Troijan sodan suuri sotasankari Agamemnon oli suorittanut epäonnistuneen eläinuhrin sotaonnensa takaamiseksi ja turvautui siksi väkevimpään mahdolliseen uhriin. Hän haetutti oman tyttärensä jumalten ruoaksi. Mutta ensin hänen suunsa oli kapuloitava ja silmänsä sidottava. Hänelle ei annettu pienintäkään mahdollisuutta vedota isäänsä tai kehenkään niistä sotilaista, jotka olivat hänelle palatsin juhlista tuttuja. Tämä uhri oli suoritettava vakain sydämin ja yksissä tuumin. Muuten sekin uhrirituaali ryöstäytyisi käsistä ja sotaonni kääntyisi heistä pois ennen kuin olivat päässeet edes matkaan.
Kreikkalainen tragedianäytelmä tunnistaa uhraamisen vaikeuden ja kuvaa sitä sydäntä särkevästi. Lopussa kuoro lausuu:
Loppua en nähnyt
enkä myöskään puhu siitä.
Kreikkalaiset kyllä tunnistivat uhraamisen tragediaksi, mutta toisin kuin heprealaiset profeetat, he eivät löytäneet sille mitään vaihtoehtoa.[1] Kuvaamalla uhria traagisena, näytelmä melkein antaa sille äänen. Mutta Agamemnonin tytär ei saanut katsoa isäänsä silmiin, eikä kukaan saanut kuulla hänen ääntään.
Kreikan kielessä muthos sanan alkujuuri on mu, joka tarkoittaa sulkemista, salassa pitämistä. Muo tarkoittaa silmien tai suun sulkemista, vaientamista tai vaikenemista.
Myös englannin kielessä myytti- sanalla on etymologista sukulaisuutta mykkyyttä tarkoittavaan sanaan mute.[2] Myyteissä mykän osa jää todelliselle uhrille. Uhraajien kollektiivisen raivon sokeus kertoo kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta nähdä mihin oikeastaan on osallistumassa.
Myytillä on valikoiva muisti ja muusa on sen välittäjä. Muusat ovat muistin jumalattaren, Mnemosynen, tyttäriä jotka innoittavat sankarillisia kertomuksia, runoja ja lauluja menneestä. Hesiodoksen mielestä muusat ovat yksimielisiä, eli heistäkään ei ole astumaan uhrin rinnalle ja antamaan syntipukille äänen. Muusat kertovat sen mitä kansan pitää kuulla ja vaikenevat siitä mikä saisi rivit rakoilemaan.
Uuden Testamentin kreikassa puhutaan totuudesta, aletheia, joka tulee sanoista lakata unohtamasta. Se on etymologisesti ja käytännöllisesti myytin vastakohta. Evankeliumit antavat äänen kaikille uhreille, maailmojen alusta lähtien.
Uhrin syyllistäminen
Ei, Mikael el – Hakim. Ei, ei, ei. Minä en suinkaan puolustele sutta, mutta kaltaisellani köyhällä miehellä ei ole varaa asettua lampaan puolelle riidan tullen. Ihan selvästi lammas julkeasti määkien ärsyttelee tahallaan sutta. Kantakoon siis itse seuraukset.
Waltari Mika, Mikael Hakim[3]
Myytti ei tietenkään voi paljastaa uhrin syyttömyyttä. Silloinhan se lakkaisi olemasta myytti aivan niin kuin evankeliumit lopettivat myyttisen kerronnan.
Uhraaminen yhdistää vain silloin, kun koko yhteisö on vakuuttunut uhrin syyllisyydestä. Tämän takia myytti on edelleen käyttökelpoinen ja toimiva. Lukuisissa työpaikoissa erotettu pomo tai alainen on kaikkien mielestä itse ansainnut kohtalonsa. Yksimielisyys voi olla niin vahva, että asian vieminen oikeuteen vain vahvistaisi erotetun syyllisyyttä.
[1] Bailie Gil. Violence Unveiled. The Crossroad Publishing Company. 1997. s. 31-33.
[2] Kirwan Michael. Discovering Girard. Cowley Publications . Cambridge Massachusett 2005. s. 68.
[3] Waltari Mika, Mikael Hakim, WSOY 2002, s. 880.
Jep.