Lapsen nimeäminen Luuk 2:21. Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.[1] Jeesuksen vanhemmat tekivät sen, mikä oli jokaisen juutalaisen vanhemman tinkimätön ja pyhä velvollisuus. He veivät poikansa ympärileikattavaksi. Se oli eräänlainen merkki tai sinetti Jumalan ja ihmisen välisestä liitosta. Poika suljettiin niiden lupausten piiriin, jotka Jumala oli antanut tälle kansalle Abrahamista asti. Joosef antoi poikalapsen sandekille, jonka tehtävänä oli pidellä vauvaa ympärileikkauksen aikana. Sen […]
”Jeesus lähti sitten taas järven rantaan. Kapernaum sijaitsi aivan järven rannalla, joten Jeesus lähti taas vähän kauemmas kaupungista. Siellä oli rakennuksista vapaata järven rantaa. Siellä oli rauhallisempaa. Jopa kalastajien työnteon katseleminen oli rauhoittavaa. Samalla rannalla hän oli kutsunut ensimmäiset neljä opetuslastaan. Nyt hän ei kuitenkaan saanut olla rauhassa. Koko ihmisjoukko tuli hänen perässään, ja hän opetti heitä. Kalastajaveljekset Simon ja Andreas sekä Jaakob ja Johannes luonnollisesti seurasivat mestariaan kuullakseen, mitä hän tällä kertaa opettaisi kansalle. Kaikki opetus kuitenkin loppuu joskus […]
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin.[1] Edellisen konfliktin jälkeen Jeesus vietti jonkin aikaa maaseudulla pienempiä ihmisryhmiä opettamassa. Kirjanoppineet eivät ilmeisesti seuranneet häntä sinne. Hän sai olla rauhassa niiden kanssa, jotka olivat tarpeeksi kiinnostuneita hänen opetuksestaan, tuodakseen usean päivän eväät mukanaan ja yöpyäkseen taivasalla. Jeesus päätti kuitenkin palata kaupunkiin. Pitihän veljesten saada välillä kalastaakin, elättääkseen perhettään ja Jeesustakin. Oli hyvä olla edes yksi tukikohta, jonne voisi välillä palata lepäämään. Pietari tai joku muu kalastajaveljeksistä tarjosi Jeesukselle majapaikkaa. Vaikka hän oli […]
Verho repeää. Markuksen mukaan Jumala kyllä vastasi poikansa huutoon, mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Aivan niin kuin ylipappi oli repinyt vaatteensa[1] tuomitessaan Jeesuksen jumalanpilkasta, niin Jumalakin nyt repi kaikkein pyhimmän paikan suojaksi kudotun raskaan ja senttejä paksun yhtenäisen verhon[2], jonka vain ylipappi sai avata kerran vuodessa Yom Kippur -juhlan yhteydessä: Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti.[3] Kaikkein pyhin oli paikka jossa uhrien vaatijan maanpäällisen läsnäolon oletettiin olevan. Kun kaikkein pyhin paikka avautui nähtäväksi, se paljastui tyhjäksi. Pappien on […]
Samalla kertaa he ristiinnaulitsivat kaksi rosvoa, toisen hänen oikealle, toisen hänen vasemmalle puolelleen.[1] Tämä kuoleman koreografia on saattanut olla Pilatuksen puolelta harkittua Jeesuksen ”kuninkuuden” ironisointia. Tässä asetelmassa kaksi rosvoa saatiin näyttämään kuninkaan lakeijoilta.[2] Temppeliaristokratiakin sai tämän yksityiskohdan kautta herkullisen revanssin temppelin häpäisystä. Olihan Jeesus kovaan ääneen kutsunut sitä rosvojen luolaksi. Sehän tarkoitti että temppelin hallitsijat olivat rosvoja. Vastavuoroisesti he alkoivat kohdella Jeesusta rosvona ja tekivät hänestä sellaisen. Jeesus oli tunnistanut tämän mimeettisen vastareaktion heti: Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun.. […]
Rituaalit toistavat alkuperäistä uhria. Niiden toistaminen synnyttää instituutioita. Ainoastaan niiden avulla ihmiskunta on onnistunut lykkäämään apokalypsia. Rene Girard [1] Alkuperäinen pyhä oli yhteisön oma tuonpuoleisuuteen siirtämä kollektiivinen väkivalta.[2] Primitiivinen pyhä sai valtansa hylkäävän, poissulkevan ja murhaavan väkivallan pyhittämisestä. Sen jälkeen melkein kaikki johtajuus, päällikkyys, kuninkuus, sankaruus ja pappeus ovat perustuneet pahan väkivallan hallitsemiseen hyvän väkivallan kautta. Näkymätön ja pelottava pyhä on tarvinnut näkyviä ja yhtälailla pelottavia edustajia ihmisten joukossa. Kulttuurien koossapitävä voima on ollut pyhitetty väkivalta ja sen suorituspaikaksi varattu […]
Pääsiäisaterian valmistelu ”Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, jolloin oli tapana teurastaa pääsiäislammas,[1] Tämä oli juutalaisen kansan identiteetin kannalta vuoden tärkein juhla-ateria. Sitä nimitettiin seder-ateriaksi. Sana tarkoittaa järjestystä. Ateria olikin tarkasti ohjeistettu monivaiheinen päivällinen[2], jossa jokaisella aineosalla oli tarkkaan määrätty merkityksensä. Päivällisen aikana muisteltiin kansan alkutarinaa, orjuutettujen heimojen kutsua ulos Egyptistä, Jumalan lain antamista ja matkan alkamista kohti valitun kansan luvattua maata. Tämän kertomuksen kautta juutalaiset ymmärsivät ja määrittivät itsensä kansana. Tällä aterialla he osallistuivat isiensä kärsimyshistoriaan tavalla, joka hetkeksi ylitti […]
Monimerkityksellinen sisääntulo[1] Samaan aikaan kaupunkia lähestyi idästä päin paljon vaatimattomampi kulkue. Alussa se ei millään tavalla erottunut tuhansista muista seurueista. Ryhmä yksinkertaisia maalaisia oli kävellyt verkkaiseen tahtiin noin sadan kuudenkymmenen kilometrin matkan Galileasta Jerusalemiin. Viimeiset viikot he olivat viettäneet Jerusalemin lähikylissä. Hekin hermoilivat. Jotain kohtalokasta oli ilmassa. Sen he olivat jo jonkin aikaa aavistelleet opettajansa puheista. Alkukevään lämpö ei pystynyt rauhoittamaan heidän levottomia sydämiään. Mielissä risteili messiaanisia odotuksia ja pahoja aavistuksia. Kummatkin vain vahvistuivat, kun Jeesus alkoi antaa outoja ohjeita. […]