Tuhansien vuosien sukuluettelot ja mykistävä enkeli

Matteus aloittaa kertomuksensa 1800 vuotta kattavalla sukuluettelolla. Tämä on Jeesuksen Kristuksen, Daavidin Pojan, Abrahamin jälkeläisen, sukuluettelo: [1]

Abrahamille syntyi Iisak, jolle syntyi Jaakob. Jaakobille syntyivät Juuda ja tämän veljet. Juudalle ja Tamarille syntyivät Peres ja Serah. Serahille syntyi Hesron, jolle syntyi Ram. Ramille syntyi Amminadab, Amminadabille Nahson ja Nahsonille Salma. Salmalle ja Rahabille syntyi Boas ja Boakselle ja Ruutille Obed, jolle syntyi Iisai. Kuningas Daavid oli Iisain poika. Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Urian vaimo. Salomolle syntyi Rehabeam, jolle syntyi Abia, ja Abialle syntyi Asaf. Asafille syntyi Josafat, Josafatille Joram, Joramille Ussia. Ussialle syntyi Jotam, Jotamille Ahas, Ahasille Hiskia. Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle Amos, Amosille Josia. Kun kansa oli pakotettu muuttamaan Babyloniaan, Josialle syntyivät Jekonja ja tämän veljet. Väestönsiirron jälkeen Jekonjalle syntyi Salatiel, jolle syntyi Serubbabel. Serubbabelille syntyi Abihud, Abihudille Eljakim ja Eljakimille Asur. Asurille syntyi Sadok, Sadokille Jakin ja Jakinille Elihud. Elihudille syntyi Eleasar, jolle syntyi Mattan. Mattanille syntyi Jaakob, ja Jaakobille syntyi Joosef, joka oli Marian mies. Maria synnytti Jeesuksen, jota kutsutaan Kristukseksi. Abrahamista Daavidiin on siis 14 sukupolvea. Daavidista väestönsiirtoon on myös 14 sukupolvea, ja samoin on 14 sukupolvea väestönsiirrosta Kristukseen.

Voiko kirjan puuduttavammin aloittaa? Siksi näitä ei yleensä lueta jouluevankeliumin yhteydessä. Eräälle syntyi joku, jolle taas syntyi joku…

Meidän kulttuurissamme, joka on kiinnostuneempi tulevaisuudesta kuin menneisyydestä, vain yksi asia voi olla sukukokousta tylsempi ja se on yli tuhat vuotta syleilevä sukuluettelo. Tosin tuokin trendi on jo muuttumassa ja jotkut meistä olisivat noin kattavasta sukuluettelosta tosi kateellisia. Jeesuksen aikana kaikki saivat identiteettinsä sukunsa ja sen historian kautta. Ei ollut olemassa mitään suvusta ja heimosta erillään olevaa yksilöllisyyttä tai minuutta.[2] Jos sinut hylättiin suvusta, lakkasit olemasta.

Jokaisella heimolla oli alkukertomuksensa ja jumalansa. Sukuluettelot olivat sankaritarinoita, joiden alkupäässä jumalten ja sukujen tarinat sulautuivat yhteen. Jeesuksen sukuluettelo puhui yhdestä ainoasta Jumalasta, joka tulisi Israelin heimojen kautta jakamaan siunauksensa kaikille maan heimoille.

Juutalaisten kantaisän Aabrahamin historia väitettiin alkaneen jossain 1850 luvulla ekr, vaikka siihen aikaan ei sellaisia sukuarkistoja edes ollut olemassa. Kansan pyhissä kirjoituksissa hänet kuitenkin esitellään ehkä ensimmäisenä ihmisenä, joka oli tullut yhdestä uskosta toiseen uskoon. Ammattilainen jumal’kuvien veistäjä jätti heimonsa jumalat ja lähti erämaahan etsimään tuntematonta kaikkien yhteistä Jumalaa, jonka kutsun oli kuullut. Hänen jälkeläisensä eivät olleet kovin uskollisia tälle visiolle. Hekin tekivät jumalastaan heimojumalan tyyppisen meikäläisten suojelijan ja muukalaisten vihollisen.

Matteus kuitenkin rinnasti nuoren Marian hiljaisen uskoa suuren patriarkan uskoon. Taas oli aika jonkun jättää tuttu ja turvallinen ja vastaanottaa jotain täysin käsittämätöntä. Vasta sukukypsään ikään tullut nuori tyttö oli uuden aikakauden äiti, siinä missä Aabraham oli kohta päättyvän aikakauden isä.

Matteuksen sukuluettelon erikoisuuteen kuului myös naisten mainitseminen. Sellainen oli patriarkaalisessa kulttuurissa tavatonta. Kukaan ei määrittänyt itseään äitinsä kautta, koska ei tietenkään ymmärretty äidin puolelta tulevia. Äidin kuviteltiin vain kantavan miehen häneen istuttamaa siementä, joka alkoi kohdussa kasvaa ihmiseksi. Kaikki olivat ensisijaisesti isiensä poikia ja tyttäriä.

Kaiken lisäksi Matteuksen mainitsemat naiset olivat moraaliltaan kyseenalaisia sankarihahmoja, suvun mustia lampaita.

Taamar naamioitui portoksi, saadakseen lapsen insestisestä suhteesta appiukkonsa Juudaan kanssa.[3] Raahab oli kuuluisa prostituoitu, joka harjoitti ammattiaan Jerikon paksun muurin sisään rakennetussa monien ilojen majatalossa. Sen lisäksi hän kuului Israelin arkivihollisiin kanaanilaisiin.[4] Ruut meni nukkumaan sammuneen Boasin viereen ja vietteli aamulla krapulaisen miehen, varmistaakseen itselleen ja miniälleen tarpeeksi varakkaan elättäjän.[5] Batseba kylpi viettelevästi Daavidin ikkunan alla ja antautui sitten kuninkaan vieteltäväksi sillä aikaa, kun oma mies Uria taisteli Daavidin puolesta rintamalla. Yhden illan huumasta Batseba tuli raskaaksi, taiteili itsensä hovin mahtinaiseksi ja varmisti toisen poikansa Salomonin Daavidin kruunun perijäksi.[6] Uriah passitettiin niin vaaralliseen tehtävään, että varmasti kuolisi rintamalle. Tällaiset pakanalliset ja syntiset naiset eivät kuuluneen yhdenkään kunniallisen miehen sukuluetteloon. Joosefin sukupuuhun nämä ainakin näennäisesti moraalittomat naiset kuitenkin kuuluivat.

Miksi Matteus antoi näille neljälle ”syntiselle naiselle” niin merkittävän osan Jeesuksen sukupuussa? Miksi hän ei mieluummin maininnut Saaraa, Rebekkaa, Rakelia tai Leaa, jotka kaikki olivat Israelin patriarkkojen kuuluisia vaimoja. Taamar, Raahab, Ruut ja Batseba taas olivat naapuriheimojen naisia, eivätkä juutalaisia ollenkaan.[7]

Näyttää ilmeiseltä, että Matteus suurella vaivalla ja tarkkaan laskelmoiden tuo heidät mukaan vain saadakseen epämääräisistä huhuista kärsivän Marian parempaan valoon.[8] Matteus oli vakuuttunut siitä, että huhuista huolimatta Jeesuksen alkuperä oli Jumalan tahtoma ja siksi pyhä. Kaikki sukuluettelon naiset olivat tahallaan tai olosuhteitten pakosta yhteisöllisten normien rikkojia. Silti jokainen heistä teki rohkeita itsenäisiä valintoja, joista seurasi hyvää. Siksi he myös kuuluivat Jumalan yhteistyökumppaneiden joukkoon. Itse hankittu ja muiden ruokkima huono maine ei näyttänyt vaikuttavan Jumalan haluun olla näiden naisten elämässä mukana. Matteus oli vakuuttunut siitä, että Jumala voi Mariankin häpeän keskeltä luoda ja synnyttää itsensä ihmisten maailmaan.

Luukkaallakin oli oma versionsa sukuluettelosta.[9] Hän tosin sijoitti sen Jeesuksen julkisen työn alkuun, mutta rinnastuksen vuoksi otan sen tähän Matteuksen sukuluettelon kaveriksi.

Julkisen toiminnan aloittaessaan Jeesus oli noin 30-vuotias. Hän oli Joosefin poika, tai niin ainakin luultiin.

Vaikka Luukas tässä epäsuorasti asettaa Josefin isyyden kyseenalaiseksi, hän kuitenkin luettelee Jeesuksen sukupuun Joosefin kautta Aatamiin asti, jota häntäkin kutsuttiin Jumalan Pojaksi. Näin Luukas viestii juutalaisille kuulijoilleen, että Jeesus kuuluu koko ihmiskunnalle, eikä ollut vain Israelin toivo.

Sukuluettelot kertovat uskosta Jumalaan, joka oikeasti elää historiassa ja vaikuttaa siihen tavallisten ihmisten kautta.[10] Näitä tavallisia Jumalan yhteistyökumppaneita kunnioitettiin muistamalla heidän nimiään, kiittämällä heistä ja jatkamalla heidän aloittamaansa Jumalan ja ihmiskunnan yhteistyötä paremman tulevaisuuden puolesta. Sukuluettelot merkitsivät toivoa siitä, että aivan tavallisen ihmisen elämä oli osa jostain heitä paljon isommasta kertomuksesta. Jumalan ja ihmisen yhteinen historia jatkuisi minunkin jälkeeni ja jokaisella on mahdollisuus olla siinä mukana. Tärkeys ja tarkoitus ei edellyttänyt aateluutta eikä sankaruutta.

Joosef puolestaan oli Eelin poika. Eeli oli Mattatin poika, Mattat Leevin, Leevi Melkin, Melki Jannain, Jannai Joosefin. Joosef oli Mattitjan poika, Mattitja Amosin, Amos Nahumin, Nahum Heslin, Hesli Naggain. Naggai oli Mahatin poika, Mahat Mattitjan, Mattitja Simein, Simei Josekin, Josek Jodan. Joda oli Johananin poika, tämä Resan, tämä Serubbabelin, tämä Sealtielin, tämä Nerin. Neri oli Melkin poika, tämä Addin, tämä Kosamin, tämä Elmadamin, tämä Erin. Erin isä oli Joosua, tämän Elieser, tämän Jorim, tämän Mattat, tämän Leevi. Leevin isä oli Simeon, tämän Juuda, tämän Joosef, tämän Jonam, tämän Eljakim. Eljakimin isä oli Melea, tämän Menna, tämän Mattata, tämän Natan, tämän Daavid. Daavidin isä oli Iisai, tämän Obed, tämän Boas, tämän Salma, tämän Nahson. Nahson oli Amminadabin poika, Amminadab Adminin, Admin Arnin, Arni Hesronin, Hesron Pereksen, Peres Juudan. Juuda oli Jaakobin poika, Jaakob Iisakin, Iisak Abrahamin, Abraham Terahin, Terah Nahorin. Nahorista taaksepäin Jeesuksen isälinjalla tulevat Serug, Reu, Peleg, Eber, Salma, Kenan, Arpaksad, Seem, Nooa, Lemek, Metuselah, Henok, Jared, Mahalalel ja Kenan. 

Kenanin isä oli Enos, Enoksen isä oli Set, Setin isä oli Aadam, ja Aadamin isä oli Jumala. Mielenkiintoista, että kummankin sukuluettelot päätyvät Joosefiin, vaikka kirjoittajat eivät pidäkään häntä Jeesuksen biologisena isänä.

Luukas johtaa Jeesuksen edeltäjät 77 sukupolven kautta toiseen Jumalan poikaan, Aatamiin.[11] Siinähän ei pitäisi olla mitään sen kummempaa, koska kansan pyhien kirjoitusten mukaan kaikki ovat peräisin samasta alkuisästä. Luukas kuitenkin sijoittaa sukuluettelon tilanteeseen, jossa Jeesus oli vastaanottanut Johannekselta kasteen ja kuullut taivaasta äänen, joka sanoi: Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.[12] Luukkaan teologinen viesti oli selvä: Jeesus on uusi Aatami, jonka kautta alkaa uuden ihmisyyden luominen. Jumalan valtakunta rakentuu sittenkin maan päälle, vaikka alkupariskunta tyri kutsumuksensa ja karkotettiin paratiisista.

Matteus, joka kirjoitti enemmän juutalaisille, samaisti Jeesuksen vain oman kansansa historiaan.

Sukuluettelot eivät edes yritä olla samanlaisia. Niiden viesti on enemmän teologinen kuin historiallinen. Matteus teki sukuluettelostaan matemaattisesti symmetrisen yhteenvedon:

Sukupolvia on siis Abrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista, Daavidista pakkosiirron aikaan samoin neljätoista, ja siitä taas neljätoista Kristukseen. [13]

Tällä hän halusi korostaa Jeesuksen syntymää vastaavanlaisena taitekohtana historiassa kuin oli Daavidin kuninkuus ja koko Baabelin pakkosiirron loppuminen. Matteuksenkin mukaan jotain historiallisesti mullistavaa oli nyt tapahtumassa.

Kummatkin sukupuut olivat identtisiä vain Abrahamista Daavidiin. Siitä eteenpäin he kulkivat ihan eri teitä, eivätkä olleet samaa mieltä edes Joosefin isän nimestä.

Kummatkin sukupuut tekivät Jeesuksesta Daavidin jälkeläisen. Se oli juutalaisille tärkeää. Olihan Daavidin rakkain ystävä välittänyt hänelle Jumalan lupauksen: Ja sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti.[14] Juutalaiset uskoivat tämän lupauksen tarkoittavan, että kun Jumala taas antaa heille oikeamielisen ja messiaanisen kuninkaan, hänen täytyy olla Daavidin suvusta.

Matteuksen mainitsemasta neljästä huonomaineisesta naisesta huolimatta kummatkin sukuluettelot ovat patriarkaalisen kulttuurin ilmentymiä. Ne myös kilpailivat silloisen maailman kuuluisimman sukupuun kanssa. Gaius Julius Caesar Augustus oli myös Jumalan Poika (huios theou), jonka jumalallista Julian suvun historiaa luettiin tuhat vuotta taaksepäin Troijan sodan sankareihin ja Jupiterin äitiin, Venukseen, asti. Tästä runoilija Virgilius loi kreikkalais-roomalaisen mytologian kuuluisimman eeppisen runoelman Aeneisin. Se julkaistiin noin 15 vuotta ennen Jeesuksen syntymää ja oli siis Matteuksen ja Markuksenkin lukijoille jo tuttu. Roomalaisille se oli kuin Uusi Testamentti sen jälkeen, kun roomalaiset ja kreikkalaiset olivat jo 700 vuotta kuunnelleet Homeroksen kirjoittamaa Vanhaa Testamenttia, eli Iliadia ja Odysseuksen seikkailuja.

Matteuksen ja Markuksen kirjoittamissa syntymäkertomuksissa ja sukuluetteloissa oli siis samoja elementtejä kuin Rooman myyteissä, mutta näiden kertomusten kirjailijat vihjailivat lukijoilleen, että nyt on tarujen keskelle syntynyt jotain historiallisesti paljon painavampaa ja todempaa.

2.            Mykistävä enkeli

Luukas liittää Jeesuksen syntymäkertomuksen yhteen Johannes Kastajat syntymätarinan kanssa.  Kummankin kutsumus tulisi myöhemmin kutoutumaan samaan Jumalan valtakunnan perustamisen juoneen.

Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana eli pappi Sakarias, joka kuului Abian pappisosastoon.[15]

Jerusalemin valtavaa temppeliä palvelevat papit oli jaettu osastoittain työvuoroihin, jotta suurten pyhien kymmenet tuhannet uhraajat tulisivat tasapuolisesti palvelluiksi. Työvuorojen välillä saattoi olla kuukausia, joten hänen piti tehdä muitakin töitä, tai sitten hän vain huolehti tiluksistaan, joita hänen haltuunsa oli pappina annettu.

Hänen vaimonsa Elisabet oli hänkin Aaronin jälkeläisiä, eli ylipapillista sukua oleva papin tytär.

Näin Luukas alkaa punoa Jeesuksen syntymäkertomukseen toisenkin pariskunnan. Tässäkin kertomuksessa naisella on tärkeä osa, mikä ei ollut tavallista sen ajan tarinoissa. Yhdenkään toisen papin rouvan nimeä ei mainita missään. Historia oli yleensä vain miesten historia.

He olivat kumpikin Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä.

Luukas ei turhaan painota pariskunnan nuhteettomuutta ja kuuliaisuutta kaikelle laille. Hedelmättömyyttä nimittäin pidettiin Jumalan rangaistuksena vakavasta laiminlyönnistä tai salaisesta synnistä. Siksi Luukkaan täytyy erikseen vakuuttaa kuulijansa siitä, ettei näin ole tämän pariskunnan kohdalla.

Luukas selkeästi ja tarkoitushakuisesti rinnastaa Sakariaan ja hänen vaimonsa Elisabethin Vanhan Testamentin Aabrahamiin ja Saaraan. Kummallekin hurskaalle mutta epäuskoiselle miehelle enkeli ilmestyi ja ilmoitti tulevasta lapsesta. Kummallekin kerrottiin, ettei mikään olisi Jumalalle mahdotonta.[16] Sakaria ja Elisabetin sanottiin olevan iäkkäitä ja hedelmättömiä ja samaa ilmeisesti olisi voinut sanoa Aabrahamista, joka oli sadan vuoden kypsässä iässä ja Saara vain kymmenen vuotta häntä nuorempi. Kummankin lapsen syntymästä maailmanhistoriaan kuitenkin astuisi jotain kauaskantoisen uutta ja ihmeellistä.

Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä.

Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri.

Sakariaan tasoiselle papille arvan langettama tehtävä oli kerran elämässä suotu mahdollisuus, suuri ja kauhistuttavan pyhä etuoikeus.

 Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili.

Sakariaan tehtävä ajoittui varhaiseen aamuun. Hänen tehtävänsä oli uhrata suitsukkeita, joiden ylöspäin nouseva savu olisi merkki siitä, että Jumala oli ottanut vastaan oven ulkopuolella olevan kansan rukoukset. Hänellä oli kaksi apulaista, joista toinen korjasi edellisen päivän tuhkat pois ja toinen toi pääalttarilta uutta hiillosta suitsutusalttariin. Sen jälkeen apulaiset poistuivat ja Sakarias jäi yksin alttarin eteen. Pyhää tilaa valaisi yli kaksi metriä korkea kultainen menora kynttelikkö, jonka seitsemässä haarassa paloi puhdasta oliiviöljyä.

Siinä hän seisoi katsellen valtavaa verhoa, joka peitti kaikkein pyhimmän. Pelottavan lähellä sitä oli kultainen suitsukealttari ja siinä hehkuvat hiilet.

Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella. Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan. Mutta enkeli puhui hänelle: »Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.»

Sakarias kysyi enkeliltä: »Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs.»

Tämä enkeli ei sietänyt mitään kenttäneuvotteluja epäuskoisen vanhan papin kanssa.

Enkeli vastasi: »Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä.

Sakaria kyllä tiesi pyhien tekstien nuorimmasta kirjasta kuka Gabriel oli. Daniel oli kohdannut saman enkelin noin 500 vuotta aiemmin ja saanut kaikki mahdolliset paniikkikohtauksen oireet yhdellä kertaa:

minun voimani katosi, kasvoni muuttuivat kalmankalpeiksi ja ruumiini kävi hervottomaksi… minä katselin maahan enkä pystynyt sanomaan sanaakaan.17]

Gabriel halusi varmistaa, ettei Sakarias mene kotiin tartuttamaan epäuskoaan vanhaan vaimoonsakin.

Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen.»

Kansa odotti Sakariasta, ja kaikki kummeksuivat sitä, että hän viipyi temppelissä niin pitkään.

Kansa jo pelkäsi, että Sakariaan viipyminen merkitsi ongelmia Jumalan vastaanotossa. Ehkä Jumala ei enää suostunut kuuntelemaan kansan rukouksia. Ehkä hän oli lopen kyllästynyt heidän valituksiinsa. He eivät tienneet, että Sakariaalla oli vielä tehtävä suorittamatta. Kiitollisuudesta järkyttyneenä hän kuitenkin sai suitsukkeet ripoteltua hiillokselle. Niistä nouseva tuoksuva savu kertoi Jumalan kuulleen nekin rukoukset, jotka hänen sydämessään olivat jo sammuneet.

Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille, ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi.

Palveluspäivien päätyttyä Sakarias meni kotiinsa,

Sakarian pappistiimin palveluspäivät olivat siltä erää ohi. Koska pappeja ja leeviläisiä oli noin 18 000, Sakariaan pappisryhmän seuraavaan palvelusvuoroon saattoi mennä jopa puoli vuotta.[31] Vaikka papit saivat osansa temppelin keräämistä kymmenyksistä, se ei riittänyt alimman pappisluokan elatukseen. Siksi he toimivat kirjureina, työskentelivät tiluksillaan tai keräsivät vuokraa omistamistaan maista. Sakarias kuului hurskaaseen alimman luokan papistoon, joka seurasi paheksuen ylipapiston ylellistä elämää ja heidän yhteistyötään Herodeksen kanssa. Kukaan heistä ei mielellään osallistunut kahdesti päivässä suoritettuun uhriin keisari Augustuksen ja Rooman vallan suojelemiseksi. Augustustahan palvottiin Jumalana ja imperiumia hänen valtakuntanaan. Ei sellaisten puolesta tässä temppelissä pitänyt uhrata.

Sakarias tuli mykkänä kotiin palvelusvuorostaan ja Elisabeth ehti jo pelätä, että Jumala on sulkenut Sakariaan suun, niin kuin oli sulkenut hänen kohtunsakin. Näin heidän lapseton kotinsa muuttui entistäkin hiljaisemmaksi. Vanhukset kuitenkin lohduttivat toisiaan vuoteessa, vaikka tiesivätkin että se oli jälkeläisten tekemisen kannalta liian myöhäistä. Olihan papin rouva jo ikänsäkin puolesta tullut hedelmättömäksi. Heidän rakkautensa kuitenkin kantoi epätodennäköistä hedelmää ja Elisabeth tulikin raskaaksi. Hän alkoi odottaa esikoistaan.[17]

ja jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi. Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä. Hän ajatteli: ^’Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta.

Niin suuri oli Elisabetin kantama sosiaalinen häpeä ja syyllisyys ollut, että hän ei uskaltanut edes näyttäytyä kylillä, ennen kuin raskaus oli edennyt niin pitkälle, että keskenmenon riskiä ei juuri enää ollut. Papin vaimona hänen tärkein tehtävänsä oli varmistaa papillisen suvun jatkuminen. Nyt hän oli vihdoin saamassa siihen mahdollisuuden.

Aivan kuin arkienkeli Gabrielkin olisi varpaillaan jännittänyt raskauden kehitystä, koska lähti hoitamaan tehtäväänsä Marian luokse vasta, kun Elisabetin raskaus oli turvallisen pitkällä.

Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä
voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.
Samalla tuet tämän kirjoitustyönkin edistymistä. 
Kohtaaminen ry:n tili: 
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773
Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.
KIITOS ja Hyää Joulua sinulle

[1] Matt 1:1-17.

[2] Kelly Joseph F. The Origins of Christmas. Liturgical Press. Minnesota. 2004. s. 6.

[3] 1Moos 38.

[4] Joos 2:1-7.

[5] Ruut 3, 4.

[6] 2Sam 11:1-26

[7] Hamilton Adam. Faithful. Christmas Through the Eyes of Joseph. Abingdon Press. Nashville. 2017. s. 41.

[8] Carey Greg. Sinners. Jesus and his earliest followers. Baylor University Press. 2009. s.32.

[9] Luuk 3:23-38

[10] Bell Rob. What is the Bible?. William Collins. 2017. 221-227

[11] Luuk 3:23-38.

[12] Luuk 3:22.

[13] Matteus väittää sukupolvia olleen 3×14, vaikka nimiä on vain 40. Borg Marcus & Crossan John Dominic. The First Christmas. Harper One. 2007. s. 245-248.

[14] 2Sam 7:16.

[15] Luuk 1:5-2:52

[16] 1Moos. 11:30; 18:11-14.

[17] Dan 9:21; 10:8,15.

[18] Horsley Richard. The Liberation of Christmas. Wipf and Stock Publishers. Oregon. 1989. s. 95

[19] Luuk 1:26-38.