He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. [1] Jeesus opetuslapsineen rantautui monella tavalla myrskyisän venematkan jälkeen Galilea-järven itärannalle, pakanalliselle maaperälle, Gergesan kaupungin tai pikemminkin kylän läheisyyteen. [2] Gerasan[3] alueella oli kymmenen Aleksanteri Suuren perustamaa tai laajentamaa ylpeää ja keskenään kilpailevaa kaupunkia, jotka vaalivat kreikkalaista kulttuuria. He olivat taistelleet itsenäisyytensä puolesta sekä juutalaisia, kreikkalaisia että roomalaisia vastaan. Nyt kaupungeissa oli runsaasti kreikkalaisten Jumalaien temppeleitä, joissa säännöllisesti uhrattiin pääasiassa sikoja.[4] Se oli kuin gallialainen maakunta, joka sitkeästi taisteli valloittajia vastaan. Kaikki alueen […]
Sillä välin, kun Mooses viipyi vuorella rakentamassa erämaahan sopivaa korkeakirkollista liturgiaansa, malttamaton kansa pani pystyyn paljon primitiivisemmät juhlat, kunnon vanhanaikaiset kulttirituaalit. Kaikki osallistuivat valmisteluihin. Ensin rakennettiin kunnon uuni, jossa naisten kultaiset korvakorut sulatettiin.[1] Sieltä ne kaadettiin muottiin ja voilá, kultainen patsas oli ihan sonnin näköinen. Kaikki naapurikansat olisivat helposti tunnistaneet sen oman hedelmällisyysjumalansa kaltaiseksi. Tämä oli varman päälle valittu jumalhahmo. Siitä ei kukaan voinut erehtyä. Kun Mooses ja Jahve loistivat poissaolollaan, kansa turvautui kuviin joihin oli tottunut luottamaan: Israel, tämä […]
Joka tapauksessa tämä ihmisluontoa hyvin realistisesti kuvaava kertomus on kaikessa karheudessaan kuvaus siitä, kuinka viholliset vihdoin onnistuivat edes auttavasti tunnistamaan ja nimeämään menneessä tapahtuneen vääryyden. Tehdystä vääryydestä huolimatta he onnistuivat löytämään tavan elää uudestaan yhdessä toistensa kanssa. Eivät he paratiisia rakentaneet uusiksi. Kaukana siitä. Mutta anteeksiannon ja sovinnon kautta väkivallan kierre jäi tauolle ainakin yhden sukupolven ajaksi. Israelin kansan kahdentoista sukukunnan kantaisät saivat jatkaa elämäänsä. Käytännön sovinto ei mitätöinyt tehtyä vääryyttä, mutta käänsi tragedian jälkiseuraukset siunaukseksi. Kyynikko voisi tietenkin huomauttaa, […]
Joka tapauksessa tämä ihmisluontoa hyvin realistisesti kuvaava kertomus on kaikessa karheudessaan kuvaus siitä, kuinka viholliset vihdoin onnistuivat edes auttavasti tunnistamaan ja nimeämään menneessä tapahtuneen vääryyden. Tehdystä vääryydestä huolimatta he onnistuivat löytämään tavan elää uudestaan yhdessä toistensa kanssa. Eivät he paratiisia rakentaneet uusiksi. Kaukana siitä. Mutta anteeksiannon ja sovinnon kautta väkivallan kierre jäi tauolle ainakin yhden sukupolven ajaksi. Israelin kansan kahdentoista sukukunnan kantaisät saivat jatkaa elämäänsä. Käytännön sovinto ei mitätöinyt tehtyä vääryyttä, mutta käänsi tragedian jälkiseuraukset siunaukseksi. Kyynikko voisi tietenkin huomauttaa, […]
Viljaa riitti myytäväksi myös lähikansojen nälkäpakolaisille. Kaikkialta vaelsi ihmisiä ostamaan Egyptin varastoimaa viljaa. Myös isä Jaakobilla oli ongelmia ison perheensä elättämisessä. Hänenkin oli pakko niellä ylpeytensä saadakseen leipää perheelleen. Siksi hän lähetti kymmenen vanhinta poikaansa ostamaan viljaa Egyptistä. Nuorimmainen, Benjamin, joutui kuitenkin jäämään kotiin, koska isä pelkäsi että hänelle sattuu jotain. Muista veljeksistä ei ollut niin väliä. Jaakobin tapa suosia vain Raakelin synnyttämiä lapsia oli pysynyt muuttumattomana. Kun veljekset saapuivat Joosefin eteen, tämä tunnisti heidät heti. Hän ei kuitenkaan eleelläkään […]