Markus oli jo taustoittanut sitä kaunaisten kolmiodraamojen kehitystä, jotka nyt kulminoituivat kuninkaan syntymäpäiväjuhliin. “Sopiva tilaisuus Herodiaalle tarjoutui, kun Herodes syntymäpäivänään järjesti pidot hoviherroilleen ja sotaväen päälliköille sekä Galilean johtomiehille.”[1] Varttikuninkaan syntymäpäiviä alettiin valmistaa heti edellisten juhlien loputtua. Juhlissa oli aina paljastunut asioita, joita piti ottaa huomioon, kun seuraavia kutsuja järjestettiin ja eksoottisten herkkujen tilaaminen piti aloittaa ajoissa. Antipaan asemassa juhlat olivat vuosittaisia tuhlaamiskilpailuja. Jokaisen juhlan piti olla edellistä vaikuttavampi. Vieraille pantiin kaikki mahdolliset rikkaudet näytteille. Heille tarjottiin parhaat juomat ja […]
5. Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. 6. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas.” Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Tämän absurdin kohtauksen merkitystä on vaikea tavoittaa ilman tuntumaa sellaiseen historialliseen tilanteeseen, jossa alistetun kansan ainut toivo on sijoitettu kuolemattoman ja voittamattoman ihmeidentekijän tulemiseen. Juuri tämän temppelin marmorilla päällystetyt muurit ja kullalla koristellut seinät muistuttivat kansaa siitä, että messias on vielä tuleva. […]
Markus kertoo hautaluolissa asuvasta alastomasta ja raivohullusta miehestä, josta Jeesus ajaa ulos leegion verran riivaajia, vapauttaa ne isoon sikalaumaan, joka puolestaan tekee joukkoitsemurhan ryntäämällä jyrkänteeltä järveen.[1] Näin villin primitiivisen ja taikauskoisen spektaakkelin ainekset tuskin herättävät vakavaa kiinnostusta modernissa sosiologissa tai psykologissa – vaikka juuri heidän pitäisi tutkia tarinaa tarkemmin. Se on mielenkiintoinen tutkielma havahtuvasta yksilöllisyydestä ja väkivaltaisesta yhteisöllisyydestä. Tämän kertomuksen olennaiset ulottuvuudet ovat vasta viimeisen sadan vuoden aikana alettu muotoilla teoriaksi. Se myös demytologisoi jotain siitä pyhitetystä väkivallasta, joka koko […]
Verho repeää. Markuksen mukaan Jumala kyllä vastasi poikansa huutoon, mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Aivan niin kuin ylipappi oli repinyt vaatteensa[1] tuomitessaan Jeesuksen jumalanpilkasta, niin Jumalakin nyt repi kaikkein pyhimmän paikan suojaksi kudotun raskaan ja senttejä paksun yhtenäisen verhon[2], jonka vain ylipappi sai avata kerran vuodessa Yom Kippur -juhlan yhteydessä: Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti.[3] Kaikkein pyhin oli paikka jossa uhrien vaatijan maanpäällisen läsnäolon oletettiin olevan. Kun kaikkein pyhin paikka avautui nähtäväksi, se paljastui tyhjäksi. Pappien on […]