Kirjoitettu 1.12.2010
3 kommenttia
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]
Avainsanat:
ääriuskovaisia,
Afrikka,
afrikkalaiset,
Agamemnon,
alkumurhan toistaminen,
anaattisia,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Ateena,
Atsteekit,
auktoriteetti,
azteekit,
bakkanaali,
Balder,
banaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
demokratia,
demoni,
demonisoida,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
Egypti,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
elämäntehtävä,
elävä uhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
eristetty,
Gehenna,
Grote Jim & McGeeney John,
hallintokausi,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
homeopatia,
Homeros,
humanisaatio,
Huron,
Idealisointi,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
inkat,
insestirikkomus,
israelilaiset,
Itsemurha,
J.G. Frazer,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
johtaja syntipukkina,
joukkomurhaaia,
julkisuuden alttarille,
kaavamaisuus,
katarsis,
keihästää,
keisari,
kidutus,
kiellettyjä ruokia,
kivittää,
kohtalo,
Kolumbus,
kosminen järjestys,
kotieläimiä,
köyhät,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
kuningas,
L. De Heusch,
lähetyssaarnaaja,
linnakkeet,
lumoutumnen,
lynkkaaminen,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
marginaalisia,
markkinavoimien hurjat jumalat,
Mediaskandaali,
Meksiko,
merkitään uhriksi,
Molok,
monikansallisten yhtiöiden johajat,
murhahuuto,
murhien laakso,
muukalaiset,
myyttiset sankarit,
narrikuningas,
Nigel Davies,
normaalisuhteet,
Odin,
oikeudettomat,
Olli Sinivaara,
Orestes,
osakkeenomistajat,
päälliköt,
pahuuden inkarnaatio,
palvotut idolit,
poikkeukselliset,
poppamies,
porrastemppeli,
Poseidon,
Pyhäpäivä,
pyhitetty väkivalta,
rasisteja,
Rhodos,
rituaali,
Rituaalinen aika,
rituaalinen kalenteri,
rokotuskeskus,
Rooma,
Saarinen Risto,
Schwager Raymund,
sekasorto,
Seneca,
shamaani,
sijaiskärsijä,
sijaisuhraus,
sijoittajat,
Skandinavia,
sotavanki,
status uhrina,
statusjana,
suvaistevaisuus,
synnin kantaja,
tabu,
Taistelusimulaatio,
Tanska,
terroristeja,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrautua,
uhreiksi kelpaavia,
uhrifestivaaleja,
Uhriksi merkkaaminen,
uhrikulttuuri,
Uhrikuninkuus,
uhrimateriaalia,
uhrimeno,
uhrin merkki,
uhrin puolustaja,
uhripapisto,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
uskontoantropologia,
vainuaa,
Väkivalta ja pyhä,
valtakunta,
valtikka,
vammaiset,
verilöyly,
veriuhri,
vihkimysriitti,
viihdemedia,
Villieläin,
W. Robertson Smith,
yhteiskuntahierarkia,
ylisuuri reviiri,
ylösnousemusmyytit
Kirjoitettu 18.11.2010
0 kommenttia
Ihminen oli ihmisen ensimmäinen uhri. Siitä kulttuuriantropologit ja arkeologit lienevät aika yksimielisiä. Kaikkein alkuperäisimmissä uhrirituaaleissa vuodatettiin ihmisen verta. Jossain vaiheessa yksinkertainen ja suora sijaisuhraus alkoi muuttua kaksitasoiseksi sijaisuhraamiseksi. Ihminen yhteisön sijaisuhrina korvattiin eläimellä, josta tehtiin alkuperäisen ihmisuhrin sijainen. Tätä Girard kutsuu kaksinkertaiseksi sijaisuudeksi (double substitution)[1] Millaisen prosessin kautta ihmisuhrit alkoivat vaihtua eläinuhreihin? Millaisista syistä alettiin uhrata eläimiä ihmisen sijaan? Kuinka tärkeä askel se oli ihmiseksi tulemisessa? Oliko ensimmäinen tiedostava ihminen se, joka havahtui näkemään uhrissa itsensä? ”Se voisin olla minä?” […]
Avainsanat:
Agamemnon,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Atsteekit,
bakkanaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
Gehenna,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
Homeros,
humanisaatio,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
israelilaiset,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
katarsis,
Kolumbus,
kotieläimiä,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
L. De Heusch,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
Meksiko,
Molok,
murhahuuto,
murhien laakso,
Olli Sinivaara,
Orestes,
porrastemppeli,
Poseidon,
Rooma,
Schwager Raymund,
sijaisuhraus,
sotavanki,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
Väkivalta ja pyhä,
verilöyly,
Villieläin,
W. Robertson Smith
Kirjoitettu 22.1.2010
3 kommenttia
Todellinen syntipukki on ihminen, jota muut eivät ole sellaiseksi tunnustaneet, ja jonka syyllisyyteen kaikilla on horjumaton usko Rene Girard. [1] Kun esikulttuurisen lauman kriisi oli syventynyt polttopisteeseen asti, jokainen jäljensi juuri kokemaansa väkivaltaa. Suunnittelu tai harkinta ei viivästyttänyt väkivallan välitöntä peilautumista. Paniikkiin yltynyt pelko nopeutti reaktioita ja vastareaktioita. Tämän kaltaisissa hetkissä koko lauman olemassaolo oli uhattuna. Juuri näihin maailmanlopun hetkiin Girard väittää mimesiksen tuottaneen pelastavan ihmeen. Joku laumasta imitoikin juuri tiettyyn kohteeseen kohdistunutta väkivaltaa. Kolmas, neljäs, viides ja kuudes teki […]
Avainsanat:
alku-uskonnollisuus,
alkulauma,
Aristoteles,
Ateena,
avuton,
besserwisser,
catharma,
Cesáreo Bandera,
decidere,
demonisoida,
Dionysialainen,
dogmatiikka,
dokumentoitu,
Durkheim,
epäjärjestys,
epämuodostunut ihminen,
esikulttuurinen lauma,
euforia,
Freud,
Gil Bailie,
häirikkö,
halveksia,
helpotus,
hirmuinen,
hirttää,
Hitler,
Hobbes,
homoseksuaalisuus,
hukuttaa,
hullu,
hyvä väkivalta,
ihmisuhri,
Iskender,
jahve,
joukkoliike,
Jumala,
Jumalan viha,
juutalainen,
Kaifas,
Kalle Kuusimäki,
karitsa,
katastrofi,
katharsis,
kielen kehitys,
kiitollisuus,
kirottu,
kiusata,
kollektiivinen itsetutkiskelu,
kollektiivinen raivo,
kolmannesta puhuminen,
Kreikka,
Kristeva,
kulttuuriantropologia,
kyynisyys,
läpi katsominen,
liberaaliteologit,
luonnonmullistus,
Luther,
luuseri,
lynkkausjoukko,
maaginen,
maagiset kyvyt,
maailmanlopun hetki,
magia,
Majesteettinen,
marginaalinen,
Mark Heim,
Michel Serres,
mielikuvitus,
mykistävä,
Mysterium Fascinans,
Mysterium Tremendum,
näköharha,
oikeutettu,
opettajakunta,
Osmo Tiililä,
päätöksentekoprosessi,
Päätös,
paha väkivalta,
paholainen,
pahuus,
pankijohtaja,
pedofiili,
Pedon jäljillä,
poikkeuksellisen paha,
primitiivinen pyhä,
profaani,
projisoida,
psykologinen termistö,
pyhä objekti,
raato,
Raymund Schwager,
rehabilitoitu,
Reineke,
representaatio,
riita,
ristiriitainen,
Risto Saarinen,
rituaalisääntö,
Rousseau,
Rudolf Otto,
ruumis,
saksalainen yhteiskunta,
seksuaaliset tabut,
shamaanit,
siirtolaiset,
siunattu,
sivullinen,
sokea raivo,
spontaani,
stereotyyppinen,
suosija,
symbolinen,
syntipukkidynamiikka,
syntyperä,
syyllisyys,
tabu,
talvisodan ihme,
tappava paniikki,
tarkkanäköisyys,
tartuntatautinen,
teologia,
The Predator,
transferenssi,
tunteensiirto,
uhrin syyllisyys,
vaarallinen,
väkivallaton pyhä,
väkivaltainen pyhä,
valintaprosessi,
veri,
viha,
viharyhmä,
vilpittömästi,
virtuaaliheimo,
yhteishenki,
yhteistyöhalukkuus,
yksimielisyys,
ylenkatse,
Ylipappi,
ylivoimainen valta
