Johannes vangitaan
Kun Johannes oli vangittu Jeesus palasi Galileaan.
Kun Jeesus palasi pitkän paaston jälkeen kotiseudulleen, hän sai kuulla, että hänen innoittajansa, vahvistajansa ja kiusaajansa oli vangittu. Vangitsija oli Herodes Antipas, Herodes Suuren poika. joka oli hallinnut Galileaa ja Pereaa roomalaisten vasallina suunnilleen Jeesuksen syntymästä asti. Se tuskin yllätti Jeesusta, joka oli jo ehtinyt nähdä, miten häikäilemättömän provosoivasti Johannes puhui aivan kenelle tahansa. Juuri sitä rohkeutta Jeesus oli hänessä ihaillut, mutta juuri tuota kohtaloa Jeesus aikoi vielä varoa. Hänen tehtävänsä oli vasta alkamassa.
2. Markuksen yleisö
Markuksen evankeliumien kuulijoille kertomus Jeesuksesta oli monella tavalla käänteisesti verrattavissa suureen ja tuhoisaan tarinaan, joka myös oli alkanut Galilean maakunnassa, lähellä Jeesuksen lapsuuden kotia.
Keisari Nero oli lähettänyt Saksassa ja Britanniassa kunniaa ansainneen Vespasianuksen kukistamaan v. 66 alkanutta juutalaiskapinaa. Hän oli sotajoukkoineen kiertänyt Antiokian ja Syyrian kautta Galileaan. Armeijan selusta piti turvata ennen hyökkäystä Jerusalemiin. Vespasianus oli perustanut tukikohtansa Sepforikseen, aivan Nasaretin naapuriin, juuri siihen kaupunkiin, jota Jeesus oli nuorena ollut rakentamassa isänsä Joosefin kanssa. Siitä oli tehty 60 000 sotilaan tukikohta.[1] Sepforiksesta käsin Vespasianus oli systemaattisesti tuhonnut kaikki Galilean juutalaisten kapinapesäkkeet. Hänellä oli tapana hyökätä vartioituihin kaupunkeihin aamuyön tunteina, juuri siihen aikaan, kun vartijat olivat väsyneimmillään ja asukkaiden uni oli sikeimmillään. Jokainen kaupunki tai kylä, jossa hän kohtasi vastustusta oli murskattu joukkoraiskauksilla ja -murhilla. Pienet kylät ja kaupungit, joissa Jeesus opetuslapsineen olivat vaikuttaneet, oli poltettu maan tasalle. Tuhansien vankien julkisilla teloituksilla ja ristiinnaulitsemisilla Vespasianus oli yrittänyt myös henkisesti murskata kaikki toiveet kapinan onnistumisesta. Lapset ja naiset hän oli myynyt orjiksi. Se oli tavallinen tapa kattaa osa suuren armeijan kuluista.[2]
Nyt Markuksen yleisössä oli paljon noista verilöylyistä karkuun selvinneitä. Osa vanhuksista ehkä muistivat Jeesuksen itsekin, mutta suurin osa oli jo toisen sukupolven Jeesuksen seuraajia. Nyt heille kerrottiin uudestaan hänestä, joka noin 40 vuotta aikaisemmin oli julistanut Jumalan valtakunnan tulemista Galileaan köyhille. Heidän pitäisi nyt suhteuttaa Jeesuksen opetukset siihen tosiasiaan, ettei mitään kovin näkyvää Jumalan valtakuntaa tullutkaan. Sen sijaan Rooman valtakunta tuli ja murskasi alleen kaikki muut valtakuntahaaveet. Väkivalta ja vastaväkivalta olivat villiintyneet tuhoisaan vuorovaikutukseen, joka oli päättynyt Rooman murskavoittoon. Nyt koko Palestiina oli vallattu ja Jerusalemin temppelistä saadulla valtavalla sotasaaliilla rakennettiin Rooman suurta amfiteatteria, Colosseumia. Historian ironiaa oli, että Jumalan asunnoksi uskottu maailman suurin teurastamo oli ryöstetty ja sen rahoilla rakennettiin maailman suurinta ja julminta väkivaltaviihteen näyttämöä.
Näissä hävityksen ja kauhistuksen traumaattisissa jälkikrampeissa Markuksen hyvien uutisten kuulijoiden piti jälleen miettiä, mitä Jeesus oli valtakuntapuheillaan tarkoittanut ja voisiko niihin edelleen luottaa.
[1] Historioitsija Josefuksella tosin oli tapana imarrella työnantajansa mahtia paisuttelemalla numeroita uskottavuuden rajojen yli.
[2] Kimondo Stephen Simon. The Gospel of Mark and the Roman-Jewish war of 66-70 ce. Pickwick publ. Oregon. 2018 6, 14, 140-142, 144, 145.
