Pidän aina kahta kokkia, koska keskinäinen taiteilijankateus yllyttää heidät sitä parempiin saavutuksiin. Mika Waltari [1] Girard kutsuu ihmisen halua mimeettiseksi. Hän välttelee tutumpaa puhetta imitaatiosta, koska pitää sitä liian pinnallisena. Ei ole kysymys vain toisen käytöksen tai maneerien kopioinnista. Eihän kukaan halua joutua sellaisesta kiinni. Lapset sortuvat sellaiseen, mutta aikuiselle se olisi noloa. Silti juuri imitoimista välttelemällä halumme on mimeettistä, haluamme vältellä sitä mitä muutkin aikuiset välttelevät ja tavoitella samaa autonomisen yksilöllisyyden harhaa kuin muutkin. Mimesis ohjaa ja muovaa ihmistä […]
Amerikassa nuorta Girardia pyydettiin luennoimaan Eurooppalaisesta kirjallisuudesta, joka oli hänelle jäänyt hänelle nolon vieraaksi. René oli enemmän kiinnostunut juhlista ja amerikkalaisista autoista. Tehtäväksi anto pakotti hänet paneutumaan Cervantesin, Stendahlin, Flaubertin, Proustin ja Dostojevskin tuotantoon. Heidän tuotantoonsa tutustuminen sytytti hänen älyllisen uteliaisuutensa paloksi, joka ei ole vieläkään sammunut. Heidän kauttaan Girard oivalsi ettei ihmisen halu olekaan niin autonominen kuin romantikot ja Freud olivat kuvitelleet. Oivallus ei Girardin mielestä edes ollut hänen omansa. Hän vain havainnoi kirjoittajien itsensä läpikäymää prosessia, jossa he […]