Kirjoitettu 21.2.2018
7 kommenttia
Markuksen Jeesus on usein napit vastakkain fariseusten kanssa, mutta Matteus, Luukas ja vielä enemmän Johannes on kuvaillut näitä keskusteluja paljon perusteellisemmin. Siksi teen syrjähypyn Markuksesta ja keskityn yhteen tuimaan episodiin, jonka kaikki muut evankelistat kirjaavat toisiaan täydentäen. Jotkut ihastelevat muuten niin lempeän Jeesuksen suorastaan brutaalin ankaraa kieltä: Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa… te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu… Te […]
Avainsanat:
Abelin veri,
abstraktinen,
ahdasmielisyys,
akateeminen,
antisemitismi,
asennemaailma,
ex nihilo,
fanaattinen,
Fariseus,
Gibson E. Leight,
harras hulluus,
Heim Mark. S,
historia,
isien synnit,
Itsemurha,
itsetutkiskelu,
juridinen,
juutalaisvastaisuus,
kaappihomo,
katabole tou kosmou,
kollektiivinen itsepetos,
kosmos,
kronologia,
kuolema,
lainopettajat,
luurankoja kaapissa,
Matthew Shelly,
McEntire Mark,
Melanie Johnson-DeBaufre,
merkitsemättömät haudat,
metafora,
metafyysinen,
mimeettinen harha,
moderni individualismi,
moraalinen sokeus,
moraalittomuus,
motiivi,
muistomerkit,
murhaaja,
murhahistoria,
peitetarina,
periytyvä haluttomuus nähdä,
periytyvä syyllisyys,
poikkeusyksilö,
poliittinen systeemi,
polittinen,
postmoderni,
profeettojen haudat,
profeettojen veri,
profetaalinen karjunta,
prototyyppi,
provosoi,
pyhät arvot,
Raymund Schwager,
retorinen kysymys,
ruoskia,
saatana,
Sakarja,
sankariuhrit,
seksuaaliset taipumukset,
synagoogat,
syypäiksi,
tämä sukupolvi,
tappaa,
teeskentelijä,
teksti syntipukkina,
tiedon avaimet,
toisenlaisuus,
toisto,
tuomio,
työpaikkakiusaamista,
uhrien hautausmaa,
uskonnollinen ulkokuori,
uskonnollinen väkivalta,
väkivallan verukkeet,
väkivallattomuus,
valehtelija,
valheen isä,
vallat ja voimat,
varottava esimerkki,
verenhimoiset,
verinen konkretia,
veriteko,
viattomaan vereen,
Williams,
Wink Walter
Kirjoitettu 16.2.2011
0 kommenttia
Girard havainnollistaa raamatullisen tekstin merkitystä vertaamalla sitä kreikkalaisen Sofokleen draamoissa esiintyvään myyttiseen tarusankariin Oidipukseen.[1] Oidipus syntyi Theban kuningasparin Laioksen ja Iokasten poika. Joosefkin näki enneunia joiden mukaan perhe tulisi kumartamaan häntä. Tämän estämiseksi hänen veljensä karkottivat hänet. Delfoin oraakkeli ennusti, että Oidipus tulisi aikuisena tappamaan isänsä ja naimaan äitinsä. Sen estämiseksi kuningas yritti surmauttaa poikavauvansa, joka kuitenkin erinäisten vaiheiden kautta pelastettiin Korintin kuningasperheen ottolapseksi. Aikuisena Oidipus sai vahingossa tietää, ettei ollutkaan tämän kuningasperheen oikea lapsi ja lähti hädissään pyytämään apua […]
Avainsanat:
Apollo,
Delfoin oraakkeli,
demonisoida,
eettinen,
enneuni,
figura Christi,
Fleming Chris,
historia,
insesti,
Iokaste,
Itsemurha,
Joosef,
Jumalan viha,
jumaloida,
Korintin kaupunki,
kriisiperhe,
kristillinen tulkinta,
Laios,
Lefebure Leo,
mimeettiset kriisit,
myyttikriittinen,
myyttisyys,
Oidipus,
oidipus-myytti,
oraakkeli,
Potifar,
Rutto,
Sofokles,
svinksi,
syntipukkimekanismi,
Teiresias,
Theba,
uhraaja,
ylihistoriallinen
Kirjoitettu 1.12.2010
3 kommenttia
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]
Avainsanat:
ääriuskovaisia,
Afrikka,
afrikkalaiset,
Agamemnon,
alkumurhan toistaminen,
anaattisia,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Ateena,
Atsteekit,
auktoriteetti,
azteekit,
bakkanaali,
Balder,
banaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
demokratia,
demoni,
demonisoida,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
Egypti,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
elämäntehtävä,
elävä uhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
eristetty,
Gehenna,
Grote Jim & McGeeney John,
hallintokausi,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
homeopatia,
Homeros,
humanisaatio,
Huron,
Idealisointi,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
inkat,
insestirikkomus,
israelilaiset,
Itsemurha,
J.G. Frazer,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
johtaja syntipukkina,
joukkomurhaaia,
julkisuuden alttarille,
kaavamaisuus,
katarsis,
keihästää,
keisari,
kidutus,
kiellettyjä ruokia,
kivittää,
kohtalo,
Kolumbus,
kosminen järjestys,
kotieläimiä,
köyhät,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
kuningas,
L. De Heusch,
lähetyssaarnaaja,
linnakkeet,
lumoutumnen,
lynkkaaminen,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
marginaalisia,
markkinavoimien hurjat jumalat,
Mediaskandaali,
Meksiko,
merkitään uhriksi,
Molok,
monikansallisten yhtiöiden johajat,
murhahuuto,
murhien laakso,
muukalaiset,
myyttiset sankarit,
narrikuningas,
Nigel Davies,
normaalisuhteet,
Odin,
oikeudettomat,
Olli Sinivaara,
Orestes,
osakkeenomistajat,
päälliköt,
pahuuden inkarnaatio,
palvotut idolit,
poikkeukselliset,
poppamies,
porrastemppeli,
Poseidon,
Pyhäpäivä,
pyhitetty väkivalta,
rasisteja,
Rhodos,
rituaali,
Rituaalinen aika,
rituaalinen kalenteri,
rokotuskeskus,
Rooma,
Saarinen Risto,
Schwager Raymund,
sekasorto,
Seneca,
shamaani,
sijaiskärsijä,
sijaisuhraus,
sijoittajat,
Skandinavia,
sotavanki,
status uhrina,
statusjana,
suvaistevaisuus,
synnin kantaja,
tabu,
Taistelusimulaatio,
Tanska,
terroristeja,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrautua,
uhreiksi kelpaavia,
uhrifestivaaleja,
Uhriksi merkkaaminen,
uhrikulttuuri,
Uhrikuninkuus,
uhrimateriaalia,
uhrimeno,
uhrin merkki,
uhrin puolustaja,
uhripapisto,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
uskontoantropologia,
vainuaa,
Väkivalta ja pyhä,
valtakunta,
valtikka,
vammaiset,
verilöyly,
veriuhri,
vihkimysriitti,
viihdemedia,
Villieläin,
W. Robertson Smith,
yhteiskuntahierarkia,
ylisuuri reviiri,
ylösnousemusmyytit
Kirjoitettu 18.11.2010
0 kommenttia
Ihminen oli ihmisen ensimmäinen uhri. Siitä kulttuuriantropologit ja arkeologit lienevät aika yksimielisiä. Kaikkein alkuperäisimmissä uhrirituaaleissa vuodatettiin ihmisen verta. Jossain vaiheessa yksinkertainen ja suora sijaisuhraus alkoi muuttua kaksitasoiseksi sijaisuhraamiseksi. Ihminen yhteisön sijaisuhrina korvattiin eläimellä, josta tehtiin alkuperäisen ihmisuhrin sijainen. Tätä Girard kutsuu kaksinkertaiseksi sijaisuudeksi (double substitution)[1] Millaisen prosessin kautta ihmisuhrit alkoivat vaihtua eläinuhreihin? Millaisista syistä alettiin uhrata eläimiä ihmisen sijaan? Kuinka tärkeä askel se oli ihmiseksi tulemisessa? Oliko ensimmäinen tiedostava ihminen se, joka havahtui näkemään uhrissa itsensä? ”Se voisin olla minä?” […]
Avainsanat:
Agamemnon,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Atsteekit,
bakkanaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
Gehenna,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
Homeros,
humanisaatio,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
israelilaiset,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
katarsis,
Kolumbus,
kotieläimiä,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
L. De Heusch,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
Meksiko,
Molok,
murhahuuto,
murhien laakso,
Olli Sinivaara,
Orestes,
porrastemppeli,
Poseidon,
Rooma,
Schwager Raymund,
sijaisuhraus,
sotavanki,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
Väkivalta ja pyhä,
verilöyly,
Villieläin,
W. Robertson Smith
Kirjoitettu 12.3.2010
3 kommenttia
Johanneksen versiossa Jeesuksen puhe fariseuksille saa vielä rankempia ulottuvuuksia: Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.[1] Tässä Jeesus tiivisti koko pyhitetyn väkivallan historian ja kutsui sitä Saatanaksi, kaikkien murhien ja valheiden isäksi. Ensin oli murha. Sitten oli valhe, joka peitti, selitti tai pyhitti murhan. Näin […]
Avainsanat:
abstraktinen,
ex nihilo,
Fariseus,
historia,
juridinen,
metafyysinen,
motiivi,
muistomerkit,
murhaaja,
postmoderni,
saatana,
tappaa,
uskonnollinen ulkokuori,
väkivallattomuus,
valehtelija,
valheen isä,
Williams
