Historiallisesti ottaen sekä juutalaiset että roomalaiset olivat vastuussa Jeesuksen tappamisesta. Päävastuun määrittäminen yksipuolisesti jommallekummalle ei tee oikeutta evankelistojen kertomuksille ja toimii vain uutena esimerkkinä siitä että emme vieläkään ole oppineet mitään evankeliumeista, joiden yhtenäinen todistus paljastaa syntipukkimekanismin kaikessa alastomuudessaan. Jos me näiden kertomusten pohjalta vielä jatkamme jommankumman osapuolen syyllisyyden korostamista, osallistumme juuri siihen dynamiikkaan, joka tässä kertomuksessa paljastuu uhrin näkökulmasta.[1] Siinä taistelussa kaikki osapuolet tulevat yhtä paljon toistensa kaltaiseksi kuin alkuperäisessäkin kertomuksessa. Juutalaiset jotka syyttävät tapahtuneesta pakanoita, ovat peilikuvia antisemitistisistä […]
Markus kertoo hautaluolissa asuvasta alastomasta ja raivohullusta miehestä, josta Jeesus ajaa ulos leegion verran riivaajia, vapauttaa ne isoon sikalaumaan, joka puolestaan tekee joukkoitsemurhan ryntäämällä jyrkänteeltä järveen.[1] Näin villin primitiivisen ja taikauskoisen spektaakkelin ainekset tuskin herättävät vakavaa kiinnostusta modernissa sosiologissa tai psykologissa – vaikka juuri heidän pitäisi tutkia tarinaa tarkemmin. Se on mielenkiintoinen tutkielma havahtuvasta yksilöllisyydestä ja väkivaltaisesta yhteisöllisyydestä. Tämän kertomuksen olennaiset ulottuvuudet ovat vasta viimeisen sadan vuoden aikana alettu muotoilla teoriaksi. Se myös demytologisoi jotain siitä pyhitetystä väkivallasta, joka koko […]