Sisällysluettelo: Uhraamisen ja uhreista huolehtimisen jännitteessä. Miksi uhreja on nyt vähemmän? Valistus ja uhritietoisuuden juuret. Valistus ja kilpailu uhrin puolustamisesta. Postmodernismi ja kilpailu uhriin näkemisestä. Uhritietoisuus ja itsekritiikki. Uhritietoisuus ja uskonnon maallistuminen. Rantaan huuhtoutunut auringon turvottama pakolaislapsen ruumis. Mykäksi kauhistuneen lapsen katse, joka ei enää tavoittele ketään eikä mitään. Tyhjäksi imetty pölyinen äidin rinta, kuolevan lapsen huulilla. Ja nuo ahneet kärpäset heidän silmissään. Elämme aikaa holokaustin ja koulukiusaamisen välissä. Sodassa raiskattu tai isänsä hyväksikäyttämä, maastaan karkotettu tai työpaikassaan syrjitty, uskontonsa […]
Todellinen syntipukki on ihminen, jota muut eivät ole sellaiseksi tunnustaneet, ja jonka syyllisyyteen kaikilla on horjumaton usko Rene Girard. [1] Kun esikulttuurisen lauman kriisi oli syventynyt polttopisteeseen asti, jokainen jäljensi juuri kokemaansa väkivaltaa. Suunnittelu tai harkinta ei viivästyttänyt väkivallan välitöntä peilautumista. Paniikkiin yltynyt pelko nopeutti reaktioita ja vastareaktioita. Tämän kaltaisissa hetkissä koko lauman olemassaolo oli uhattuna. Juuri näihin maailmanlopun hetkiin Girard väittää mimesiksen tuottaneen pelastavan ihmeen. Joku laumasta imitoikin juuri tiettyyn kohteeseen kohdistunutta väkivaltaa. Kolmas, neljäs, viides ja kuudes teki […]