Kirjoitettu 28.2.2016
0 kommenttia
Jeesuksen aikana ei ollut pulaa pelastajista. Asclepius oli sairauksia parantava jumala. Atargatis oli Syyrialainen hedelmällisyyden jumalatar ja Isis perhearvoja puolustava jumalatar. Sarapis oli egyptiläisiä ja kreikkalaisia yhdistävä jumalten jumala, jolta myös rukoiltiin parantumista ja hedelmällisyyttä. Zeus piti muut jumalat kurissa ja ulotti välillä ankaran paimenviisautensa myös kuolevaisten joukkoon. Keisari Augustus oli Jeesuksen elinaikana muuttunut Rooman suuruuden Jumalaksi. Jumalilta etsittiin suopeutta, huolenpitoa ja varjelusta uhraamalla niille eläimiä ja maan antimia. Vielä Jeesuksen aikana ihmisuhritkin olivat tavallisia, vaikka senaatti oli ne kieltänyt. […]
Avainsanat:
Aleksandr Solzhenitsyn,
Asclepius,
Atargatis,
Barabbas,
Cervantes,
dogmatiikka,
eläinuhri,
Feodor Dostojevski,
Girard,
Girard René,
Hamerton-Kelly Robert G,
Heim Mark. S,
ihmisuhri,
Isis,
itseensä meneminen,
Jersak Brad & Hardin Michael,
John M.Oesterreicher.,
kääntymys,
Keisari Augustus,
kohtalo,
kosto,
koti,
kulttuuri,
Lawler Peter & McConkey Dave,
Marcel Proust,
Martin Buber,
metanoia,
Milan Kundera,
Mimesis,
mos maiorumus,
muistoateria,
myötätunto,
Nicholas Lash.,
no regret,
pääsiäinen,
pääsiäiskertomus,
pahuus,
pelastus,
risti,
Sarapis,
Shakespeare,
skandaali,
syntipukkimekanismi,
tatuointi,
teshuvah,
uhrata,
uhrirituaali,
uskonto ja isänmaa,
väkijoukko,
väkivallan ammattilainen,
väkivallaton,
valaistuminen,
Zeus,
Zizek Slavoj
Kirjoitettu 9.4.2012
3 kommenttia
Mitä ylösnousemus merkitsee? Kaikki neljä evankelistaa liittävät Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen siihen miten Jeesus eli ja opetti. Hänet tapettiin toimintansa takia. Jumala herätti hänet kuolleista koska… Mitäpä minä Jumalan syistä tiedän. Jotain tiedän mitä siitä on uskottu ja siitä mitä itse uskon. Meille ylösnousemus on tieteellinen mahdottomuus. Jos sellainen on todella tapahtunut, se on todella yliluonnollinen ihme. Useimmilla Jeesuksen aikalaisilla ei ollut vaikeuksia uskoa ylösnousemukseen sinänsä. Jumalasta syntyneet mytologiset sankarit eivät yleensä jääneet maahan maatumaan. Aesclepius, Herkules, Caesar ja monet […]
Avainsanat:
Aesclepius,
Caesar,
Evankeliumin piilovaikutus,
hapatus,
Hercules,
himmeä valo,
identiteetti,
improvisaatio,
Jack Miles,
James Alison,
järjestys,
John Dominic Crossa,
Jonas Gardell,
Jukka Relander,
kateus,
kilpailu,
kohtalo,
kostofantasia,
kulttuuri,
Marcus Borg,
Mark Heim,
Matti Kankaanniemi,
Michael Hardin,
Miroslav Volf,
Myyttinen sankari,
näkökulma,
pahuuden noidankehä,
pahuus,
poissulkevuus,
rakastava uhri,
Rene Girard,
saatanallinen valta,
sinapinsiemen,
Stephen J. Patterson,
syntipukki,
systeemi,
tiedollinen sisältö,
tietoisuus,
Tom Holmen,
Tuomas Nevanlinna,
tuottaa kaaosta,
uhka,
uskottavuus,
Vanha Testamentti,
varaukseton rakkaus,
vastavirtaan,
vertailu,
vihollisuus,
yhteisö,
yhteisöjen uhrit,
Zizek Slavoj
Kirjoitettu 12.2.2011
1 kommentti
Kulttuurikritiikin tehtävä on paljastaa historiallisten ja modernien myyttien tapa perustella ja pyhittää väkivalta. Demytologisointi rehabilitoi uhrin ja paljastaa väkivallan sellaisena kuin se on. Analysoituaan erityisesti kreikkalaisten myyttien pyhittämää ja piilottamaa väkivaltaa[1] Girard vihjaisi seuraavaksi puuttuvansa juutalaiskristillisen perinteen pyhiin teksteihin. Monet odottivatkin, että hän seuraavaksi käsittelisi Raamatun kertomuksia myytteinä myyttien joukossa. Niin hän oli joskus suunnitellutkin tekevänsä. Kukaan ei odottanut, että uskonto itsessään voisi antaa aihetta myyttisen väkivallan paljastamiseen. Kaikkihan tunsivat uskontojen väkivaltaisen historian ja eurooppalaiset olivat erityisen tietoisia kristinuskon verisestä […]
Avainsanat:
Abraham J Heschel,
Alkuperäinen pyhä,
anteeksianto,
antropologinen,
Daniel,
dekonstruktio,
demytologisoida,
Dumouchel Paul,
Eurooppa,
evankeliumi,
exodus,
Fariseus,
Fleming Chris,
globalisaatio,
heprea,
hypoteesi,
imitaatio,
insesti,
institualisoitunut,
isänmaan kunnia,
Israelin kansa,
itsekritiikki,
itsepetos,
Jeesus,
julmuus,
juutalainen,
kiivas jahve,
kohtalo,
kosto,
Kreikka,
kristikunta,
kristinusko,
kulttuuri,
kuolema,
kyynel,
länsimainen sivistys,
Lefebure Leo,
maaginen,
makkabealaiset,
militarismi,
mimeettinen kilpailusuhde,
moderni myytti,
myötätunto,
mytologinen,
mytologisointi,
myytti,
myyttinen valhe,
myyttiset naamiot,
naisen asema,
oikeutettu sota,
pääsiäistapahtumat,
Paavalin kirje,
Palestiina,
pasifismi,
pioneeri,
poleeminen,
profeetallista,
Profeetta,
Raamattu,
radikaali,
rehabilitoida,
retoriikka,
ritualisointi,
rooli,
saatana,
Smith Theophus,
sota terrorismia vastaan,
sotapäällikkö,
syntipukkimekanismi,
taikausko,
taloudellinen nujertaminen,
tappamisen tekniikka,
uhri,
uhrimytologia,
uhrin ääni,
uhrin näkökulma,
Uskonto,
Uusi Testamentti,
väkivallan pyhittäjä,
väkivallaton,
väkivallaton vallankumous,
väkivalta,
Väkivaltaa pyhittävä,
väkivaltakäyttäytyminen,
väkivaltakulttuuri,
väkivaltaperinne,
väkivaltarakenne,
valloitussota,
valtarakenne,
Vanha Testamentti,
vastavuoroinen viha,
veriuhri,
vihollinen,
Wallace Mark,
Wink Walter,
yhteiskuntatieteet,
ylösnousemus
Kirjoitettu 1.12.2010
3 kommenttia
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]
Avainsanat:
ääriuskovaisia,
Afrikka,
afrikkalaiset,
Agamemnon,
alkumurhan toistaminen,
anaattisia,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Ateena,
Atsteekit,
auktoriteetti,
azteekit,
bakkanaali,
Balder,
banaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
demokratia,
demoni,
demonisoida,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
Egypti,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
elämäntehtävä,
elävä uhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
eristetty,
Gehenna,
Grote Jim & McGeeney John,
hallintokausi,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
homeopatia,
Homeros,
humanisaatio,
Huron,
Idealisointi,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
inkat,
insestirikkomus,
israelilaiset,
Itsemurha,
J.G. Frazer,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
johtaja syntipukkina,
joukkomurhaaia,
julkisuuden alttarille,
kaavamaisuus,
katarsis,
keihästää,
keisari,
kidutus,
kiellettyjä ruokia,
kivittää,
kohtalo,
Kolumbus,
kosminen järjestys,
kotieläimiä,
köyhät,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
kuningas,
L. De Heusch,
lähetyssaarnaaja,
linnakkeet,
lumoutumnen,
lynkkaaminen,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
marginaalisia,
markkinavoimien hurjat jumalat,
Mediaskandaali,
Meksiko,
merkitään uhriksi,
Molok,
monikansallisten yhtiöiden johajat,
murhahuuto,
murhien laakso,
muukalaiset,
myyttiset sankarit,
narrikuningas,
Nigel Davies,
normaalisuhteet,
Odin,
oikeudettomat,
Olli Sinivaara,
Orestes,
osakkeenomistajat,
päälliköt,
pahuuden inkarnaatio,
palvotut idolit,
poikkeukselliset,
poppamies,
porrastemppeli,
Poseidon,
Pyhäpäivä,
pyhitetty väkivalta,
rasisteja,
Rhodos,
rituaali,
Rituaalinen aika,
rituaalinen kalenteri,
rokotuskeskus,
Rooma,
Saarinen Risto,
Schwager Raymund,
sekasorto,
Seneca,
shamaani,
sijaiskärsijä,
sijaisuhraus,
sijoittajat,
Skandinavia,
sotavanki,
status uhrina,
statusjana,
suvaistevaisuus,
synnin kantaja,
tabu,
Taistelusimulaatio,
Tanska,
terroristeja,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrautua,
uhreiksi kelpaavia,
uhrifestivaaleja,
Uhriksi merkkaaminen,
uhrikulttuuri,
Uhrikuninkuus,
uhrimateriaalia,
uhrimeno,
uhrin merkki,
uhrin puolustaja,
uhripapisto,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
uskontoantropologia,
vainuaa,
Väkivalta ja pyhä,
valtakunta,
valtikka,
vammaiset,
verilöyly,
veriuhri,
vihkimysriitti,
viihdemedia,
Villieläin,
W. Robertson Smith,
yhteiskuntahierarkia,
ylisuuri reviiri,
ylösnousemusmyytit
