Absoluuttisen vallan viettelys

Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston

Luukas, joka käyttää samaa lähdettä kuin Matteus ja on muuten melkein identtinen Matteuksen kanssa, oivaltaa, että kyse ei ole vain korkeasta vuoresta vaan korkeasta selvänäköisyyden hetkestä.[1]

Paholainen vei Jeesuksen korkealle paikalle, näytti hänelle yhdessä hetkessä kaikki maailman valtakunnat

Jeesus sai autiomaan eristyksestä käsin kerralla nähdä muinaisen Daavidin valtakunnan muutettuna koko maailman herruudeksi. Yhdessä hetkessä hän näki, mihin valta oli tähän asti rakentunut ja mille perustalle tulevat vallat oli tarkoitus rakentaa. Tämä versio oli kuitenkin viettelevämpi. Hän näki itselleen pyhitettyjä valtioita, kulttuureita ja aikakausia. Koko maailma oli täynnä Jumalan valtakunnan rakentajia.[2] Kaikki oli alistettu palvomaan hänen taivaallista Isäänsä. Jeesuksen herruus vallitsi joka paikassa, eikä yksikään enää epäillyt hänen messiaanista kuninkuuttaan. Kukaan ei enää ollut kenenkään orja, eikä muiden Jumalien alttareita savunnut enää missään.

Tämän kaiken näkemisen hetken tarkoitus oli tempaista Jeesus mukaansa, imaista hänet haluamaan sitä samaa, mitä kaikki muutkin tässä maailmassa haluavat… ja myös saamaan sen kaiken. Eikö hän ollutkin syntynyt maailmaan juuri tätä mahdollisuutta vasten?

Kaikki Jeesuksen läheiset halusivat tätä. Se oli jokaisen unelma Jumalan tahdosta maan päällä. Miksi ihmeessä Jeesus ei sitä tajunnut eikä tarttunut tilaisuuteen? Oliko hän ainut, joka ei ymmärtänyt Jumalan tahtoa omalle kansalleen?

ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.”

Luukas lisää mielenkiintoisen kommentin, jonka mukaan kaikki valta maan päällä on annettu kiusaajalle:

…sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon.

Nyt hän tahtoi antaa sen Jumalan pojalle, joka oli häpeällisesti livahtanut tänne maailmaan maalaistytön äpäräpoikana, kasvanut kouluttamattomien moukkien maakunnassa ja oli nyt nälkään kuolemaisillaan miettimässä, miten voisi pelastaa edes tämän piskuisen roomalaisten hallitseman maan kansalaiset.

Jeesus ei todellakaan ollut naiivi kansanparantaja, joka ei ymmärtänyt suurista kokonaisuuksista mitään. Sellaisten mieleen harvoin mahtuu näin valtavia kiusauksia.

Kiusaaja puhuu koko ihmiskunnalta saamastaan vallasta. Kateellisen kilpailun kautta ihmiskunta ajoittain on luonut itselleen väkivaltaisen kaaoksen, josta sitten on pelastautunut luomalla väkivaltaisen järjestyksen. Usein kaaos on muuttunut järjestykseksi ohjaamalla villiintynyt väkivalta yhteen sijaissyylliseen kohteeseen, syntipukkiin, jonka uhraamisen jälkeen ihmeellinen järjestys on taas palannut maahan. Nämä ovat olleet ihmiskunnan alkuinnovaatioita, joista oli syntynyt kaikkia kulttuureja hallitseva voima. Kaaos ja järjestys olivat aina olleet saatanallisen vallan kaksi napaa. Nyt Jeesuksen kiusaaja väitti, että kaikkia hallitseva voima oli annettu hänelle ja että hänellä on valta antaa se, kelle haluaa.

Saatana tarjosi Jeesukselle koko kansan kaikki messiaaniset unelmat globaalisiin mittoihin paisutettuina. Tulevaisuudessa kaikkien Jeesuksen seuraajien asema olisi turvattu ja pahikset tehokkaasti ulostettu.

Sataprosenttinen markkinaosuus ja ylivalta koko maailmassa oli saatanan ylittämätön ja viimeinen huipputarjous. Siitä ei voisi kukaan kieltäytyä. Jeesuksen tarvitsisi vain kumarruksella osoittaa alamaisuutensa kaaoksen ja järjestyksen herralle, eli väkijoukolle, kansalle, koko ihmiskunnalle ja hänelle annettaisiin valta hallita kaikkia ylivoimaisella vallalla.

Kaikkien kilpailu kaikkien kanssa tulisi vähitellen johtamaan koko maailman tuhon partaalle. Jeesuksen pitäisi vain uskoa, ettei siihen ole mitään muuta ratkaisua, kuin että joku voittaa lopullisesti kilpailun vallasta. Eikö sellainen voitto kuuluisi nimenomaan hänelle, joka halusi tuoda Jumalan valtakuntaa ihmisten keskelle? Jeesuksen piti vain kumartaa kateellisen kilpailun väistämättömyydelle ja ottaa kannettavakseen lopullisen voittajan viitta. Hänestä tulisi maailman ensimmäinen ja viimeinen hyvä voittaja. Hänen kuninkuutensa olisi Jumalan kaltainen. Kuka voisi kiistellä näin yksinkertaisen ja varman lopputuloksen kanssa?

Taivaallisen Isänkin täytyisi ymmärtää, ettei ole muuta tietä lopulliseen voittoon.

Toki sekin veisi kauan ja tie sinne olisi pitkä ja verinen, mutta olihan Jumalan kansan tie tähänkin asti ollut sellainen. Oliko muunlaista tietä olemassakaan? Jos Johannes Kastaja nyt olisi täällä, hän varmasti innostuisi tästä tarjouksesta.

Ehkä Jeesus näki väläyksen myös toisesta tiestä. Galileassa odottaisi kaksi Johannekselta kaapattua opetuslasta. Ehkä niitä löytyisi lisääkin, mutta kuka Jeesusta tulisi uskomaan ja ymmärtämään? Todennäköisesti maan uskonnollinen johto ja heidän valtansa takaajat kääntyisivät häntä vastaan, eikä hänellä olisi mitään loistokkaaseen loppuun johtavaa tietä. Jos hän ei nyt kuolisi nälkään, joku sitäkin surkeampi kohtalo odottaisi häntä joka tapauksessa.

Johannes olisi Jeesukseen pettynyt ja potentiaaliset opetuslapset pitäisivät hänen vallasta kieltäytymistään skandaalinomaisena typeryytenä. Kaikki jäisivät vain odottamaan sellaista Jumalan lähettilästä, joka oikeasti näyttäisi maailmalle, kenelle se kuuluu. Kukaan ei hyväksyisi puolustuskyvytöntä Jumalaa ja vielä vähemmän he ymmärtäisivät Jumalaa, joka ei edes haluaisi käyttää valtaa vihollisiaan vastaan. Voisiko hän itsekään suostua siihen, että hän olisi vain ihmiskunnan mereen tiputettu kivi, jonka liikkeelle lähettämät vienot aallot lopulta häviäisivät maailmojen myrskyihin.

Mutta samassa hän muisti nuo leivälle tuoksuvat kivet, pyhää valtaa huokuvat temppelin muurit, ja miten yksinkertaisesti hän olikaan löytänyt selkeyden suhteessa fyysiseen nälkään ja huomion nälkään. Hänen piti vain tietää ketä kuunnella, kenen kanssa olla kilpailematta ja ketä palvella. Sen hän tiesi, ja sen tiedon varmuus valtasi hänet tuiman rauhallisella auktoriteetilla.

c)           Jeesuksen vastaus

Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'”

Isän äänestä oli tullut hänen oma äänensä. Mitään ei tarvinnut selittää eikä perustella itselle eikä kiusaajalle.

Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”[3] Tämän hän muistaisi ja tämän hän toistaisi, milloin ikinä törmäisi samaan kiusaukseen uudestaan. Saatanan ääni oli ihmisen ääni ja ihmiset on saatava tunnistamaan se omakseen. Vain se pelastaisi maailman siltä, mihin hän oli juuri tullut kiusatuksi.

Jeesuksen ääneen lausumat sanat lopettivat sisäisen tuskailun ainakin tällä kerralla. Tämä riitti tällä kertaa. Näissä kiusauksissa Jeesus oli valinnut tiensä niin syvästi ja perusteellisesti, että hän tunsi, kuinka itse alkoi olla se tie. ’Herraa, minun Jumalaani, minä kunnioitan ja ainoastaan häntä minä palvelen. Siinä oli oleva hänen lahjansa ihmisenä ihmisille. Siinä oli oleva Jumalan lahja ihmisille. Nyt hän tiesi selvemmin kuin koskaan, miltä Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan tulisi näyttämään ja miten sen pirullinen versio tulisi ilmentymään.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus ensimmäistä kertaa kutsui kiusaajaansa ja vastustajaansa saatanaksi. Ensimmäistä kertaa Jeesus havaitsi hänet myös yleiseksi syyttäjäksi. Sitäkin sana tarkoittaa. Diabolos kylvää eripuraista kilpailua ja väkivaltaisia mimeettisiä intohimoja. Saatana pelastaa yhteisön omalta itseltään syyttämällä kaikista ongelmista syntipukkia. Diabolos luo kaaosta ja saatana synnyttää syntipukin uhraamisen kautta uutta järjestystä.[4] Näin hänen valtakuntansa pysyi pystyssä sekä sodan että rauhan kautta.

Jeesus näki enemmän, kuin mitä hänelle näytettiin. Hän näki pyhän ja väkivallan liiton läpi. Hän näki, kuinka yhteiskunnallinen ristiriita ja uhraamista seuraava rauha pohjautuivat samaan demoniseen dynamiikkaan. Hän näki tämän vallan sorretut uhrit ja Isänsä, joka ei suinkaan vaatinut uhreja vaan samaistui heihin ja oli heidän puolellaan.

Viimeistään tässä selvänäköisyyden hetkessä Jeesus oivalsi pyhän ja väkivallan saatanallisen liiton, ja tajusi, että hänen Isänsä ei kuulunut siihen. Hänen Jumalansa oli sittenkin aivan erilainen. Jumalan valtakunta oli luonteeltaan täysin toisenlainen kuin kaikki ne valtakunnat, joita saatana hänelle väläytti. Jeesus ei todellakaan ollut perustamassa valtakuntaa, joka olisi vain suurempi ja mahtavampi, tai edes parempi versio jo olemassa olevista valloista. Hän oli aavistellut jotain aivan muuta. Nyt se muu alkoi näyttäytyä selvemmältä kuin koskaan.

Kuinka vallankumouksellinen onkaan ihminen, joka kaiken vertailevan kilpailun, kateuden ja valtataistelun keskellä antautuukin palvelemaan Jumalaa, joka haluaa auttaa kaikkein heikoimpia ja haastaa kaikkein mahtavimpia. Jeesus valitsi itseensä keskittyneen vallan sijaan uhria huomioivan Jumalan seuraamisen. Hän päätti turvautua rakkauden valtaan sen sijaan, että olisi rakastunut valtaan.

Hänen Isänsä oli kaikkia rakastava Isä. Sellaisen Jumalan rakastaminen yli kaiken olisi ainut tapa voittaa saatanallinen halu hallita kaikkia hyväksytyksi tulemisen pakon ja hylätyksi tulemisen pelon kautta. Kateellinen kilpailu, kauna ja katkeruus, kosto ja karkotus olivat kaikki sen kuningaskunnan kovia kulmakiviä, jota saatana oli tarjoamassa Jeesukselle. Juuri tämän ikivanhan arkipäivän hengellisyyden Jeesus oli tullut paljastamaan saatanalliseksi ja tarjoamaan sille vaihtoehdon.

Jeesus ymmärsi myös, ettei valta siirry hänelle kiusaajan luvalla, vaan jokaisen yksilön yksityisten valintojen kautta. Ihmisjoukko toisensa jälkeen on antanut vallan pahuudelle. Vain siitä joukosta erottautuva yksilö voisi yksi kerrallaan antaa vallan takaisin Hänelle, jolle se kuuluu.

Jeesus ei väittänyt, että valta kuului hänelle, mutta hän muistutti kiusaajaa, että perimmäinen valta kuului Jumalalle. Hän ei kieltänyt eikä myöntänyt kiusaajan väitteitä vallastaan. Hän vain kertoi, kenelle jokaisen tulisi kunnioituksensa ja palvelunsa antaa.

Niin syvältä kouraiseva tämä kiusaus kuitenkin oli, että Jeesus tunsi, kuinka perusteellisesti olisi voinut joutua sen valtaan. Hän oli todella kiusattu kuvittelemaan, että juuri tuota varten hän oli maailmaan tullut. Juuri tuota valtaa hän voisi tarvita voidakseen rakentaa Jumalan valtakuntaa maan päälle. Tätä hetkeä hän ei tulisi koskaan unohtamaan.

Nyt hän tietäisi varoittaa ihmisiä heidän perusunelmistaan: Valta vallan vuoksi vahingoittaa sielua. Jos joku joskus vastaisi tähän kiusaukseen ja saisikin omakseen koko maailman, hän aivan varmasti saisi suuren vahingon sieluunsa.[5]

Jumalan rakkaus välittyisi leipänä nälkäiselle, vetenä janoavalle, vaatteina alastomalle, kotina vieraalle, lohdutuksena sorretulle, vierailuna vangitulle, hengen henkäyksinä, hyvinä ja parantavina palveluksina, armon ja sovinnon sanomana. Näistä ja vain näistä Jeesus aikoisi rakentaa Jumalan valtakuntaa maan päälle.

Ei tämä ollut älyllinen voitto, ikään kuin Jeesus olisi osoittautunut Saatanaa ovelammaksi. Jeesuksen johdonmukainen ja yksinkertainen jumalakeskeisyys vapautti hänet eksymästä messiaaniseen uraan, joka olisi perustunut loputtomaan kilpailuun, vaikutelman luomiseen ja toisten yli kävelemiseen.

Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä voit osoittaa kiitollisuutesilahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

Kohtaaminen ry:n tilille:
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773

Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

[1] Bailie Gil. Violence Unveiled. s. 205

[2] Thielicke Helmut. Between God & Satan. Oil Lamp. Michigan. 2010. s. 96-101.

[3] Mark 8:33.

[4] Bailie Gil. Violence Unveiled. s. 206.

[5] Matt 16:26