita sietänyt. Tietäjilläkin oli ollut pahoja aavistuksia, jotka sitten muuttuivat uniksi. Ahura Mazda oli opettanut heitä suhtautumaan uniin yhtä vakavasti kuin taivaan merkkeihin.[15]

Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa…

Rooman kannalta Matteuksen kertoma tarina tietäjistä merkitsi valtiopetosta. Matteus oli kertonut tähdestä, joka ei kulkenutkaan Troijasta Roomaan, niin kuin tähti oli tehnyt ennen Augustuksen syntymää, vaan Persiasta Jerusalemin naapuriin Betlehemiin. Tällaisten tarinoiden levittäjät tekivät pilkkaa Rooman keisarikultista ja olivat siksi valtion vihollisia.

Tietäjien lähdettyä kotimatkalleen he eivät enää poikenneet Herodeksen hoviin, niin kuin diplomaattista olisi ollut. He olivat aavistaneet Herodeksen vihamielisyyden hänen suorastaan koomisen nöyryysnäytelmänsä alta. Unet olivat vahvistaneet heidän pahimmat pelkonsa ja siksi he olivat valinneet puolensa ja yrittivät suojella lasta, jonka uskoivat olevan Ahura Mazan hyvyyden lähettiläs.

Matteus jätti tietäjien tarkemman identiteetin mainitsematta, koska tiesi varsin hyvin, että tämän naapurikansan liian samankaltainen usko oli herättänyt juutalaisissa myös kateellista kilpailua. Niin aina käy, kun ero osapuolten välillä on kummankin identiteettiä uhkaavalla tavalla pieni.

Kateuttaan juutalaiset olivat myös mustanneet ihailunsa kohteiden mainetta, muistuttamalla kansaa siitä, kuinka paljon epäjumalanpalvontaa sortoa ja pahuutta idästä päin oli tullut. Siksi kertomus idän tietäjistä ei palvellut tarinan uskottavuutta ainakaan oppimattomien juutalaisten keskuudessa. Heille oli välitetty käsitys, jonka mukaan magit olivat lähinnä huijareita tai kierteleviä ihmeiden tekijöitä ja taikureita, eivätkä siksi paimenia luotettavampia hahmoja hekään.

Tämä Matteuksen tarina on varmasti ärsyttänyt Jerusalemin juutalaista seurakuntaa, jonka johtajat halusivat mustasukkaisesti vaalia Jeesusta vain juutalaisten tunnustamana messiaana. Kaikki pakanat olivat epäilyttäviä, varsinkin jos he tulivat idästä. Matteuksen evankeliumin kirjoittamisen aikaan pakanoita tosin tulvi seurakuntaan kaikista ilmansuunnista, eikä kukaan ollut enää suojelemassa Jeesuksen seuraajakuntaa sen kansainvälistymiseltä.

Minusta näyttää siltä, että Matteus tällä tarinallaan vielä tänäänkin härnää kristittyjen ennakkoluuloja suurta ja tuntematonta itää kohtaan.

Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä voit osoittaa kiitollisuutesilahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

Kohtaaminen ry:n tilille:
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773

Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.


[1] Matt 2:1-12.

[2] Jewish Virtual Library. Talmud & Middle Persian Culture. https://www.jewishvirtuallibrary.org/talmud-middle-persian-culture

[3] Sacrifice in Zoroastrianism. http://www.iranicaonline.org/articles/sacrifice-i

[4] Monet profetioita historiattomasti tutkivat lopun ajan ennustajat pitävät Trumpia nykyajan Cyruksena, joka pakanallisuudestaan ja moraalittomuudestaan huolimatta on Jumalan palvelija, koska hän julisti Jerusalemin Israelin ikuiseksi pääkaupungiksi ja siirsi USAn suurlähetystön sinne.

[5] Ratzinger Joseph. Jesus of Nazareth. The Infancy Narratives. Random House. New York. 2012. s. 171.

[6] https://www.geni.com/people/Eleazar-Boethus-Sadducee-High-Priest/6000000015925633367

[7] Miika 5:1

[8] 2Sam 5:2

[9] 5Moos 8:9-12.

[10] Ratzinger Joseph. Jesus of Nazareth. The Infancy Narratives. Random House. New York. 2012. 176, 177.

[11] http://www.heritageinstitute.com/zoroastrianism/worship/fire.htm

[12] Mirha oli kallis voide, jota nikodemus oli valmistanut voidellakseen Jeesuksen ruumiin. Joh 19:39.

[13] Myöhemmin zarathustralaisuus luopui alkuperäisestä universalismistaan ja muuttui heimouskonnoksi, johon ei voi kääntyä ja josta ei voi erota..

[14] Jes 60:2,6.

[15] Britannica Academic. Zoroastrianism. https://academic-eb-com.eres.qnl.qa/levels/collegiate/article/Zoroastrianism/106002

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0352261
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.