« »

Pakolaisuus ja kotiutus

0 kommenttia Kirjoitettu 14.12.2020 Muokattu 30.1.2021

                Lapsuus pakolaisena

Vaikka Joosefilla ei ollut mitään erityistä koulutusta siihen, miten unia pitäisi tulkita, hänenkin pahat aavistuksensa muuttuivat unessa Jumalan varoitukseksi:

Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.”

Joosef heräsi unestaan, ja ymmärsi saman tien, ettei tämän unen merkitystä kannattanut jäädä miettimään. Siksi hän pakkasi saman tien pienen omaisuutensa, joka oli tietäjien lahjojen jälkeen kasvanut ainakin tuhatkertaiseksi. Hän kävi hiljaa hyvästelemässä vanhempansa ja herätti sen jälkeen Marian. Nyt ei enää ollut aikaa selittää Marialle mitään, siksi hän vain…

…otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä.

Tietäjien vierailu oli hämmentänyt Mariaa niin paljon, ettei ollut edes saanut unta, kun Joosef jo tuli häntä hädissään herättelemään. Tietäjien jälkeensä jättämä kummallisen tyyneys varjeli häntä Joosefin pelokkuuden tarttumiselta. Niinpä hän vain tarkisti, ettei mitään olennaista jäänyt taloon ja lähti miehensä perään. Aasi oli jo pakattu niin täyteen, että Mariaa säälitti lapsensa kanssa nousta sen selkään. Löntystellessään etelään päin Maria ehti kuitenkin miettiä menneitä.

Ollessaan Elisabetin luona Maria oli ylistänyt Jumala, joka oli lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään ja… syössyt vallanpitäjät istuimiltaan.

Tietenkin kaikki olivat tuota laulaessaan muistelleet, kuinka Jumala oli nöyryyttänyt Egyptin Faaraota exoduksen aikana. Nyt hän joutui itse lapsensa kanssa hakemaan turvaa Egyptistä. Kaikki enkelien lupaukset sekä Simeonin ja Hannan ennustukset tuntuivat nyt aika kummallisilta, kun he olivat matkalla israelilaisten kärsimysten kotimaahan.

Vieraalta maalta tulleiden tietäjien kummallinen rauha pysyi silti Marian povessa, kun hän yritti saada Jeesuksen imun rinnoillaan jotenkin rytmitettyä yhteen aasin askellusten kanssa.

Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti.

Onneksi persialaiset vieraat olivat antaneet heille runsaasti lahjoja. Ne tulivat nyt käyttöön, kun Joosef ei pystynyt työllään maksamaan matkan aikaisia yöpymisiä ja muutaman vuoden oleskelua Egyptissä. Siellä hänen kieltään ei taidettu, eikä hänen taitoihinsa siksi myöskään luotettu. Heidän piti ostaa ruokansa ja maksaa majapaikasta vuokraa. Pakolaisten hätää oli sielläkin opittu hyödyntämään hinnoittelemalla kaikki vähintään kaksinkertaiseksi. Näin Jeesuksenkin elämä alkoi pakolaisena vieraalla maalla, samalla kun hänen syntymäpaikkansa lapsia tapettiin, jottei yhdestäkään heistä kasvaisi hallitsevien valtojen ja voimien haastajaa.

Herodes vietti vielä neljä viheliästä vuotta potien mielensä ja kehonsa riivaajia, jotka eivät antaneet hänelle rauhaa edes öisin. Hän ei vainoissaan tiennyt kenet tappamalla hän saisi rauhan sielulleen. Jokainen mestaus vain lisäsi hänen painajaisiaan.

Matteus yritti taas luoda siltaa kansan menneisyyden ja Jeesuksen kohtalon välillä kytkemällä Jeesuksen elämän varhaisvuodet siihen mitä Jumala profeetta Hoosean kautta oli sanonut Israelin kansalle:

Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: ”Egyptistä minä kutsuin poikani.”[1]

Koko asiayhteys kuulosti seuraavalta:

Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä,
Egyptistä minä kutsuin poikani.
Sitten Israel kuuli muita kutsuja
ja kääntyi pois.
Se uhrasi baaleille,
poltti uhreja kivipatsaille.

Matteus vihjaili näin juutalaiselle yleisölleen, että Jeesus on Jumalan todellinen poika se, joka pysyi Hänelle uskollisena, niin kuin israelilaistenkin olisi pitänyt pysyä. Näin Jeesus toteutti uuden ja tällä kertaa onnistuneen exoduksen Egyptistä. Matteus ei ollenkaan ottanut huomioon sitä, että Jeesuksella ei itsellään ollut osaa eikä arpaa siihen, mitä hänelle sen ikäisenä tapahtui. 

Tuskin Jeesus olisi itse edes pitänyt tästä juutalaisia syyllistävästä tulkinnasta. Matteukselle kuitenkin oli tärkeää puhutella juutalaisia, tapahtui se sitten epäsuorasti syyllistämällä tai toivoa antavalla tavalla.

Matteus palasi sitten taas näennäisprofeetallisista todisteluistaan takaisin realiteetteihin:

Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui.

Hirmuinen on muita pilkkanaan pitävän raivo, kun hän huomaa itse joutuneensa sen kohteeksi.

Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville.

Herodes tiesi varsin hyvin, että kansa elätteli unelmia messiaan tulosta. Siksi hän vainoissaan näki kilpailijoita jokaisen nurkan takana, eikä mikään mahti maailmassa hidastanut hänen impulsiivista pakkomiellettään varjella valtakuntansa itsellään ja omilla jälkeläisillään. Maan päällä ei ollut sellaista ihmistä, jota hän ei olisi ollut valmis tappamaan säilyttääkseen valtansa.

Tietäjätkin olivat vaistonneet Herodeksen hulluuden ja toimineet sen mukaan. He olivat erehdyttäneet Herodesta lapsen syntymän ajasta ja siten tahallaan heikentäneet hänen mahdollisuuksiaan löytää Jeesus. Siksi Herodes käski tappaa kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat.

Herodes tietysti pakotti temppelin papit ja kirjanoppineet paljastamaan kaikki vastasyntyneet seudun lapset. Heidän vaimonsahan niitä olivat kätilöineet ja hehän niistä kirjaa pitivät. Niissä kirjoissa oli myös Sakariaan ja Elisabetin poika Johannes, joka ei ollut kuin puoli vuotta Jeesusta vanhempi. Sakarias tietysti piilotti poikansa, niin kuin kaikki muutkin, ketkä vain ehtivät ja osasivat. Herodeksella riitti pappeja tapettaviksi, joten hän vaati heitä henkensä uhalla kertomaan kaikista heidän piirissään syntyneistä poikalapsista. Sakariaan ja Elisabetin koko lähipiiri oli kuitenkin niin vakuuttunut siitä, että heidän lapsellaan oli joku erityinen tehtävä kansakunnan historiassa. Siksi he osallistuivat yksimielisesti Johanneksen olinpaikan salaamiseen. Ylipapeilla ei kuitenkaan ollut varaa sellaiseen juonitteluun. Siksi he todistivat lojaalisuutensa Herodekselle tappamalla Sakariaan samaan paikkaan, jossa Gabriel oli ilmestynyt hänelle.

Tästä Jeesus vastuutti heitä kolme vuosikymmentä myöhemmin:

Te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille.[2] 

Tässä asiassa olemme vain Luukkaan varassa. Näitä tapahtumia ei ole voitu varmistaa muista lähteistä. Betlehemin poikalasten joukkomurha Jeesuksen syntymän yhteydessä oli niin pieni episodi tämän vainoharhaisen kuninkaan verisessä urassa, että historioitsijat eivät edes mainitse sitä. Historioitsija Josefuskin on siitä vaiti. Herodeksen vainoharhaiseen luonnekuvaan tällainen käytös sopi hyvin. Hänellä olisi pitänyt olla erittäin painavat syyt olla tekemättä niin, eikä lapsien murhaaminen ollut sellainen. Betlehemin väkilukuun nähden sen ikäisiä lapsia löytyi korkeintaan 20.

Matteuksen kuulijoille tällainen tapahtuma ei ollut mitenkään vaikeasti uskottava. Asemaansa ja valtaansa puolustava kuningas Herodes oli tapattanut jopa omia poikiaan, lempivaimonsa ja lukuisia sukulaisiaan vainoharhaisessa yrityksessään pitää kruunustaan kiinni. Siihen verrattuna parinkymmenen paimentolaispennun pois siivoamisessa ei ollut mitään kovin dramaattista.

Matteuksen syntymäkertomus oli inhorealistinen kuvaus siitä maailmasta, jonne Jeesus syntyi. Maailma oli täynnä väkivaltaiseen poissulkevuuteen perustuvia valtakuntia, joissa vieraanvaraisuus oli poikkeus ja hädänalaisten auttaminen harvinaista.

Pelkkä epäilys rauhan lapsen syntymästä tai vaihtoehtoisesta vallasta sai vallat ja voimat paniikkiin. Herodes puolusti valtaansa samalla tavalla kuin valtaa oli aina puolustettu, kilpailijoita tappamalla. Se oli maailman luonnollisin asia.

Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus: Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole.

Taas kerran Matteus kutsui ennustukseksi tekstiä, joka ei ole sellaiseen muotoon kirjoitettu. Hänen siteeraamansa kohdalla on historiallinen vastaavuus Betlehemin tragedian kanssa, mutta ei ole profetia siitä. Matteus siteerasi Jeremiaa[3], joka kuvasi lapsena menettäneiden äitien valitusta, kun pohjoinen valtakunta oli joutunut Assyrian tuhoamaksi 721 eKr.[4] ja sen kymmenen heimoa karkotettu Babyloniaan.[5] Se oli traaginen tilannekuvaus, jossa ei ollut mitään ennustavaa. Kukaan ei siinä kertonut, että Betlehemissä tulee noin seitsemänsadan vuoden päästä tapahtumaan lasten joukkomurha. Jeremia vain totesi, kuinka lohduton on äitien ja lasten kohtalo tyrannien hallitsemassa maailmassa. Vaikka siinä ei ollut mitään ennustavaa, sitä voi silti pitää ennakoivana, koska se on niin tavallista. Jeesus syntyi maailmaan, jossa lapsia tapettiin taloudellista syistä tai sukupuolen takia. Yhtä lailla lapsia saatettiin perata kuin rikkaruohoja kuninkaallisesta puutarhasta. Tällainen tämä maailma nyt vain oli. Matteuksen lukijat ymmärsivät sen varsin hyvin. Holokaustin todistajat ymmärtävät sen vielä paremmin.[6]

Jeesus syntyi vaiennettujen uhrien maailmaan. Uhreilla ei ollut ääntä eikä puolestapuhujaa. Oli vain maahan valunut veri, joka huusi kostoa. Näille uhreille Jeesus oli antava äänen. Se tulisi olemaan vastuuseen haastavan anteeksiannon ääni.

Herodes kuoli noin neljä vuotta tämän murhenäytelmän jälkeen. Kuolinvuoteellaan hän vielä raivostutti juutalaisia nostattamalla Rooman vallan symbolin, suuren kultaisen kotkan, temppelin pääportin ylle. Olihan hän koko projektin pääarkkitehti ja tämä monumentti oli samalla kertomus Rooman suopeudesta tämän kansan kummallista uskontoa kohtaan. Ehkä he jopa vähän kadehtivat Israelin lapsia, joilla oli vain yksi Jumala palvottavana ja hänkin oli näkymätön. Roomalaisilla oli monta Jumalaa, joiden lepyttämiseksi piti rakentaa ylenpalttisesti patsaita ja temppeleitä.

Nuoren sukupolven uhmapäät kuitenkin kiipesivät muurille ja leikkasivat Rooman kotkan alas ja Herodes poltatti heidät elävältä kaiken kansan kauhistukseksi.[7] Tästä seurannut kapinointi murskattiin äärimmäisellä väkivallalla. Roomalainen kenraali Varus poltti kokonaisia kyliä ja naulitsi ristiin tuhansia kapinallisia. Kansa piti kunnolla pelästyttää ruotuun. Ne, jotka eivät ymmärtäneet ajoissa paeta joko tapettiin tai orjuutettiin.

Se oli aiheuttanut suuria pakolaisaaltoja moneen suuntaan. Jeesus syntyi keskelle suurta pakolaiskriisiä ja hänen henkensä oli alusta lähtien vaarassa. [8]

           Lapsen kotiuttaminen

Kun Herodes oli kuollut[9] Joosef ja Maria olivat viettäneet pakolaisina Egyptissä jo neljä vuotta.[10]

Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa

Tämä oli jo kolmas kerta, kun Joosef näkee enkeliunta. Jos tämä enkeli oli yhtään samanlainen kuin Marian luona vieraillut, se oli aivan tavallisen ihmisen hahmoinen. Jostain Josef silti arvasi hänet Jumalan enkeliksi. Ehkä Maria oli mieleltään herkempi valveillakin näkemään arkitodellisuuden sisällä olevan jumalallisen ulottuvuuden. Vai mistäpä minä tiedän. Ehkä hänkin tapasi enkelinsä unissaan.

Tässä kohtaa Matteuksen juutalainen yleisö muisti toisenkin kuuluisan Joosefin heidän omasta tarustostaan. Hän oli se, jolla oli erityinen taito selittää muidenkin unia ja pääsi siksi lopulta Egyptin faaraon suosioon. Seuraava faarao oli sitten se, joka päätti orjuuttaa Israelilaiset. Nyt Jeesuksen isä oli ollut perheineen tuossa monen kirouksen maassa, etsimässä turvapaikkaa oman maansa murhaavilta hallitsijoilta. Kohtalon ironiaa vai Matteuksen ahkeraa yritystä juurruttaa tämä tarina pienen sivupolun kautta Israelin kansan historiaan? Matteuksen mukaan Jeesuksen isoisän nimi oli Jaakob ja kuinkas ollakaan, niin oli myös Vanhan Testamentin Joosefin isä nimeltään Jaakob. Joten jotain uutta ja suurta tämänkin Joosefin pojasta oli tuleva.

Joosef sai unissaan aina hyvin selkeitä ohjeita. Enkeli kumartui hänen ylleen…

ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet.”Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan. Mutta kun hän kuuli, että Juudean kuninkaaksi oli Herodeksen jälkeen tullut tämän poika Arkelaus, hän ei uskaltanut mennä sinne.

Tämä unessa ilmestyvä enkeli oli vähän huonosti informoitu Israelin tapahtumista. Hän tiesi, kyllä että Herodes oli kuollut, mutta ei osannut varoittaa hänen kaikkein brutaalimman poikansa harjoittamista julmuuksista Josefin kotimaakunnassa. Sen hän kuuli matkalla kotiin vastaantulevilta uusilta pakolaisilta.

Alun perin Arkelauksen piti olla Herodes Suuren kruununperijä, mutta keisari Augustus nimitti nuoren keikarin ensin vain etnarkiksi, ”kansanruhtinaaksi”. Tarkoituksena oli katsoa, miten hän talenttinsa hoitaisi ja uskaltaisiko hänelle myöhemmin antaa enemmän valtaa.

Arkelaus osoittautui kuitenkin kelvottomaksi ruhtinaaksi, joka ensin yritti kaunopuheisuudellaan voittaa kapinoivan kansan puolelleen. Kun se ei onnistunut, hän paniikissa kutsui koko armeijan paikalle ja tapatti yhteensä 3000 kapinallista temppelin alueella.

Huhu Arkelauksen julmuuksista ja epävakaudesta pelästytti nuoren parin luopumaan Joosefin suunnitelmasta muuttaa ainakin aluksi takaisin kotikaupunkiinsa Betlehemiin. Herodes suuren kuoleman jälkeisten levottomuuksien jälkeen Galilea oli Herodes Antipaan hallinnassa rauhoittunut Juudean maakuntaa rauhallisemmaksi paikaksi asua.

Niinpä Joosefin näki seuraavassa unessaan sen ratkaisun, mistä hän oli vaimonsa kanssa jutellut jo moneen kertaan. Marialla oli jo kova ikävä vanhempiaan, ja olihan siellä odottamassa Joosefin rakentama yhteinen asuntokin. Joosef oli kuitenkin tullut enkeliunista sen verran riippuvaiseksi, ettei enää uskonut vaimoaan eikä edes maalaisjärkeään. Hän uskalsi tehdä päätöksen vasta, kun enkeli toisti vaimon ja arkitolkun äänet hänelle unessa.

Saatuaan sitten unessa ohjeen hän meni Galileaanja asettui siellä kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret.

Nasaret, Sepforis ja kaikki lähikylät olivat Herodeksen kuoleman jälkeisten kauheuksien runtelemia. Pitkälle edennyt vatsasyöpä oli tehnyt hänen viimeiset päivänsä sietämättömiksi. Silti hän oli ehtinyt vielä viisi päivää ennen kuolemaansa mestauttaa kolmannen poikansa salaliitosta epäiltynä. Sen jälkeen hän oli vangituttanut suuren joukon Israelin kunnioitetuimpia kansalaisia ja antanut sisarelleen käskyn tapattaa heidät heti, kun hän itse oli kuollut. Näin Herodes halusi varmistaa, että hänen kuolemansa aiheuttama ilo kansan keskuudessa muuttuisi aidoksi surujuhlaksi. Herodeksen sisar, Salome, ei kuitenkaan ollut toteuttanut veljensä käskyä vaan oli vapauttanut veljensä kuoleman jälkeen kaikki vangit kaksinkertaistaakseen kansan ilon.

Nasaretin naapurustossa Juudas Hesekiaksen poika oli joukkoineen hyökännyt roomalaisten varastoihin ottaakseen takaisin maalaisilta takavarikoituja elintarvikkeita ja varusteita.[11] Köyhä kansa oli vihdoin saanut mahdollisuuden ottaa omansa takaisin ja kostaa sortajilleen. He varastivat myös roomalaisten aseita ja organisoivat laajoja joukkoja vallankumoukselliseen hurmokseen.

Lopulta Syyrian roomalainen kuvernööri Varus tuli kahden legioonan kanssa sammuttamaan kapinan polttamalla Sepforiksen kaupungin ja läheiset kylät maan tasalle. [12] Sen lisäksi hän naulitsi tuhansia kapinallisia risteille teiden varsille.[13] Varuksen tapa kukistaa kapinat poltetun maan taktiikalla ja ankarilla alistamistoimilla oli varsin tehokas. Tämänkin kapinan jälkeen seurasi noin kuudenkymmen vuoden kohtalaisen rauhallinen vaihe.[14]

Nämä tapahtumat olivat jättäneet pysyvän pelon myös Nasaretin asukkaisiin. Ne, jotka olivat Varuksen joukkojen julmuuksista selvinneet hengissä, eivät ikinä voisi unohtaa raiskattujen, kidutettujen ja ristiinnaulittujen ihmisten huudot, jotka vaikenivat vasta tulipalojen sammuttua savuaviksi raunioiksi. Sen seurauksena Jeesuksen lapsuus oli täynnä kidutusten ja julkisten teloitusten traumatisoimia aikuisia ja lapsia.

Herodes Suuren poika Herodes Antipas oli kuitenkin päättänyt muuttaa Sepforiksen rauniot Galilean uudeksi pääkaupungiksi, joten parin kilometrin päässä Nasaretista Joosef löytäisi taitavana käsityöläisenä varmasti töitä. Jälleenrakennustöitä riittäisi varmasti niin moneksi vuodeksi, että hän ehtisi kouluttaa adoptoimansa Jeesuksenkin samaan ammattiin. Itämaan tietäjien lahjat olivat huvenneet pakolaismatkalla Egyptiin, ja perhe oli taas peruslukemissa kaikkien muiden kanssa.

Niin he jatkoivat kotinsa rakentamista Marian vanhempien tontilla ja alkoivat lisääntyä, niin kuin kunnon Israelilaisten tulikin tehdä.

Joosefin kotiseudulla roomalaiset kyllästyivät vähitellen Arkelauksen huonoon hallintoon ja ottivat koko Juudean maakunnan suoraan hallintaansa. (v. 6 jkr.)  Sen tehokkain ja julmin roomalainen maaherra oli Pontius Pilatus. Herodes Antipas ja Pilatus pysyivät toistensa kateellisina kilpailijoina ja vihollisina, kunnes Jeesuksesta myöhemmin tuli heidän yhteiseksi ongelmakseen. Sen seurauksena he ystävystyivät.

Jeesus vietti varhaislapsuutensa sodan runteleman maan raunioilla, joita rakennettiin taas kerran ihmisten asuttaviksi. Ennen kuin Jeesus tuli lapsen lailla tietoiseksi itsestään, Maria oli jo ehtinyt miettiä sydämensä kipeäksi, kuka hänen poikansa oikein on, miten hän selviäisi seuraavasta väkivallan aallosta, johon oltiin aina varautuneita ja mikä hänen tehtävänsä oikeasti tulisi olemaan.

Monta yötä hän katseli nukkuvaa poikaansa silitellen ajatuksillaan hänen rintaansa:

”Olen kuullut sinusta sanottavan niin painavia asioita. Itse rakastan sinua tavallisena lapsena, vaikka aavistankin että sinä ehkä sittenkin kannat sisälläsi suuren salaisuuden kipinää. Tuleekohan koskaan sellaista päivää, että voit itse kertoa minulle enemmän.”

Yksi asia Matteuksen piti vielä selvittää juutalaisille kuulijoilleen. Hän tiesi sen, minkä kaikki muutkin tiesivät, ettei yksikään profeetta ollut maininnut sanaakaan Nasaretin kaupungista ja kaikki tiesivät, ettei ainakaan Galileasta mitään Messiasta voi nousta.[15]

Vastatakseen näihin vastaväitteisiin Matteus sanoo:

Näin tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi.

Ongelma on vain se, että tällaista profetiaa ei löydy mistään Israelin pyhistä kirjoituksista.

Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä voit osoittaa kiitollisuutesilahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

Kohtaaminen ry:n tilille:
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773

Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.


[1] Hoos 11:1

[2] Matt 23:35. Tämä tulkinta löytyy varhaisten kirkkoisien teksteistä, vailla sen kummempaa historiallista dokumentaatiota.

[3] Jer 31:15.

[4] Spong John Shelby. Biblical Literalism: A Gentile Heresy. HarperCollins Publ. New York. 2016. s. 101.

[5] Boyd Gregory A. Crusifixion of the Warrior God. I. Fortress Press. Minneapolis. 2017. s. 101

[6] Contagion. Journal of violence, Mimesis and Culture. Vol 11. Spring. 2004. Ann W. Astell. Maternal Compassion in the thought of Rene Girard, Emil Fackenheim and Emmanuel Levinas. s. 15-24

[7] Horsley Richard A. Jesus and Empire. The Kingdom of God and the New World Disorder. Fortress Press. Minneapolis. 2003 s. 40.

[8] Silti on myös mahdollista, että Matteus keinotekoisesti kytkee Jeesuksen lapsuuden juutalaisen kansan omaan historiaan rakentamalla sinänsä historiallisesti hyvin perustellun pakolaismatkan Egyptiin. Horsley Richard. The Liberation of Christmas. Wipf and Stock Publishers. Oregon. 1989. s. 72, 73.
Itse olen taipuvainen edellisen Paavin kanssa uskomaan tämän tarinan historiallisuuteen. Ratzinger Joseph. Jesus of Nazareth. The Infancy Narratives. Random House. New York. 2012. 195-217

[9] Matt 2:13-23. Luuk 2:21-40.

[10] Herodeksen on aiemmin luultu kuolleen Jeesuksen syntymän jälkeen saman vuoden aikana. Uusimmat tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että Herodes kuoli neljä vuotta myöhemmin.
Jachowski, Raymond J.The Death of Herod the Great and the Latin Josphus : Re-examinig the Twenty-second Year of Tiberius 2015. Journal of Greco-Roman Christianity and Judaism.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Herodes#cite_note-ntinterpretation.wordpress.com-2

[11] Horsley, Richard A. Jesus in Context. Power, People & Performance. Fortress Press. Minneapolis. 2008. s. 39.

[12] Matthew Shelly and Gibson E. Leight (editors) Violence in the New Testament. T&T Clark International. New York. London. 2005. s. 56.

[13] Crossan John Dominic. God & Empire. Jesus Against Rome, Then and Now. Harper One. 2007. s. 108-110.

[14] Crossan John Dominic. God & Empire. Jesus Against Rome, Then and Now. Harper One. 2007. s. 109

[15] Joh 1:46.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Daniel Nylund sanoi 3 viikkoa sitten:
      Olen nyt kirjoittanut proosan muotoon ja muutenkin muokannut artikkeleitani 7.9 "Yhteisönsä riivaama" -otsikkoon asti. Teksti on tässä prosessissa... Yhteisönsä riivaama
    • Kyösti Nuttukontio sanoi 4 kuukautta sitten:
      Kiitos ,jälleen kerran,Raamatun elävöittämisestä.Siunausta työhösi ja hyvää joulua! <3... Lapsen syntymä ja paimenet
    • Daniel Nylund sanoi 5 kuukautta sitten:
      Kiitos kommentistasi Jaakko. Ei minulla ole sen kanssa mitään kiistelemistä Kommentoin lähinnä sitä mitä sanoit uskomisesta: "alkukristillisess... Pettää valtakunnan odottajat
    • Daniel Nylund sanoi 5 kuukautta sitten:
      Eli unohtakaamme Fake Newsit ja omaksukaamme kaikki vain Newseinä? Niinkö? Unohtakaamme newsien omaksujatkin, koska kaikki on vain newsiä. Vai? Kut... Absoluuttisen vallan viettelys
    • Daniel Nylund sanoi 5 kuukautta sitten:
      Miten sun ykseyden kanssa nyt kävi Kyösti? "Ei ole olemassa kaksijakoisuutta on vain Yksi." :)... Väkivaltainen Jumala

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0288429
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.