He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. [1] Jeesus opetuslapsineen rantautui monella tavalla myrskyisän venematkan jälkeen Galilea-järven itärannalle, pakanalliselle maaperälle, Gergesan kaupungin tai pikemminkin kylän läheisyyteen. [2] Gerasan[3] alueella oli kymmenen Aleksanteri Suuren perustamaa tai laajentamaa ylpeää ja keskenään kilpailevaa kaupunkia, jotka vaalivat kreikkalaista kulttuuria. He olivat taistelleet itsenäisyytensä puolesta sekä juutalaisia, kreikkalaisia että roomalaisia vastaan. Nyt kaupungeissa oli runsaasti kreikkalaisten Jumalaien temppeleitä, joissa säännöllisesti uhrattiin pääasiassa sikoja.[4] Se oli kuin gallialainen maakunta, joka sitkeästi taisteli valloittajia vastaan. Kaikki alueen […]
Pääsiäistapahtumat kattavat kolme päivää, ristiinnaulitsemisen, sapatin ja ylösnousemuksen. Kaikki neljä kertojaa ohittavat välipäivän melkein kokonaan. Kukaan heistä ei näe minkäänlaista vaivaa antaakseen välipäivän tyhjyyden vaikuttaa lukijaan. Ainoastaan Matteus kertoo miten papisto tuona päivänä halusi varmistaa haudan turvallisuuden.[1] Hänkään ei kerro kenenkään muun toimista tai kokemuksista välipäivän aikana. Dramatiikka keskittyy ensimmäiseen ja kolmanteen päivään. Siihen, mitä ihmiset tekivät Jeesukselle ensimmäisenä päivänä ja mitä Jumala teki Jeesukselle kolmantena päivänä. Sapatti näiden päivien välissä on kertojillekin tyhjä tila. Viimeinen päivä Vaikka pääsiäisdraamassa pitkäperjantaita […]
Kuoleman tuottamisesta Ristiinnaulitsemisessa ei Jeesuksen aikana ollut mitään poikkeuksellista. Tuhannet hänen kaltaisensa maalaiset saivat milloin mistäkin syystä kokea saman kohtalon. Rooma hallitsi kauhistuttavalla valtioterrorismilla ja tehokkaalla kuolemantuottokoneistolla. Ristiin naulitseminen ei ollut vain kuolemantuomio. Se oli äärimmäinen julkinen nöyryytys. Jos uhria ei etukäteen kidutettu henkihieveriin, hän saattoi virua ristillä useita vuorokausia. Kivusta, hädästä ja näännytyksestä hän täydensi omaa häväistystään tyhjentämällä suolensa ja virtsarakkonsa kaikkien nähden. Villit koirat, haaskalinnut ja kärpäset täydensivät hänen alennustilaansa. Kunnian ja arvokkuuden ryöstö oli ristillä täydellinen. Tämä […]
Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät kuljettamaan häntä pois ristiinnaulitakseen hänet.[1] Puolenpäivän aikaan koko kaupunki oli jo hereillä, vaikka edellisenä yönä oli valvottu aamutunneille asti. Sana juutalaisen opettajan kuolemantuomiosta oli levinnyt jo kaupunkia ympäröiviin telttakyliin. Myös Jeesuksen kotimaisemista tulleet galilealaiset pyhiinvaeltajat saivat kuulla kuuluisan opettajan ja ihmeiden tekijän kohtalosta. Ehkä osa heistä vielä halusi seurata Jeesuksen viimeistä matkaa, vaikka juutalaiset yleensä välttelivät roomalaisten järjestämiä groteskeja verinäytelmiä. Kivittämistäkin pidettiin paljon armeliaampana tuomiona kuin ristiinnaulitsemista. […]
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]
Kaksi aikakautta törmäsivät yhteen nuoren munkin piinatussa sydämessä. Martin Lutherin sydämeen mahtui massiivinen määrä taantumuksellista keskiaikaa ja raivoisa annos auktoriteeteista piittaamatonta uhmaa aikansa valtasysteemiä vastaan. Hän edusti keskiaikaista luostarilaitosta parhaimmillaan ja toisaalta hänestä tuli epäilystensä ja valintojensa kautta uuden ajan humanisti, naimisissa oleva, silloin tällöin reippaasti ryypiskelevä hengenmies, joka otti vapaudekseen tehdä teologiaa keneltäkään lupaa kysymättä. Lutherista tuli maailmanhistorian ensimmäinen bestsellerkirjailija. Hänen etuoikeuksiinsa kuului, ettei hänen tarvinnut viettää suurinta osaa työajastaan kirjojensa paikallismarkkinointiin. 1500-luvun alussa länsimaisen sivistyksen viisaus mahtui muutamaan […]
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön synnyintarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]