Avainsana-arkisto: Ateena

3.8 Ritualisoitu uhraaminen

Kirjoitettu 1.12.2010 3 kommenttia

”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]

Avainsanat: ääriuskovaisia, Afrikka, afrikkalaiset, Agamemnon, alkumurhan toistaminen, anaattisia, Apollo, arkeologia, Artemis, Ateena, Atsteekit, auktoriteetti, azteekit, bakkanaali, Balder, banaali, Ben-Hinnom, Davies Nigel, demokratia, demoni, demonisoida, Dionysialainen, double substitution, E.E. Evans-Pritchard, Edward Burnett Tylor, Egypti, eläinten kesyttäminen, eläinuhri, elämäntehtävä, elävä uhri, Emile Durkheim, ensimmäinen uhri, eristetty, Gehenna, Grote Jim & McGeeney John, hallintokausi, Heim Mark. S, Henri Hubert, historia, homeopatia, Homeros, humanisaatio, Huron, Idealisointi, Ifigeneia, ihmisuhri, Ilias, inkat, insestirikkomus, israelilaiset, Itsemurha, J.G. Frazer, James George Frazer, Jean-Pierre Vernant, Jerusalem, johtaja syntipukkina, joukkomurhaaia, julkisuuden alttarille, kaavamaisuus, katarsis, keihästää, keisari, kidutus, kiellettyjä ruokia, kivittää, kohtalo, Kolumbus, kosminen järjestys, kotieläimiä, köyhät, Kreikka, kulttuuri, kulttuuriantropologia, kuningas, L. De Heusch, lähetyssaarnaaja, linnakkeet, lumoutumnen, lynkkaaminen, maailman suurin teurastamo, Marcel Mauss, marginaalisia, markkinavoimien hurjat jumalat, Mediaskandaali, Meksiko, merkitään uhriksi, Molok, monikansallisten yhtiöiden johajat, murhahuuto, murhien laakso, muukalaiset, myyttiset sankarit, narrikuningas, Nigel Davies, normaalisuhteet, Odin, oikeudettomat, Olli Sinivaara, Orestes, osakkeenomistajat, päälliköt, pahuuden inkarnaatio, palvotut idolit, poikkeukselliset, poppamies, porrastemppeli, Poseidon, Pyhäpäivä, pyhitetty väkivalta, rasisteja, Rhodos, rituaali, Rituaalinen aika, rituaalinen kalenteri, rokotuskeskus, Rooma, Saarinen Risto, Schwager Raymund, sekasorto, Seneca, shamaani, sijaiskärsijä, sijaisuhraus, sijoittajat, Skandinavia, sotavanki, status uhrina, statusjana, suvaistevaisuus, synnin kantaja, tabu, Taistelusimulaatio, Tanska, terroristeja, The goulden Bough, Troija, tunnesuhde eläimeen, uhrautua, uhreiksi kelpaavia, uhrifestivaaleja, Uhriksi merkkaaminen, uhrikulttuuri, Uhrikuninkuus, uhrimateriaalia, uhrimeno, uhrin merkki, uhrin puolustaja, uhripapisto, uhrirituaali, uhrivaranto, uskontoantropologia, vainuaa, Väkivalta ja pyhä, valtakunta, valtikka, vammaiset, verilöyly, veriuhri, vihkimysriitti, viihdemedia, Villieläin, W. Robertson Smith, yhteiskuntahierarkia, ylisuuri reviiri, ylösnousemusmyytit

Ritualisoitu väkivalta

Kirjoitettu 15.2.2010 1 kommentti

”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön synnyintarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]

Avainsanat: ääriuskovaisia, anaattisia, Ateena, demokratia, demoni, homeopatia, Jerusalem, joukkomurhaaia, kaavamaisuus, keihästää, kidutus, kivittää, kulttuuri, lumoutumnen, rasisteja, rituaali, rokotuskeskus, Rooma, suvaistevaisuus, Taistelusimulaatio, terroristeja, uhrimeno, uskontoantropologia, verilöyly, veriuhri

Syntipukkimekanismi

Kirjoitettu 22.1.2010 3 kommenttia

Todellinen syntipukki on ihminen, jota muut eivät ole sellaiseksi tunnustaneet, ja jonka syyllisyyteen kaikilla on horjumaton usko Rene Girard. [1] Kun esikulttuurisen lauman kriisi oli syventynyt polttopisteeseen asti, jokainen jäljensi juuri kokemaansa väkivaltaa. Suunnittelu tai harkinta ei viivästyttänyt väkivallan välitöntä peilautumista. Paniikkiin yltynyt pelko nopeutti reaktioita ja vastareaktioita. Tämän kaltaisissa hetkissä koko lauman olemassaolo oli uhattuna. Juuri näihin maailmanlopun hetkiin Girard väittää mimesiksen tuottaneen pelastavan ihmeen. Joku laumasta imitoikin juuri tiettyyn kohteeseen kohdistunutta väkivaltaa. Kolmas, neljäs, viides ja kuudes teki […]

Avainsanat: alku-uskonnollisuus, alkulauma, Aristoteles, Ateena, avuton, besserwisser, catharma, Cesáreo Bandera, decidere, demonisoida, Dionysialainen, dogmatiikka, dokumentoitu, Durkheim, epäjärjestys, epämuodostunut ihminen, esikulttuurinen lauma, euforia, Freud, Gil Bailie, häirikkö, halveksia, helpotus, hirmuinen, hirttää, Hitler, Hobbes, homoseksuaalisuus, hukuttaa, hullu, hyvä väkivalta, ihmisuhri, Iskender, jahve, joukkoliike, Jumala, Jumalan viha, juutalainen, Kaifas, Kalle Kuusimäki, karitsa, katastrofi, katharsis, kielen kehitys, kiitollisuus, kirottu, kiusata, kollektiivinen itsetutkiskelu, kollektiivinen raivo, kolmannesta puhuminen, Kreikka, Kristeva, kulttuuriantropologia, kyynisyys, läpi katsominen, liberaaliteologit, luonnonmullistus, Luther, luuseri, lynkkausjoukko, maaginen, maagiset kyvyt, maailmanlopun hetki, magia, Majesteettinen, marginaalinen, Mark Heim, Michel Serres, mielikuvitus, mykistävä, Mysterium Fascinans, Mysterium Tremendum, näköharha, oikeutettu, opettajakunta, Osmo Tiililä, päätöksentekoprosessi, Päätös, paha väkivalta, paholainen, pahuus, pankijohtaja, pedofiili, Pedon jäljillä, poikkeuksellisen paha, primitiivinen pyhä, profaani, projisoida, psykologinen termistö, pyhä objekti, raato, Raymund Schwager, rehabilitoitu, Reineke, representaatio, riita, ristiriitainen, Risto Saarinen, rituaalisääntö, Rousseau, Rudolf Otto, ruumis, saksalainen yhteiskunta, seksuaaliset tabut, shamaanit, siirtolaiset, siunattu, sivullinen, sokea raivo, spontaani, stereotyyppinen, suosija, symbolinen, syntipukkidynamiikka, syntyperä, syyllisyys, tabu, talvisodan ihme, tappava paniikki, tarkkanäköisyys, tartuntatautinen, teologia, The Predator, transferenssi, tunteensiirto, uhrin syyllisyys, vaarallinen, väkivallaton pyhä, väkivaltainen pyhä, valintaprosessi, veri, viha, viharyhmä, vilpittömästi, virtuaaliheimo, yhteishenki, yhteistyöhalukkuus, yksimielisyys, ylenkatse, Ylipappi, ylivoimainen valta

Avainsana-arkisto: Ateena

3.8 Ritualisoitu uhraaminen

Ritualisoitu väkivalta

Syntipukkimekanismi

Sisällysluettelo

Viimeisimmät kommentit

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

Mimeettinen tartuntatilasto

Lahjoita