« »

Olemme melkein sokeita

0 kommenttia Kirjoitettu 23.3.2012 Muokattu 10.1.2016

Mutta eikö itsensä näkeminen osallisena pitkäperjantain tapahtumia ole perverssiä ylivastuullisuutta? Minähän olisin toiminut aivan toisin kuin kukaan heistä.

Evankelistat kertoivat nöyrästi kuinka sokeita Jeesuksen opetuslapset olivat näkemään omaa sidonnaisuuttaan pyhitettyyn väkivaltaan. Jälkiviisaina he eivät suinkaan salanneet sitä edeltävää tyhmyyttään.

Samalla evankeliumit ovat ainutlaatuisen tarkkoja kuvatessaan minkälaisen yhteisödynamiikan keskeltä ristiriidat löytävät purkautumistien yhteisessä uhrissa. Tapahtuma sinänsä ei ollut ainutlaatuinen, mutta ensimmäistä kertaa se kuvattiin uhrin näkökulmasta tavalla, joka ei enää mytologisella tavalla pimittänyt totuutta yhteisön väkivallasta ja uhrin viattomuudesta.

Girard pitää evankeliumien antropologista ilmoitusta niin vakuuttavana, ettei voi olla uskomatta sen Jumalalliseen innoitukseen.[1] Omista lähtökohdistaan käsin tämä itsetuntemus olisi jäänyt tekemättä. Vielä kahdentuhannen vuoden jälkeenkin olemme äärimmäisen vastahakoisia katsomaan pääsiäistapahtumia kertomuksena meistä itsestämme. Se on aina kertomus jostain toisesta.

Jeesuksen toteamus ristillä: he eivät tiedä mitä he tekevät perustui todellisuuteen. Syntipukkimekanismi on nykyään jo helppo nähdä – muissa. Mutta oma osallisuutemme hyvin perusteltuihin hylkäämisiin pysyy useimmiten juuri sellaisena – hyvin perusteltuna, vakuuttavasti pyhitettynä välttämättömänä toimenpiteenä, eikä suinkaan syntipukkaamisena. Vieläkin on vaikea nähdä milloin vastustamme Jumalan valtakuntaa osallistumalla pitkäperjantain toistoihin.

Evankelistojen tapa kertoa pääsiäisen tapahtumista ei päästänyt ketään piiloutumaan joukkoon, johon voisivat yksilöllisen vastuunsa liottaa. Kertomuksen eri yhteisöissä oli jo silloin muutama yksilö jotka heräsivät näkemään oman vastuunsa uhriutta vaativan systeemin jäseninä. Juudas oli ehkä ensimmäinen heistä. Evankelistojen kertomusista alkoi yksilöllinen herääminen osallisuudestamme pyhitettyyn väkivaltaan, jonka perusteltavuus on niin sokaisevan vakuuttava ja jonka välttämättömyyden tuntu on niin musertavan ylivoimainen.

Valaistumisestaan huolimatta jopa evankeliumien kirjoittajat lankesivat asteittain kuvailemaan Juudasta muita vähän pahemmaksi.



[1] Girard René. Things Hidden Since the Foundation of the World. Stanford University Press. California. 1978. s. 219

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Kommentoi

Sähköpostisi tulee aina pysymään salassa, emmekä näytä sitä julkisesti. Pakolliset kentät ovat merkitty *

* *

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Ribaldinho sanoi 8 kuukautta sitten:
      Oma vapautumisen helvettiuskosta, tuosta ihmiskunnan väkivaltaisimmasta ja sadistisimmasta myytistä tapahtui vasta 2-3 vuotta sitten. Miksi siihen m... Fariseukset ihmiskunnan peilinä
    • Greta sanoi 8 kuukautta sitten:
      C. Baxter Krueger tulkitsee pitkänperjantain tapahtumat seuraavasti: "We crucified Jesus. Nothing could be more clear. The wrath poured out on Calv... Ihmisen uhri
    • Ribaldinho sanoi 8 kuukautta sitten:
      Joku kirjoitti jotenkin, että "kun poltat miljoonia ihmisiä uuneissa tapettuasi heidät ensiksi kaasukammiossa, olet sosiopaatti, mutta kun kärist... Fariseukset ihmiskunnan peilinä
    • Daniel Nylund sanoi 8 kuukautta sitten:
      Seuraavassa joitakin vanhoja palauttteita ajalta, jolloin tämä artikkeli oli vielä monessa osassa: Raili Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi ku... Pitkä perjantai
    • Jaakko K sanoi 9 kuukautta sitten:
      Katson, että vastasit riittävällä perustellisuudella yhdeksän vuotta sitten blogisi kommenttiosioon linkittämääni Steven Pinkerin TED-puheesee... 16.7 Uhritietoisuuden aika

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0267741