Avainsana-arkisto: Patterson Stephen J.
Me keksimme verellä sovittamisen
“Ihmiset tappoivat Jeesuksen, koska ihmiset olivat kyvyttömiä tekemään sovintoa keskenään ilman tappamista. Mutta tässä vaiheessa edes viattoman tappaminen ei kyennyt sovittamaan heitä keskenään. Siksi olemme altistuneet rajattomalle väkivallalle, jonka olemme itse tuoneet maailmaamme, eikä sillä ole mitään tekemistä Jumalan vihan tai väkivallan kanssa.”[1] Rene Girard. Jonkun on aina pitänyt kuolla. Toisten puolesta tapetusta kaikki sai alkunsa. Lynkatuista sijaisuhreista on Jumalat tehty. Verellä ristiriidat on aina sovittu ja sovitettu. Uhrin verellä kulttuuria on rakennettu. Jeesus kuoli kaikkien puolesta, jotta ketään ei […]
Syntinen nainen
Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta.[1] Se oli alkanut niin kuin kaikki tällaiset tarinat ovat. Monetkin miehet olivat katselleet häntä halulla ja yrittäneet tungoksessa ikään kuin vahingossa päästä kosketusetäisyydelle. Arjessa oli monta mahdollisuutta harrastaa vaivihkaista silmäpeliä ja flirttiä. Välillä hän oli kokenut sen loukkaavana toisinaan taas imartelevana. Oma mieskin oli ylpeä naisesta joka oli kaikkien […]
Kateellinen kotikylä
Kaikki evankeliumit kertovat miten Jeesus tuli omiensa hylkäämäksi. Markus kuvaa sitä selkeimmin kateuden näkökulmasta, vaikkei käytäkään sitä sanaa. Jeesus… tuli kotikaupunkiinsa, ja opetuslapset olivat hänen kanssaan. Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa,[1] Jeesuksen maine oli saavuttanut kotikylän. Vaikka hänellä ei ollut mitään valtuuksia opettaa synagogassa, häntä silti odotti utelias joukko kuulijoita. Osa oli hänen kanssaan kierteleviä opetuslapsia, osa vanhoja tuttuja kyläläisiä ja loput pienen synagogan vanhimpia. Häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: ’mistä hän on saanut tämän kaiken? Mikä on […]
Yhteisönsä riivaama
Markus kertoo hautaluolissa asuvasta alastomasta ja raivohullusta miehestä, josta Jeesus ajaa ulos leegion verran riivaajia, vapauttaa ne isoon sikalaumaan, joka puolestaan tekee joukkoitsemurhan ryntäämällä jyrkänteeltä järveen.[1] Näin villin primitiivisen ja taikauskoisen spektaakkelin ainekset tuskin herättävät vakavaa kiinnostusta modernissa sosiologissa tai psykologissa – vaikka juuri heidän pitäisi tutkia tarinaa tarkemmin. Se on mielenkiintoinen tutkielma havahtuvasta yksilöllisyydestä ja väkivaltaisesta yhteisöllisyydestä. Tämän kertomuksen olennaiset ulottuvuudet ovat vasta viimeisen sadan vuoden aikana alettu muotoilla teoriaksi. Se myös demytologisoi jotain siitä pyhitetystä väkivallasta, joka koko […]
Kodin, uskonnon ja isänmaan tyrannia
Jeesuksen perhe[1] Jeesus palasi sitten kotiin, ja kansaa kerääntyi taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset edes päässeet syömään. Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan.”[2] Jeesus palasi kotikyläänsä, mutta ei kuitenkaan mennyt lapsuutensa kotiin. Joku kylän varakkaimmista taloista oli hänelle vieraanvarainen ja tarjosi opetuslapsillekin ruokaa. Väkeä alkoi tungeksia hänen luonaan niin paljon, että ruokailuun ei enää riittänyt tilaa. Taloon pyrki enemmän kuin sinne mahtui ja ihmiset […]
Vihan ja toivon kaupunki
Johannes mainitsee neljä Jeesuksen vierailua Jerusalemiin[1]. Muut evankelistat kertovat vain viimeisestä matkasta. Juutalaisille Jerusalemin kaupunki oli ollut uskonnollisen maantieteen napa jo noin tuhat vuotta. Daavidin rakentamaan pääkaupunkiin liittyi muistoja voitoista ja tappioista, uskosta ja luopiudesta, kunniasta ja häpeästä, sankaruudesta ja nöyryytyksistä. Daavidin aikaan kuningas pystyi vielä pitämään 12 riitaisaa heimoa yhtenä kansana. Silloin Jerusalem oli kansan yhtenäisyyden, turvallisuuden ja suuruuden symboli. Siitä lähtien historia olikin ollut aika kuoppaista alamäkeä. Jumala oli profeettojensa kautta monet kerrat moittinut kaupungin eliittiä köyhien sorrosta, […]
Rosvojen luolassa
Kelvoton viikunapuu Tänään Jeesus pääsisi tekemään, mitä hän ilmeisesti oli pitkään suunnitellut. Hän olisi halunnut tehdä sen heti tulopäivänä, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Mutta matkalla Temppeliin tapahtui outo välikohtaus vihaisen Jeesuksen ja viattoman viikunapuun välillä. Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä. Miksi ainoastaan hänellä oli nälkä? Oliko hän kiihdyksissään unohtanut syödä aamupalansa ja oliko alhainen verensokeri syy hänen kiukkuiseen käytökseensä? Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin. […]
