”Ihmiskunta ei ole Jumalan uhri. Jumala on ihmiskunnan uhri.” Rene Girard[1] Evankeliumien kertojat eivät pesseet käsiään siitä väkivallasta, joka tappoi Jeesuksen. Kirjoittaessaan Jeesuksen kuolemasta, he kirjasivat myös oman kyvyttömyytensä tai/ja haluttomuutensa sanoutua irti oman kulttuurinsa salatusta väkivallasta. Tietoisuus omasta sidonnaisuudesta väkivaltaan heräsi heissä vasta kun Jeesus ei enää näkyvästi ollut heidän keskuudessaan. Loppuun asti he olivat odottaneet ylivoimaista messiasta, joka kyykyttäisi jokaisen vihollisen. Heidän koko psyykensä oli niin juurtunut vallan ja voiman käyttöön, etteivät millään voineet hahmottaa radikaalisti toisenlaista valtakuntaa. […]
Miksi hylkäsit? Sen jälkeen kun Jeesus oli vastannut Pilatukselle yhdellä lauseella, hän oli Markuksen mukaan ollut vaiti koko matkan Golgatalle ja vielä ristiinnaulitsemisen jälkeen pitkälle iltapäivään. Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ’Elohi, Elohi, lema sabaktani?’ Se on käännettynä: ’Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?’[1] Vaikka Jeesus huusi kovaan ääneen (phone megale) omalla äidinkielellään, hän ei enää tapansa mukaan osoittanut sanojaan Abballe. Hän huusi Jumalalle, joka oli hänet hylännyt. Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? [2] Mitään muuta Jeesus ei Markuksen mukaan […]