Kirjoitettu 12.10.2020
1 kommentti
1. Jeesus ylittää etnisen rajan Jeesuksen julkinen työ oli jatkunut jo pari vuotta. Seuraajien ja vastustajien määrä oli koko ajan kasvanut. Toiveet paremmasta ja pelot pahemmasta aaltoilivat hänen ympärillään. Ihailevasta kansanjoukosta, kampittavista Jerusalemin pyhistä ja rasittavista opetuslapsista Jeesus etsi välillä suojaa erämaasta. Herodeksen mestattua Johanneksen, varttikuningas saattaisi hyvinkin löytää syyn vangita ja mestauttaa Jeesuksenkin. Sellainen ei kuulunut Jeesuksen suunnitelmiin. Hän oli tullut ensisijaisesti haastamaan oman kansansa käsityksiä itsestään ja Jumalastaan, eikä hän aikonut antaa minkään Herodeksen oikun estää sitä. Nyt […]
Avainsanat:
armahtaminen,
Baal ja Astarte,
Ched Myers,
David Rhoads,
ennakkoluulo,
Galilea,
Gesaran kylähullu,
haastaa oma kansa,
hankala tapaus,
hengen ravinto,
Herodes,
Horsley,
identiteetti,
Jeesuksen häpäiseminen,
Jerusalem,
John P Meier,
Joona,
julma jumala,
jumalten hylkäämä,
kanaanilaiset,
kärsivä tytär,
kerjäsi kuin koira,
Kimondo Stephen Simon.,
kiusattuna oleminen,
koiranpenikka,
kunnialoukkaus,
kunnioittaminen,
mestauttaa,
Mitchell Joan L,
monikansallinen kulttuuri,
myötätunto,
naapurien suopeus,
narttukoira,
nolata,
patrialrkaalisessa kulttuurissa,
pelot pahimmasta,
perivihollisia,
pilkka,
Richard A.,
Rooma,
saastainen henki,
saastainen pakana,
sadanpäämies,
solvaus,
Spong John Shelby.,
surkeuden noidankehä,
synnyttäjän voima,
Tiberias,
toiveet paremmasta,
tylyttää,
Tyros,
tyttärelle turvaa,
vihollisuus,
Vilja-aitta,
yksinhuoltajaäiti,
yksityisyys
Kirjoitettu 7.10.2020
0 kommenttia
Oli aivan selvää, että tuon lynkkausyrityksen jälkeen Jeesuksen oli pakko vaihtaa maisemaa.[1] Hän ei enää ollut turvassa Nasaretissa. Matteus kertoo, että Jeesus jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla.[2] Oikeasti tämä meri oli 23 km pitkä ja 16 km leveä järvi. Itse he tuskin tiesivät, että tämä oli maailman alin makean veden järvi. Jeesuksen äiti ja sisarukset seurasivat häntä samaan kaupunkiin jonkin aikaa myöhemmin.[3] Kotikylässään saamastaan kaltoinkohtelusta huolimatta Jeesuksen julistus Jumalan valtakunnasta otettiin innostuneena vastaan. Hänestä puhuttiin […]
Avainsanat:
Andreas,
Galilea,
Gehenna,
Halut tarttuvat,
haluttavuuspääoma,
Herodes,
huhu,
intoilija,
Jaakob,
jahve,
Jerusalem,
Johannes,
Johannes Kastaja,
kalastajamonopoli,
kalstaja,
kaltoinkohtelu,
Kansanjoukko,
Kapernaum,
konna,
koralliahvenia,
kostajasankari,
kreikkalaiset filosofit,
Kyläkunta,
luikero,
Lynkkausyritys,
Meier John P.,
messiasehdokkaat,
monni,
Myers Ched & Enns Elaine.,
Nasaret,
opetuslapsi,
orpoja,
päivätyöläisiä,
Rooma,
saatana,
sankari,
sardiineja,
Sebedeus,
Simon,
Witherington III Ben.
Kirjoitettu 7.10.2020
0 kommenttia
Johannes vangitaan Kun Johannes oli vangittu Jeesus palasi Galileaan. Kun Jeesus palasi pitkän paaston jälkeen kotiseudulleen, hän sai kuulla, että hänen innoittajansa, vahvistajansa ja kiusaajansa oli vangittu. Vangitsija oli Herodes Antipas, Herodes Suuren poika. joka oli hallinnut Galileaa ja Pereaa roomalaisten vasallina suunnilleen Jeesuksen syntymästä asti. Se tuskin yllätti Jeesusta, joka oli jo ehtinyt nähdä, miten häikäilemättömän provosoivasti Johannes puhui aivan kenelle tahansa. Juuri sitä rohkeutta Jeesus oli hänessä ihaillut, mutta juuri tuota kohtaloa Jeesus aikoi vielä varoa. Hänen tehtävänsä […]
Avainsanat:
Antiokia,
Colosseum,
Jerusalem,
Josefus,
Keisari Nero,
Nasaret,
Rooma,
Sepforis,
Syyria,
väkivallan kierre,
Vespasianus
Kirjoitettu 23.12.2017
1 kommentti
a) Herodes Suuri taustahamo Herodes syntyi v. 73 ekr. roomalainen kultalusikka suussa. Hänen äitinsä oli prinsessa Kypros kuuluisasta Petran kaupungista nykyisen Jordanin alueelta. Isä Antipatros oli väkisin juutalaisuuteen käännytetystä heimosta. Hän oli kuitenkin tehnyt sinunkaupat Julius Ceasarin kanssa, joka nimitti hänet Juudean prokuraattoriksi. Näillä eväillä ei kunnon juutalaiseksi tulla, mutta Rooman ja Juudean puolivälimaastossa juoniminen teki hänestä kuitenkin kahden kulttuurin ahkeran mielistelijän. Poikana Herodes kasvoi Jerusalemissa ja tuli alusta asti tutuksi valtojen ja voimien kultaisten salien kanssa. Jo teini-ikäisenä Herodes […]
Avainsanat:
Aeneisis,
Aleksanteri Suuri,
alkukertomus,
äpärä,
Apollo,
Atia,
Augustus,
Batseba,
Bellinger Charles K.,
Boas,
Carey Greg,
Daavidin poika,
Galilea,
Girard,
Herodes Suuri,
Homeros,
Horsley Richard,
ihmisen poika,
ironia,
John Dominic Crossan,
John P Meier,
Joosef,
Julius Caesar,
Jumalan poika,
Jupiter,
Kain,
Kalevala,
Luukas,
magi,
Marcus Borg,
Maria,
Matteus,
Miryam,
Mooses,
myytti,
Nasaret,
neitsyt,
paimenet,
patriarkaatti,
puhdas,
pyhä,
Raakel,
rituaali,
Rob Bell,
Rooma,
Ruut,
sarkasmi,
skandaali,
sukuluettelo,
Taamar,
tietäjät,
Tiridates,
Uria,
Venus,
Virgilius,
Walter Wink,
Zarathustra
Kirjoitettu 21.12.2016
0 kommenttia
Elämä on täynnä muistutuksia siitä mitä minulta puuttuu. Useimmat niistä tulevat minua vastaan toisten ihmisten muodossa. Jotkut heistä ovat vain varttituttuja Facebook kavereita, joita kadehdin, kuvittelemalla että heillä menee paremmin kuin minulla.[1] Siitä asti, kun muinaisihminen ja nykyihmisen lapsi oppivat vertaamaan itseään toiseen, kateus on ollut oleellinen osa hänen sosiaalista elämäänsä. Toisen aseman kadehtiminen ja siihen pyrkiminen on seurannut ihmistä alkulaumasta asti. Vuorovaikutustaitojen syventyessä ja kulttuurin rakentuessa laumaa suuremmaksi, kateuden muodot monipuolistuivat, mutta yksikään kulttuuri ei ole ollut kateudesta puhdas. […]
Avainsanat:
Adam Smith,
Albert Speer,
Alexsandr Solzhenitsyn,
Alkukateus,
alkumurha,
Ann Ulanov,
antisemitismi,
Arabikevät,
armo,
Bill Gates,
Buddha,
Charles Perrault,
dalitit,
David Hume,
Delfoin,
Der Ubermensch,
Derrida,
Donald Trump,
Dostojevski,
Envy Theory,
etiikka,
Facebook,
Fjodor Dostojevski,
Frank John Ninivaggi,
Freud,
gnothi seauton,
Gorky,
Grimmin veljekset,
Grimmin veljet,
Hamerton-Kelly Robert G,
Hanna Segal,
häpeä,
Hegel,
Heikki Ikäheimo,
Heinz Kohut,
Helmut Schoeck,
Helmuth Schoeck,
Hitler,
homo economicus,
hyvyys,
Idealisointi,
ironia,
Jean-Paul Sartre,
Jeesus,
John Rawlin,
Joosef,
Julkkis,
Jumala on tapettu,
Jung,
kääntyminen,
Kadehdittu,
kadehdituksi tuleminen,
Kadehdituksi tulemisen pelkääminen,
Kadehdituksi tulemisen pelko,
Kadehtija,
Kain,
Kalvin Klein,
Kant,
Karin Jironet,
kastijako,
kastisysteemi,
kateellinen kilpailu,
kateuden anatomia,
Kateuden naamarit,
kateuden pahuus,
Kateuden pelko,
kateus,
kateus yhteisössäJoukkokateus,
kellariloukun mies,
Keteellisuus,
Kibbutsi,
Kierkegaard,
Kiina,
kiitollisuus,
kilpailematon mimesis,
kilpailuyhteiskunta,
kommunismi,
Kristian Holmas,
Lenin,
luostarilaitos,
Mao,
Maria Veitola,
Marilyn Monroa,
Märta Tikkanen,
Martin Buber,
Marx,
Melanie Klein,
Michelangelo,
Mika Waltari,
Milton Glaser,
mimeettinen halu,
Mircea Eliade,
Mussolini,
Myškin,
mytologisointi,
myytti,
Nalle Wahlroos,
Nazar lagna,
Nick Hanauer,
Nietzsche,
Nikita Khrushchev,
Occupy,
oikeudenmukaisuus,
Olli Sinivaara,
Otto Kernberg,
Peilineuroni,
perhepolitiikka,
perintöriita,
Perrault,
Pol Pot,
Positiivinen kateus,
positiivinen mimesis,
pyhitetty väkivalta,
Raakel,
Rafaello,
rakkaus,
Ranskan vallankumous,
rehellinen kohtaaminen,
Rene Descartes,
Rene Girard,
Richard H. Smith,
Risto Saarinen,
Romulus ja Reemus,
Rooma,
Sakari Topelius,
Salvador Dali,
Sami Myllyniemi,
Schoeck,
Schopenhauer,
Scopenhauer,
seuraaminen,
Simone de Beauvoir,
Sisaruskateus,
Slavoj Žižek,
Sokrates,
Sponoza,
stalin,
Summa Theologica,
Suomen World Vision,
Susanne Björholm,
syntipukki,
syyllisyys,
tabu,
Terho Pursiainen,
The Sickness unto Death,
Tocqueville,
Toinen sukupuoli,
Trendi,
Tuhkimo,
Tuhkimon äitipuoli,
Tuhkimon sisarpuolet,
Tuomas Akvinolainen,
tyytyväisyys,
Ulanov Barry & Ann,
utopia,
väkivalta,
vanhempien kateus,
vertaiskateus,
Walther Hewel,
Westworld,
Williams James,
Ystävyyden Majatalo,
Zarahustra,
Zygmunt Bauman
Kirjoitettu 31.3.2012
4 kommenttia
Juuri siksi ihmiset mieluummin keksivät irrationaalisia uhritulkintoja, jotka vapauttavat heidät omasta vastuustaan. Näiden argumenttien mukaan Jeesuksen Isä on edelleen väkivaltainen Jumala vaikka Jeesus nimenomaan väitti toista. René Girard[1] Krusifiksi kirkon alttarilla ei ole peiteltyä väkivallan oikeuttamista, vaan jatkuva muistutus Jumalan väkivallattomuudesta ja kaiken pyhitetyn terrorin vääryydestä.[2] Ristillä Jumala sanoutui lopullisesti irti siitä väkivallasta, jonka ihmiskunta oli vuosituhansien ajan projisoinut Jumalan ominaisuudeksi. Paradoksaalista kyllä, tämä oli sekä vakuuttavin että kaikkein käsittämättömin tapa viestiä Jumalan olemus ihmiskunnalle. Jeesus oli alusta loppuun asti […]
Avainsanat:
absurdi,
alttari,
apokalypsi,
argumentti,
auhanaktivisti,
Brown Raymond,
Crossan John Dominic,
Daniel Berrigan,
despootti,
erämaa,
Girard René,
Howard Yoder,
irrationaalisia,
Jeesus,
Johannes Kastaja,
kansanmurha,
kiusaus,
kosto,
koston Jumala,
krusifiksi,
maailman loppu,
Martin Luther King,
militaristinen uskonnollisuus,
Nelson – Pallmeyer Jack,
rakastava,
Rene Girard,
risti,
Rooma,
seksuaaliset taipumukset,
sortaja,
suurvalta,
teloitus,
Thomas Merton,
tuhovoima,
uhritulkinta,
väkivallattomuus,
väkivalta,
vastuu,
veri,
Volf Miroslav,
Wink Walter
Kirjoitettu 1.12.2011
0 kommenttia
Teille on opetettu: ’ Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.[1] Jeesus ei käytä mitään suoraa sitaattia vanhasta testamentista. Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi vain tiivistää juutalaisten ja kaikkien naapurikansojen itsestään selvän moraalisen maksimin. Hammurabin ja assyrialaisten lait, kreikkalaisten, roomalaisten ja juutalaisten tekstit pyhittävät koston ja pitävät vihollisen vihaamista itsestään selvänä moraalisen ihmisen ominaisuutena. Julkinen oikeus hillitsi henkilökohtaista kostoa moninkertaistumasta, mutta varmisti sen toteutumisen vähintäänkin samanmittaisena. Hammas-hampaasta […]
Avainsanat:
abba,
aramea,
Aristofanes,
aseellinen vastarinta,
assyrialaiset,
aurinko,
Auschwitz,
Desmond Tutu,
diktatuuri,
eheys,
esteettinen täydellisyys,
Etelä-Afrikka,
etiikka,
fanaattinen,
filistealainen,
Gandhi,
gravitaatio,
Haastava huumori,
hammas hampaasta,
Hammurabi,
heimojumala,
heprea,
hierarkia,
hmisarvo,
huumori,
huumorintaju,
hyvät ja pahat,
identiteetti,
inflaatio,
inklusiivisuus,
itsepuolustusreaktio,
jahve,
joukkomurhaaja,
julkinen oikeus,
Jumalan valtakunta,
kaaos,
katkeruus,
kauna,
Kiina,
kirottu,
koomikko,
kosto,
köyhä,
Kreikka,
Latvia,
Liettua,
luova rakkaus,
Luther,
luuseri,
Lysistrata,
maailmanparantaja,
masokismi,
Miles Jack,
Moderni pasifismi,
moraalinen aloite,
moraalinen maksimi,
moraalinen täydellisyys,
Morreal,
mustasukkainen Jumala,
nauru,
Nelson Mandela,
neuvostopropaganda,
nöyryytysten noidankehä,
pahan ruumiillistuma,
pahuus,
parodia,
Paul Tillich,
Peloponnesoksen sota,
Populaaripsykologinen,
posken kääntäminen,
Puolan Solidaarisuusliike,
puolustusmekanismi,
pyhitetty väkivalta,
pyramidi,
rakastava isä,
rikas,
rohkeus,
Rooma,
samarialainen,
sankaruus,
satiiri,
suvaitsevaisuus,
suvaitsevaisuuskiihkoilija,
Swartley M. Willard,
täydellisyys,
teleios,
tilannekomiikka,
tyranni,
uhri,
uhrin tekijä,
uhrivalmius,
väkivallasta pidättäytyminen,
väkivallaton,
väkivalta,
vallankumous,
vastustaja,
veriuhri,
vihaa vihamiestäsi,
Vihasymbioosi,
vihollinen,
Wink Walter,
yhteiskuntarauha,
ystävä
Kirjoitettu 8.4.2011
3 kommenttia
Pääsiäistapahtumat kattavat kolme päivää, ristiinnaulitsemisen, sapatin ja ylösnousemuksen. Kaikki neljä kertojaa ohittavat välipäivän melkein kokonaan. Kukaan heistä ei näe minkäänlaista vaivaa antaakseen välipäivän tyhjyyden vaikuttaa lukijaan. Ainoastaan Matteus kertoo miten papisto tuona päivänä halusi varmistaa haudan turvallisuuden.[1] Hänkään ei kerro kenenkään muun toimista tai kokemuksista välipäivän aikana. Dramatiikka keskittyy ensimmäiseen ja kolmanteen päivään. Siihen, mitä ihmiset tekivät Jeesukselle ensimmäisenä päivänä ja mitä Jumala teki Jeesukselle kolmantena päivänä. Sapatti näiden päivien välissä on kertojillekin tyhjä tila. Viimeinen päivä Vaikka pääsiäisdraamassa pitkäperjantaita […]
Avainsanat:
ateismi,
Daavid,
draama,
Holmen Tom,
Jeesus,
Jumala,
jumalanpilkka,
Kankaanniemi Matti,
kansanjohtaja,
kidutus,
kosto,
kyyninen realismi,
Lewis. Alan. E.,
marttyyri,
myyttinen sota,
nöyryyttävä,
pääsiäisdraama,
puolustuskyvytön,
ristiinnaulitseminen,
Rooma,
sankari,
sapatti,
Schwager Raymund,
välipäivä,
valta
Kirjoitettu 17.3.2011
1 kommentti
Kuoleman tuottamisesta Ristiinnaulitsemisessa ei Jeesuksen aikana ollut mitään poikkeuksellista. Tuhannet hänen kaltaisensa maalaiset saivat milloin mistäkin syystä kokea saman kohtalon. Rooma hallitsi kauhistuttavalla valtioterrorismilla ja tehokkaalla kuolemantuottokoneistolla. Ristiin naulitseminen ei ollut vain kuolemantuomio. Se oli äärimmäinen julkinen nöyryytys. Jos uhria ei etukäteen kidutettu henkihieveriin, hän saattoi virua ristillä useita vuorokausia. Kivusta, hädästä ja näännytyksestä hän täydensi omaa häväistystään tyhjentämällä suolensa ja virtsarakkonsa kaikkien nähden. Villit koirat, haaskalinnut ja kärpäset täydensivät hänen alennustilaansa. Kunnian ja arvokkuuden ryöstö oli ristillä täydellinen. Tämä […]
Avainsanat:
alaston,
arpa,
Bovon Franqois,
Cicero,
Florus,
Fortuna,
Golgata,
haaskalinnut,
hauta,
häväistys,
imperiumi,
Jeesus,
John Dominic Crossan,
Jonas Gardell,
Josephus,
joukkohauta,
Jumala,
juutalainen,
kapinoida,
kauhukampansa,
keisari,
kidutus,
kivittäminen,
kuolema,
kuolemantuomio,
Marcus Borg,
Matti Kankaanniemi,
mirha,
Mooses,
Myers Ched,
myötätunto,
näännytys,
nöyryytys,
Pääkallonpaikka,
Pax Romana,
prokuraattori,
risti,
ristiinnaulitseminen,
Rooma,
Rooman kansalainen,
rovio,
Seneca,
syntipukkimekanismi,
teloitettu,
teloitus,
teloituspaikka,
Tom Holmen,
uhri,
valtioterrorismi,
yksimielinen kansa
Kirjoitettu 13.3.2011
0 kommenttia
Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät kuljettamaan häntä pois ristiinnaulitakseen hänet.[1] Puolenpäivän aikaan koko kaupunki oli jo hereillä, vaikka edellisenä yönä oli valvottu aamutunneille asti. Sana juutalaisen opettajan kuolemantuomiosta oli levinnyt jo kaupunkia ympäröiviin telttakyliin. Myös Jeesuksen kotimaisemista tulleet galilealaiset pyhiinvaeltajat saivat kuulla kuuluisan opettajan ja ihmeiden tekijän kohtalosta. Ehkä osa heistä vielä halusi seurata Jeesuksen viimeistä matkaa, vaikka juutalaiset yleensä välttelivät roomalaisten järjestämiä groteskeja verinäytelmiä. Kivittämistäkin pidettiin paljon armeliaampana tuomiona kuin ristiinnaulitsemista. […]
Avainsanat:
Borg Marcus,
Calvary,
Crossan John Dominic,
diaspora,
Fariseus,
Galilea,
Golgata,
groteski,
Holmen Tom,
instituutio,
Jeesus,
Jerusalem,
Johannes Kastaja,
Kankaanniemi Matti,
kidutus,
Krainion,
kuolemantuomio,
Kyreneläinen,
Libya,
lynkkaus,
Markus,
pilkka,
purppuraviitta,
pyhä,
risti,
Rooma,
Rufus,
Santala Risto,
Schwager,
Simon,
syntipukkimekanismi,
teloituspaikka,
uhri,
väkivaltainen,
verinäytelmä,
Via Dolorosa
Kirjoitettu 20.1.2011
0 kommenttia
Palataksemme teoriamme lähtökohtaan, esitämme että kaikkien inhimillisten instituutioiden on toistettava sovintoa tuottava murha uusien uhrien kautta. Rene Girard.[1] Tämän kauhistuttavan väitteen toivoisi olevan hullun kulttuuriantropologin fix idén paisuttelua mielettömään mahdottomuuteen asti. Saattaa ollakin. Mutta entä jos Girard onkin oikeassa? Alkukantaisissa kulttuureissa tabujen rikkomisesta seurasi yhteisön kautta toteutettu Jumalan tappava viha. Vanhassa testamentissa Akanin rikkomuksen sytyttämä Jumalan viha laantui vasta kun Akan ja hänen omaisensa oli kivitetty ja poltettu.[2] Papiston valta sekoittui usein kansan lynkkausvimman kanssa, niin että niitä ei voinut […]
Avainsanat:
Akan,
eläinuhri,
Heim Mark. S,
hyvä väkivalta,
ihmisuhri,
instituutio,
Jumalan viha,
kanne,
kosto,
kostoretki,
Kreikka,
lynkkaus,
lynkkaushenki,
oikeudenkäynti,
oikeuslaitos,
papiston rooli,
retoriikka,
rituaali,
Rooma,
Rutto,
syntipukkimekanismi,
tuomari,
uhrikulttuuri,
valtio,
valtiomonopoli,
Vanha Testamentti
Kirjoitettu 1.12.2010
3 kommenttia
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]
Avainsanat:
ääriuskovaisia,
Afrikka,
afrikkalaiset,
Agamemnon,
alkumurhan toistaminen,
anaattisia,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Ateena,
Atsteekit,
auktoriteetti,
azteekit,
bakkanaali,
Balder,
banaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
demokratia,
demoni,
demonisoida,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
Egypti,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
elämäntehtävä,
elävä uhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
eristetty,
Gehenna,
Grote Jim & McGeeney John,
hallintokausi,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
homeopatia,
Homeros,
humanisaatio,
Huron,
Idealisointi,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
inkat,
insestirikkomus,
israelilaiset,
Itsemurha,
J.G. Frazer,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
johtaja syntipukkina,
joukkomurhaaia,
julkisuuden alttarille,
kaavamaisuus,
katarsis,
keihästää,
keisari,
kidutus,
kiellettyjä ruokia,
kivittää,
kohtalo,
Kolumbus,
kosminen järjestys,
kotieläimiä,
köyhät,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
kuningas,
L. De Heusch,
lähetyssaarnaaja,
linnakkeet,
lumoutumnen,
lynkkaaminen,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
marginaalisia,
markkinavoimien hurjat jumalat,
Mediaskandaali,
Meksiko,
merkitään uhriksi,
Molok,
monikansallisten yhtiöiden johajat,
murhahuuto,
murhien laakso,
muukalaiset,
myyttiset sankarit,
narrikuningas,
Nigel Davies,
normaalisuhteet,
Odin,
oikeudettomat,
Olli Sinivaara,
Orestes,
osakkeenomistajat,
päälliköt,
pahuuden inkarnaatio,
palvotut idolit,
poikkeukselliset,
poppamies,
porrastemppeli,
Poseidon,
Pyhäpäivä,
pyhitetty väkivalta,
rasisteja,
Rhodos,
rituaali,
Rituaalinen aika,
rituaalinen kalenteri,
rokotuskeskus,
Rooma,
Saarinen Risto,
Schwager Raymund,
sekasorto,
Seneca,
shamaani,
sijaiskärsijä,
sijaisuhraus,
sijoittajat,
Skandinavia,
sotavanki,
status uhrina,
statusjana,
suvaistevaisuus,
synnin kantaja,
tabu,
Taistelusimulaatio,
Tanska,
terroristeja,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrautua,
uhreiksi kelpaavia,
uhrifestivaaleja,
Uhriksi merkkaaminen,
uhrikulttuuri,
Uhrikuninkuus,
uhrimateriaalia,
uhrimeno,
uhrin merkki,
uhrin puolustaja,
uhripapisto,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
uskontoantropologia,
vainuaa,
Väkivalta ja pyhä,
valtakunta,
valtikka,
vammaiset,
verilöyly,
veriuhri,
vihkimysriitti,
viihdemedia,
Villieläin,
W. Robertson Smith,
yhteiskuntahierarkia,
ylisuuri reviiri,
ylösnousemusmyytit
Kirjoitettu 18.11.2010
0 kommenttia
Ihminen oli ihmisen ensimmäinen uhri. Siitä kulttuuriantropologit ja arkeologit lienevät aika yksimielisiä. Kaikkein alkuperäisimmissä uhrirituaaleissa vuodatettiin ihmisen verta. Jossain vaiheessa yksinkertainen ja suora sijaisuhraus alkoi muuttua kaksitasoiseksi sijaisuhraamiseksi. Ihminen yhteisön sijaisuhrina korvattiin eläimellä, josta tehtiin alkuperäisen ihmisuhrin sijainen. Tätä Girard kutsuu kaksinkertaiseksi sijaisuudeksi (double substitution)[1] Millaisen prosessin kautta ihmisuhrit alkoivat vaihtua eläinuhreihin? Millaisista syistä alettiin uhrata eläimiä ihmisen sijaan? Kuinka tärkeä askel se oli ihmiseksi tulemisessa? Oliko ensimmäinen tiedostava ihminen se, joka havahtui näkemään uhrissa itsensä? ”Se voisin olla minä?” […]
Avainsanat:
Agamemnon,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Atsteekit,
bakkanaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
Gehenna,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
Homeros,
humanisaatio,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
israelilaiset,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
katarsis,
Kolumbus,
kotieläimiä,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
L. De Heusch,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
Meksiko,
Molok,
murhahuuto,
murhien laakso,
Olli Sinivaara,
Orestes,
porrastemppeli,
Poseidon,
Rooma,
Schwager Raymund,
sijaisuhraus,
sotavanki,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
Väkivalta ja pyhä,
verilöyly,
Villieläin,
W. Robertson Smith
Kirjoitettu 31.3.2010
3 kommenttia
Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle.[1] Valvotun yön jälkeen pahoinpidelty ja uupunut vanki tavan mukaan köytettiin, vaikka hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia karata. Vanki ei saisi hetkeksikään unohtaa olevansa täysin alisteisessa asemassa. Jeesusta lähdettiin kuljettamaan Herodeksen palatsiin, jossa Pilatus majaili vierailunsa aikana.[2] Ehkä hänellä oli paksu hamppu köysi näyttävästi sidottuna myös kaulan ympärillä. Juuri sellaisella tavalla sodassa voitetut barbaarikuninkaat kuljetettiin keisarin eteen nöyryytettäviksi. Aamun viileydessä neuvoston jäsenet seisoivat hyvissä ajoin pakanahallitsijan palatsin pihalla. Sisälle he eivät voisi mennä. […]
Avainsanat:
absurdi,
alisteinen asema,
ansa,
Apollo,
Art House,
asiayhteys,
auktoriteetti,
Bovon Franqois,
cognito extra ordinem,
delegaatio,
esinahka,
Filon,
Fredriksen Paula,
Herodes,
Holmen Tom,
idumealaiset,
Italia,
itsevaltainen,
Johannes Kastaja,
johtaa harhaan,
Josefus,
juridinen,
juutalainen,
Kankaanniemi Matti,
keisari,
kollektiivinen väkivalta,
korkein tuomari,
kuulustelu,
lakipykälä,
Luukas,
maaherra,
maanpakolaisuus,
manipuloitava,
Markus,
Matteus,
mielipiteenmuodostus,
mikä on totuus,
militaristinen,
moraalinen arvovalta,
närkästyä,
niukka dialogi,
nöyryytetty,
Orchard Helen,
piilomerkitys,
Pilatus,
poissulkeminen,
provinssi,
riippumattomuus,
ristiinnaulitseminen,
Rooma,
rooman kansalaisia,
saastua,
samarialaiset,
Sejanus,
syyllinen kohtaloonsa,
syyllisyys,
syyrialaiset,
tarttua miekkaan,
Tiberius,
tilannetaju,
totuus,
uhri,
uppiniskaisuus,
valamiehistö,
valtakunnan vihollinen,
valtaväestö,
viattomuus,
Wroe Ann,
yhteistyökumppani,
ylenkatse,
ylivertaisuus,
ympärileikkaus