« »

Joosefin valinta

0 kommenttia Kirjoitettu 14.12.2020 Muokattu 14.12.2020

                Enkeli unessa

Tällä välin Nasaretissa. [1]

Joosef oli ihmetellyt Marian pitkää poissaoloa. Käydessään päivittäin Sepforiksessa töissä, häntä alkoi vaivata epäilys, että rikas pappisperhe oli saanut Marian muuttamaan mieltään. Ehkä hän oli heidän mielestään liian köyhä tai muuten vaan sopimaton Marian mieheksi. Mariahan oli paljon kiinnostuneempi hengen asioista kuin hän. Joosef oli nuoresta asti oppinut raatamaan perheensä elättämiseksi. Ei siinä ehditty mitään syvällisiä miettiä. Sapattinakin hän oli niin väsynyt, että makoili koko päivän palautuakseen viikon töistä.

Marialla taas oli oppineita ja varakkaita sukulaisia, joiden luona nytkin oli viipynyt jo kolme kuukautta. Olihan hän lähtiessäänkin ollut poikkeuksellisen hiljainen ja omiin oloihinsa vetäytyvä. Ehkä hänkään ei loppujen lopuksi viihtynyt vähäsanaisen käsityöläismiehen kanssa. Ei niin, että hänen mielipiteensä olisi paljon painanut, kun tyttöä tarjottiin naitavaksi. Siitä oli jo muutama vuosi, kun Perheet olivat sopineet asiat keskenään.  Isä oli jo maksanut Marian perheelle vaaditut myötäjäiset, ja Joosef oli itsekin antanut heille oman vakuusrahansa. Kaiken pitäisi siis olla kunnossa. Silti Joosef oli viikko viikolta tullut yhä levottomammaksi. Eikä häntä yhtään helpottanut, kun Maria vihdoin tuli takaisin kotiin. Jotain oli nyt pahasti pielessä.

Luukas kertoi oman syntymätarinansa melkein kokonaan Marian näkökulmasta. Matteus taas keskittyi enemmän Joosefiin. Hänkin kertoi varsin niukkasanaisesti, minkälaiseen kiipeliin Joosef joutui, heti kun Maria oli tullut kotiin. 

Maria, Jeesuksen äiti, oli luvattu vaimoksi Joosefille. Ennen kuin he ehtivät olla yhdessä, Marian huomattiin olevan raskaana Pyhästä Hengestä.

Pyhästä Hengestä on kyllä Matteuksen jälkitulkintaa. Ei kellään ollut mitään tapaa tietää kenen kautta ja millä lailla kuka on tullut raskaaksi. Lähtiessään hän ei ollut kertonut mitään kenellekään, mutta kun Maria kolmen kuukauden salaperäisen poissaolon jälkeen tuli takasin kihlattunsa luokse Nasaretin naiset kyllä tiesivät mitä sellaisen reissun jälkeen pitää tarkkailla. Siitä ei ollut epäilystäkään; Marian huomattiin olevan raskaana.

Eikä se jäänyt Joosefiltakaan huomaamatta.

Joosef oli oikeamielinen mies, eikä hän tahtonut häpäistä Mariaa

Kansan tavan mukaan hänen olisi pitänyt julkisesti kuuluttaa eronsa ja kertoa kaikelle kansalle, että Maria oli ollut hänelle uskoton. Sitä hän ei halunnut tehdä

vaan päätti purkaa kihlauksen kaikessa hiljaisuudessa.

Maria seurasi äänettömiä viestejä ristiin rastiin ja oli niin kauhuissaan, ettei hän uskaltanut kertoa omasta enkelikokemuksestaan vieläkään mitään. Kaikki tiesivät, että enkelit ilmestyivät vain miehille. Ja olisiko Joosef näin pitkän poissaolon jälkeen edes voinut uskoa jotain selityksiä enkelistä, joka oli vieraillut Marian luona vain muka kertomassa, että tämä tulee raskaaksi? Milloin? No tietenkin juuri silloin kun Joosef oli Sepforiksessa ansaitsemassa rahaa tulevalle perheelleen. Entä jos hän jotenkin olisikin saanut Joosefin uskomaan tarinaansa, uskoisivatko naapurit? Moneen sataan vuoteen Jumala ei ollut valinnut itselleen edes profeettoja. Miksi hän nyt olisi kiinnostunut syrjäkylän tytöstä, joka ei vanhemmilleen ollut vuohta arvokkaampi ennen kuin saisivat hänet myytyä tarpeeksi varakkaaseen sukuun? Ja vielä raskaana Pyhästä Hengestä?

Maria tiesi varsin hyvin, että sellaisia tarinoita oli aivan turha kertoa kenellekään. Jotenkin hän jaksoi pitää itsensä koossa, koska Elisabet oli saman tien uskonut häneen ja häntäkin Jumala oli koskettanut. Siksi hän vain päätti antaa Joosefin rauhassa tehdä oman johtopäätöksensä.

Joosef ei tehnyt mitä kunnian mies olisi tehnyt. Häpäisty mies saa kunniansa takaisin vain häpäisemällä häpäisijänsä. Sitä Joosef ei kuitenkaan halunnut tehdä. Marialla oli Jerusalemissa rikkaita sukulaisia, jotka varmasti pitäisivät hänestä huolta, jos hän vain saisi kihlauksen purettu ilman liian suurta skandaalia. Se oli kuitenkin selvää, että avioliittosopimus piti purkaa ja kaikki morsiamen perheelle maksetut morsiusrahat ja lahjat piti palauttaa.[2] Olihan hänen kihlattunsa rikkonut miehen yksinoikeutta naiseensa ja tullut sen seurauksena vielä raskaaksikin. Ei Joosefilla tai hänen perheellään ollut varoja sijoittaa uuden vaimon hankkimiseen. Mariaan oli mennyt jo monen vuoden säästöt. Siksikin oli pakko erota lain säätämällä tavalla.

Mutta miten ihmeessä Joosef selittäisi pienelle kylälle ja Marian vanhemmille eroamisensa syyt? Vaikka hän eroaisi kuinka hiljaisesti tahansa, se kyllä kylillä huomattaisiin. Kihlaus oli kaikkien tiedossa ja sen purkamiseenkin vaadittaisiin kaksi todistajaa. Hekö muka vaikenisivat herkullisesta juorusta?

Entä jos hän sittenkin vain alistuisi kohtaloonsa ja pitäisi huolta tästä raskaaksi tulleesta tyttöparasta? Olihan hän kuitenkin oppinut Mariasta jo pitämäänkin jonkin verran, eikä vaimoja joka oksalla ollut tarjolla, varsinkin kun hänellä ei edes ollut omaa maasarkaa, jonka voisi jättää perinnöksi lapsilleen. Sattuihan sitä muillekin, että kihlattu tuli raskaaksi ennen avioliiton virallistamista. Ei sellaisesta ketään olisi kivitetty, ehkä Juudeassa, mutta ei ainakaan täällä Galilean maaseudulla. Roomalaiset eivät pitäneet siitä, että juutalaiset ottaisivat niin raskaan luokan rangaistukset omiin käsiinsä. He halusivat säilyttää kuoleman tuottamisen monopolin itsellään.

Selittäisikö Joosef edes naapureille ja sukulaisille, että Maria oli ollut uskoton tai että hänet oli raiskattu matkalla kaukaisten sukulaistensa luo? Sellaisesta hänet olisi kyllä voinut lain mukaan kivittää, jos sille olisi löytynyt kaksi todistajaa.[3]

Entä miksi Matteus valitsi tällaisen juonikäänteen? Luukas ei esitä minkäänlaisia epäilyksiä Marian moraalista, ei Josefin, eikä kenenkään muunkaan puolelta. Miksi Matteus teki näin? Yksi mahdollinen syy on teologinen. Matteus halusi rinnastaa Jeesuksen Moosekseen, jonka legendaariset vanhemmat aikoivat myös erota, mutta jumalallisen ilmestyksen seurauksena he kuitenkin peruivat aikeensa ja siittivät sitten Mooseksen, josta tuli orjuutetun kansan vapauttaja.[4]

Tämä mahdollisesti teologinen sivujuonne kuitenkin ruokki Jeesuksen syntymään liittyviä epäilyksiä entisestään. Toisen vuosisadan lopussa kristinuskon vastainen Celsus antoi ymmärtää, että Maria olikin tullut raskaaksi Panthera nimisestä roomalaisesta sotilaasta, joka palveli samalla alueella juuri samaan aikaan. Jeesus oli siis äpärä, eikä suinkaan Jumalasta syntynyt.

Niin tai näin, Maria oli kuitenkin tullut raskaaksi ja koska Joosef välitti enemmän asioiden oikeamielisestä hoitamisesta kuin miehisestä kunniastaan, hänen pitäisi tästä kiipelistä selvitä säilyttäen itsekunnioituksensa ja tekemättä kenellekään pahaa. Se oli vaikeaa kulttuurissa, jossa miehen kunnia saneli aika julman yksinkertaisia ratkaisuja elämän solmukohtiin.

Monen rauhattoman ja unettoman yön jälkeen, päätöksen tekeminen antoi hänelle sen verran mielen rauhaa, että sai vihdoin vaivutettua itsensä uneen.

Kun Joosef suunnitteli tätä, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika. Älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi.”

Oli Joosef ennenkin nähnyt unia, joita tuskin aamulla edes muisti. Tämä oli erilainen. Se oli niin todellisen oloinen ja vahva, että edellisen päivän päätökset tuntuivat nyt unen kaltaisilta.

Enkeli oli osoittanut sanansa suoraan Joosefin suurimpaan huoleen. Hän pelkäsi erota ja hän pelkäsi mennä naimisiin. Ensimmäinen ratkaisu merkitsisi Marialle häpeällistä loppuelämää ja toinen merkitsi heille kummallekin kyseenalaista mainetta, josta heidän lapsensakin saisi aikanaan kärsiä. Tästä ristiriidasta ei näyttänyt olevan kunniallista tietä ulos. Skandaali odotti joka mutkan takana.

Se, mikä hänessä on saanut alkunsa, on peräisin Pyhästä Hengestä.

Enkeli vakuutti unessa Joosefille, ettei Maria suinkaan ole raskaana toiselle miehelle, vaan hänen kohdussaan on tapahtunut Pyhän Hengen luova ihme.

Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Nimenannossa on tietty ironia. Samalla kun enkeli ilmoittaa, että Jeesus tulee pelastamaan kansan sen synneistä, hän pyytää Joosefia pelastamaan Marian tämän oletetusta synnistä. Hänen oli kannettava Marian häpeä kuin omaansa. Jeesuksesta tulisi heidän kummankin häpeä, todiste siitä, että joku oli tehnyt salaista syntiä. Tämä lapsi pitäisi nimetä pelastajaksi?

Tämä tapahtui, jotta profeetan välittämä Herran ilmoitus toteutuisi:
”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
jolle annetaan nimeksi Immanuel.”
Immanuel tarkoittaa: Jumala on kanssamme.

Matteus ei voinut arvata kuinka paljon yhden sanan käännösvirhe tulisi sekoittamaan tulevien vuosituhansien teologien päitä. Jesaja[5], jota hän siteeraa, ei nimittäin koskaan puhunut neitsyestä betulah, vaan nuoresta naisesta almah. Virhe oli tapahtunut 500 vuotta Jesajan kirjoittamisen jälkeen ja 200 vuotta ennen Jeesuksen syntymää, kun juutalaisten pyhiä kirjoituksia käännettiin hepreasta kreikaksi. Silloin nuorta naista tarkoittava sana käännettiin sanalla parthenos, joka voi tarkoittaa sekä neitsyttä, että nuorta naista. Matteus ja Luukas eivät ilmeisesti koskaan tarkastaneet sitaattiaan hepreasta ja niin syntyi oppi Jeesuksen neitseestä syntymisestä. Alkuvuosisatojen juutalaiset kyllä moittivat kristittyjä tuosta käännösvirheestä, mutta eksoottisempi vaihtoehto sai silti jäädä käsikirjotuksiin.[6]

Alun perin tämä merkillinen lupaus oli annettu vuonna 733 ekr. silloiselle Juudean petollisimmalle kuninkaalle Ahasille,[7] sotilaspoliittisesti uhkaavassa tilanteessa. Historian tehokkaimpiin kuuluva sotapäällikkö, Tiglaspileser III[8] uhkasi valloittaa koko Juudean ja sen pääkaupungin Jerusalemin. Ahas kieltäytyi puolustusliitosta entisten vihollistensa kanssa. Profeetta Jesajan varoituksista[9] huolimatta hän antoi kaikki Jerusalemin temppelin rikkaudet Tiglasperesille, jotta tämä nujertaisi Ahasin viholliset. Ahas säästi henkensä, mutta möi Jumalansa ja rakennutti valloittajansa mallin mukaisen epäjumalan alttarin Jerusalemin temppeliin. Jesaja oli turhaan haastanut Ahasia luottamaan mieluummin Jumalaan kuin Assyyrian kuninkaaseen ja pyytämään Jumalalta, vaikka merkkiä uskollisuudestaan. Ahas oli siitäkin kieltäytynyt.[10] Silloin Jesaja oli sanonut hänelle:
Kuule siis, sinä Daavidin kuningassuku! Eikö riitä, että te loputtomiin koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte koetella vielä Jumalan, minun Jumalani, kärsivällisyyttä? 14

Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.

Matteuksen siteeraamalla ennustuksella oli siis tietty ikivanha ja hyvin tunnettu historiallinen kontekstinsa, mutta kukaan ei oikein ymmärtänyt mihin se viittasi ja täyttyikö ennustus millään muotoa koskaan. Ei siihen aikaan vielä osattu edes mitään messiastakaan kaivata. Se unelma heräsi vasta noin parisataa vuotta myöhemmin, Israelin kansan ollessa pakkosiirtolaisina Babyloniassa (597-539 ekr). Ei ennustus tarkkaan ottaen sopinut Jeesukseenkaan, koska ei häntäkään koskaan nimetty Immanueliksi. Silti Matteus oli sitä meiltä, että tämä 800 vuodeksi roikkumaan jäänyt täyttymätön ennustus, sopi täydellisesti Jeesukseen.[11] Ilmeisesti hän ajatteli, että Jeesuksessa Jumala tuli olemaan meidän kanssamme, eikä vain Israelin, vaan koko ihmiskunnan kanssa.[12] Vaikka Jeesusta ei siis nimetty Immanueliksi, hän kuitenkin oli sitä meille. Kaunista, mutta aika kaukaa Matteus hakee Jeesus-kertomukselleen juuria Israelin pyhistä kirjoituksista.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Joosef oli jo mielessään purkanut avioliittolupauksensa, mutta herättyään hän päätti sittenkin pysyä siinä. He olivat edelleen kihlapari, niin kuin Luukas sanoi. Heitä kuitenkin pidettiin miehenä ja vaimona, vaikka heillä ei ollut lupa maata toistensa kanssa ennen suuria hääjuhlia. Siksi Marian raskaus oli kaikille merkki siitä, että tässä kohtaa nuoripari oli rikkonut pyhää protokollaa. Tietenkin päävastuu siitä olisi miehellä. Tämän häpeän Joosef päätti kantaa selittämättä mitään kenellekään. Mieluummin niin, kuin että Maria joutuisi loppuiäkseen häväistyksi.

Hän ei kuitenkaan maannut vaimonsa kanssa, ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan.

Jäikö hänelle kaikesta huolimatta epäilys Marian uskottomuudesta? Siksikö hän ei halunnut koskettaa vaimoaan, ennen kuin hän oli synnyttänyt äpäränsä?

Joosef on hiljainen mies, vaitelias kuin mykäksi tullut Sakarias. Matteus ja Luukas eivät anna hänelle ainuttakaan puheenvuoroa. Oliko hänen hiljaisuutensa kaunaista vai kunniallista? Sen tiesi vain Maria, mutta päätellen heidän yhteisten lapsiensa runsaudesta, he lohduttivat toisiaan vuoteessa aika usein.

Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.

Tämä tapahtui Jeesuksen ympärileikkauksen yhteydessä, kahdeksan päivää synnytyksen jälkeen. Siinä rituaalissa lapsen vanhempien laillisuus piti vahvistaa ja Joosef tunnustautui koko paikalle kokoontuneen seurakunnan edessä lapsen isäksi. Luukas kertoo tästä tapahtumasta enemmän, ja palaan siihen myöhemmin.

Josef myös kasvatti esikoisensa ainakin miehuutensa kynnykselle asti. Ehkä Jeesuksen syvä arvostus ehdotonta anteeksiantoa kohtaan olikin peräisin hänen isältään, joka joutui kantamaan niin monen sukulaisen, naapurin ja uskonnollisen johtajan hänelle tarjoamaa häpeää.  

Sen enempää emme hänestä sitten Matteukselta kuulekaan. Kaikki muut evankeliumit, Paavali ja juutalainen historioitsija Josefus kertovat Jeesuksen veljistä. Markus ja Matteus nimeävät heistä neljä[13] ja mainitsevat myös sisarista. Niitä kunnon patriarkat[14] eivät kuitenkaan vaivaudu nimeämään. Joosefilla oli siis myöhemmin ainakin seitsemän lasta elätettävänään. Siihen hän varmaan menehtyikin ennen aikojaan. 

a)           Äpäräpoika?

Skandaalin varjo lepäsi tämän kertomuksen päällä alusta asti.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Jeesus alkoi muuttua uhkaksi uskonnolliselle eliitille, alettiin kaivaa tietoja hänen menneisyydestään. Vaikka asia ei Jeesuksen syntymän aikaa liikuttanut kuin naapureita ja sukulaisia, ikävät huhut kasvoivat painaviksi vihjeiksi suuresta häpeästä sitä mukaa kuin Jeesuksen vaikutusvalta kasvoi. Joosef ei kuulemma ollut Jeesuksen isä, vaikka olikin ottanut tämän omakseen, suojatakseen kihlattunsa sosiaaliselta hylkäämiseltä tai jopa kivityskuolemalta.

Jo Jeesuksen julkisen työn alussa joku solvasi kotikaupungin väkijoukon keskeltä:

”Eikö hän ole se puuseppä, Marian poika.”[15] Kunniallisesti syntynyt mies tunnistettiin isänsä kautta. Äpärä tunnistettiin äitinsä kautta. Ehkä joku roomalainen sotilas oli häpäissyt hänet.

Jeesuksen aikalaiset eivät siis näyttäneet tuntevat mitään tarinaa neitseellisestä sikiämisestä. He vain tuntuivat tietävän, että jotain Jeesuksen alkutarinassa ei ollut ihan kunniallista. Sellaisten epäilysten lieventämiseksi olisi ollut hulluutta keksiä mitään selityksiä Jeesuksen jumalallisesta alusta. Se olisi vain vahvistanut epäilyjä siitä, että tämän miehen alkujuurissa oli jotain todella hämärää. Niin suurilla valheilla ei ihan pientä häpeää yritetä peittää.

Miksi Joosef ei yksinkertaisesti katkaissut sellaisilta huhuilta siivet vakuuttamalla olevansa esikoisen isä, niin kuin kaikkien muidenkin seitsemän lasten isä? Ilmeisesti siksi, että hän oli siinä vaiheessa jo vainaa ja joku Marian pojista toimi perheen päänä. Huhut siis pitivät pintansa ja Maria joutui jatkamaan elämäänsä Nasaretissa sosiaalisen häpeän varjon alla ja häijyjen juorujen kohteena

Kun fariseukset myöhemmin väittelivät Jeesuksen kanssa arvovallasta ja uskottavuudesta, he heittivät tämän häijyn vihjeen julkisesti Jeesuksen kasvoille:

”Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä.”[16]

Se oli yritys kansan edessä häpäistä Jeesus antamalla ymmärtää, että hänen äitinsä nuoruuden moraali oli kyseenalainen. Eikä kysymys ollut pelkästä häpäisystä. Olihan Mooses sanonut, että Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran kansan joukkoon.[17] Miehen kunniaa ja oikeutta kuulua Israelin kansaan, mitattiin sen kautta, onko hänet kunniallisesti tehty ja kuoliko hän kunniallisesti. Maria joutui elämään hänen ja Jeesuksen kunniaan kohdistuneitten epäilyjen kanssa aivan alusta asti.

Omalla ovelalla tavallaan nämä syntymäkertomukset ohittavat patriarkaalisen valtarakenteen,[18] joka on aina varmistanut väkivaltarakenteiden siirtymisen seuraaville sukupolville isien kautta. Näin kirjoittaessaan ainakin Matteus ja Luukas määrittävät Jeesuksen identiteetin Marian äitiyden kautta. Tämä mies ei saanut auktoriteettiaan tai valtaansa yhdeltäkään mahtisuvun mieheltä.

Joosef ja Maria olivat valinneet tehdä sen, minkä ymmärsivät Jumalan tahdoksi. Kumpikaan ei nähnyt vaivaa parantaakseen mainettaan tai selittääkseen mitään kenellekään. Jumala oli päättänyt luottaa heihin ja he puolestaan päättivät luottaa Jumalaan. Jeesus oli kaikkien kolmen keskinäisen luottamuksensa hedelmä.

Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä
voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.
Samalla tuet tämän kirjoitustyönkin edistymistä. 
Kohtaaminen ry:n tili: 
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773
Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.
KIITOS ja Hyää Joulua sinulle


[1] Matt 1:18-24.

[2] Hamilton Adam. Faithful. Christmas Through the Eyes of Joseph. Abingdon Press. Nashville. 2017. s. 51.

[3] 3Moos 20.10, 5Moos 22:20-22, Joh 8:3-7.

[4] Borg Marcus & Crossan John Dominic. The First Christmas. Harper One. 2007. s. 105-110.

[5] Jes. 7:14.

[6] Spong John Shelby. Liberating the Gospels. HarperCollings. NY. 2017. s. 188, 189.

[7] 2Kun 16:1-20.

[8] 2Kun 15:29.

[9] Jes 1-12.

[10] Jes 7:10-17.

[11] Spong John Shelby. Biblical Literalism: A Gentile Heresy. HarperCollins Publ. New York. 2016. s. 69.

[12] Ratzinger Joseph. Jesus of Nazareth. The Infancy Narratives. Random House. New York. 2012. s. 83-92.

[13] Jakob, josta tuli Jerusalemin seurakunnan johtaja, Josef, Juda ja Simon. Kaikki olivat keskeisiä sankareita Israelilaisten historiasta. Siitä voimme päätellä Jeesuksen eläneen hurskaassa perheessä, jossa syvästi kunnioitettiin kansan perintöä ja ehkä elettiin uutta kansallismielisyyden nousukautta.

[14] Meier John P. A Marginal Jew Vol II. Companions and Competitors. Doubleday. New York. 2001. s. 616.

[15] Mark 6:3.

[16] Joh 8:41.

[17] 5Moos 32:2.

[18] Wink Walter. Engaging the Powers. Dicernment and Resistance in the World of Domination. Fortress Press. 1992. s. 358.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0363044
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.