”Jotta kirjoitukset kävisivät toteen” ”Koska on kirjoitettu” ja ”jotta kirjoitukset kävisivät toteen” Nämä ovat usein esiintyviä sanontoja, joista helposti saa mielikuvan yksityiskohtaisesta ennakkosuunnitelmasta. Raamatun kanssa kasvaneena sain varhain sellaisen kuvan, että Vanha Testamentti on profetiaa ja Uusi testamentti on sen täyttymystä. Jeesus täytti kaikki sadat Vanhassa Testamentissa annetut ennustukset ja oli siksi todistettavasti Messias. Ennustuksissaan näin ylivertainen kirjakokoelma on täten todistettu Jumalan sanaksi.[1] Kuvaavatko evankeliumit väkivaltaa, jonka Jumala on ennalta määrännyt, suvereenisti ohjannut ja viimeistä piirtoa myöten manipuloinut, jotta viaton […]
Verho repeää. Markuksen mukaan Jumala kyllä vastasi poikansa huutoon, mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Aivan niin kuin ylipappi oli repinyt vaatteensa[1] tuomitessaan Jeesuksen jumalanpilkasta, niin Jumalakin nyt repi kaikkein pyhimmän paikan suojaksi kudotun raskaan ja senttejä paksun yhtenäisen verhon[2], jonka vain ylipappi sai avata kerran vuodessa Yom Kippur -juhlan yhteydessä: Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti.[3] Kaikkein pyhin oli paikka jossa uhrien vaatijan maanpäällisen läsnäolon oletettiin olevan. Kun kaikkein pyhin paikka avautui nähtäväksi, se paljastui tyhjäksi. Pappien on […]
Syntipukista voi puhua monella eri tasolla. Psykososiaalinen syntipukki on sukua antropologiselle syntipukille. Mooseksen kirjoissa löytyy kummankin alkumuoto: rituaalinen syntipukki joka kantoi kansan synnit. Vasta kristinuskon valaisema länsimainen sivistys alkoi 1700-luvulla nähdä ilmiöitä, joiden kuvaukseen sopi sana syntipukki. Myöhempi antropologinen tutkimus löysi paljon käytäntöjä, jotka sopivat saman sanan alle. Vielä myöhempi psykososiaalinen havaintomateriaali löysi syntipukin jokapäiväisestä arjesta. Tänään syntipukki käsite kuuluu arkikieleen. Kaikki ymmärtävät mitä se tarkoittaa, vaikka eivät tietäisi sanan taustasta yhtään mitään. Sanan historialliset juuret ulottuvat Mooseksen johtajuuskriisiin. Kun […]
Vasta perustetun papillisen auktoriteetin perusta oli rakennettu pelottavimmalla mahdollisella tavalla. Mooses aloitti eettisenä uudistajana, mutta joutui verilöylyn jälkeen turvautumaan ikivanhaan uhrikulttiin pitääkseen kansansa aggressiot edes jollakin tavalla hallitusti kanavoituina. Mooseksen lain taulujen rikkominen kuvataan kommentaareissa yleensä suutuspäissään tehdyksi primitiivireaktioksi. Sitä teksti ei kuitenkaan itse väitä. Tapahtumien myöhempi kehitys antaa syytä epäillä, että se saattoi olla myös harkittu teko. Tarinan kertojan mukaan Jumala pyysi Moosesta veistämään samanlaiset taulunpohjat uudestaan ja tulemaan toistamiseen vuorelle. Jumala lupasi kirjoittaa niihin samat ”sanat, jotka olivat […]
Joka tapauksessa tämä ihmisluontoa hyvin realistisesti kuvaava kertomus on kaikessa karheudessaan kuvaus siitä, kuinka viholliset vihdoin onnistuivat edes auttavasti tunnistamaan ja nimeämään menneessä tapahtuneen vääryyden. Tehdystä vääryydestä huolimatta he onnistuivat löytämään tavan elää uudestaan yhdessä toistensa kanssa. Eivät he paratiisia rakentaneet uusiksi. Kaukana siitä. Mutta anteeksiannon ja sovinnon kautta väkivallan kierre jäi tauolle ainakin yhden sukupolven ajaksi. Israelin kansan kahdentoista sukukunnan kantaisät saivat jatkaa elämäänsä. Käytännön sovinto ei mitätöinyt tehtyä vääryyttä, mutta käänsi tragedian jälkiseuraukset siunaukseksi. Kyynikko voisi tietenkin huomauttaa, […]
Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle.[1] Valvotun yön jälkeen pahoinpidelty ja uupunut vanki tavan mukaan köytettiin, vaikka hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia karata. Vanki ei saisi hetkeksikään unohtaa olevansa täysin alisteisessa asemassa. Jeesusta lähdettiin kuljettamaan Herodeksen palatsiin, jossa Pilatus majaili vierailunsa aikana.[2] Ehkä hänellä oli paksu hamppu köysi näyttävästi sidottuna myös kaulan ympärillä. Juuri sellaisella tavalla sodassa voitetut barbaarikuninkaat kuljetettiin keisarin eteen nöyryytettäviksi. Aamun viileydessä neuvoston jäsenet seisoivat hyvissä ajoin pakanahallitsijan palatsin pihalla. Sisälle he eivät voisi mennä. […]
Jeesuksen vielä puhuessa sinne saapui Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta, ja hänen kanssaan miekoin ja seipäin aseistautunut miesjoukko, jonka ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat olivat lähettäneet.”[1] Miesjoukko, jolla on miekat, seipäät ja soihdut. Se on kuin kaikkien lynkkausjoukkojen arkityyppi. Uskonnollinen eliitti pitäytyi turvallisen välimatkan päässä suorasta väkivallasta. Papillisten viittojen hulmuaminen primitiivisesti aseistetun miesjoukon keskellä olisi paljastanut heidän uskonnollisuutensa luonteen liian selkeästi. Käyttämällä ainoastaan käskyvaltaansa, he pesivät ennakkoon kätensä mahdollisesta verenvuodatuksesta. Pilatus oli antanut ylipapeille oikeuden ylläpitää muutaman tuhannen temppelipoliisien joukkoa. Heillä […]