Veljeskateus

Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. 6. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan?

Tähän asti teksti on maininnut veljesten nimet neljästi, kullakin kerralla eri järjestyksessä. Vasta Kainin suuttumus tuo hänet näyttämön keskiöön. Jumala joka ei huomioinut Kainin uhria, huomasi hänen synkistyneen katseensa. Jumala on hyvin tietoinen siitä mitä Kainin sisällä tapahtuu

Kain itse ei enää huomaa mitään muuta kuin pikkuveljensä saaman suosion. Kainille itselleen Kilpailijasta tulee koko tunne- ja motivaatiomaailman ohjaaja. Ehkä juuri tämä ulkoaohjaava voima on se, jota tarinassa kutsutaan synniksi (chattat). Sanan etymologiset juuret viittaavat harhautumiseen, ohi maalin ampumiseen, eksymiseen. Katsellessaan maahan ja keskittyessään synkkiin ajatuksiin kain kadottaa näkyvistään jotain olennaista.

Heprean kielessä suuttumista kuvataan poltteena. Jumala kysyy Kainilta ”Miksi sinua polttaa”[1]

Olisiko Kain voinut pysähtyä ja vastata kysymykseen? Olisiko hän voinut mennä itseensä, tunnistaa kateutensa ja lakata kilpailemasta? Ilmeisesti olisi, mutta Jumalan varoituksesta päätellen, se ei suinkaan olisi helppoa:

7. Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”

Itsensä vertaaminen toiseen ja hänen kanssaan kilpaileminen on muuttunut ikään kuin itsenäiseksi persoonaksi, joka haluaa Kainin omakseen. Kainin sydäntä vaanii kateellinen riivaaja, jokaisen ihmislapsen alkupiru. Jumala haastaa häntä tekemään oikein ja nostamaan katseensa. Jumala ei kuvaa mitä hän tarkoittaa oikein tekemisellä, mutta jollakin tavalla se liittyy katseen nostamisen. Jos Kain olisi oikeasti katsonut veljeään ja nähnyt tämän, hän ei olisi voinut enää tappaa. Hän olisi nähnyt toisen silmissä vielä kirjoittamattoman viidennen käskyn: ”Älä tapa.”

Kain vain tuijotti maahan ja kuvitteli näkevänsä synkän totuuden. Niillä mielikuvillaan hän vain lietsoi kateuden ja kaunan poltetta. Mutta vielä oli mahdollisuus tehdä oikein. Jumala, jonka suosiosta Kain oli kilpaillut, yritti itse auttaa häntä siinä.

Jos Kain kuulee Jumalan puhuttelun, hän ei näytä olevan kuulevinaan. Ainakaan hän ei vastaa mitään. Jumala antaa liian vähän liian myöhään. Pikkuveli ehti jo saada liikaa. Loukattu esikoinen on vanhempiensa edessä nöyryytetty. Ei, tätä ei voi korjata kuin yhdellä ainoalla tavalla.

Kainin katseen horisonttiin mahtuu vain se jolle on hävinnyt. Hänen polteensa kuumenee nopeasti hehkuvan mustaksi. Sen sijaan että olisi puhunut häntä lähestyvän Jumalan kanssa, Kain lähti puhuttelemaan veljeään.

Missä on veljesi?

8. Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Lähde mukaani.” Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet.

Kun Jumalan suosio malja oli vähän liian kauan viipynyt pikkuveljen yllä,  polte oli yllättänyt ja vallannut Kainin. Hetkessä hän eksyi todellisesta suhteesta kaikkiin. Kuumana palavat tulkinnat tekivät hänet sokeaksi ja kuuroksi. Siinä mielen umpiossa kateus muuttui murhanhimoksi, joka ei toista kertaa ehtinyt miettiä aikeitaan. Umpimielisellä raivolla hän pani maailman uudestaan oikeaan järjestykseen. Väkivallan synti sai kenet halusi.

Osoitettuaan Abelin uhrille suopeutta, Jumala jättää hänet yksin veljensä armoille. Jumala varoitti Kainia häntä vaanivasta vaarasta, mutta ei suojellut Abelia millään lailla.[2] Murhapaikalla Jumalaa ei näy eikä kuulu.

Heti sen jälkeen Jumala taas astuu näyttämölle:

9. Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?”

Syntiin lankeemusken jälkeen Jumalan ensimmäinen kysymys veljesten isälle oli:”Missä sinä olet?”[3] Nyt Jumala kysyi Aadamin pojalta ”Missä on veljesi.” Näihin kahteen kysymykseen tiivistyy ihmisenä olemisen vastuu.

Kaksi perättäistä lankeemuskertomusta täydentävät toisiaan.[4]

Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?”

Kainin vastauksen myötä Abelin nimi katoaa kertomuksesta.[5] Jäljelle jää vain nimetön veli, jota Kain kieltää edes huomanneensa. Mies joka on tarkkaan vartioinut veljensä saamaa kohtelua ja herkeämättä verrannut itseään häneen, kieltää nyt kiinnittäneensä veljeensä mitään huomiota. Kain ei kiellä vain murhaa, hän kieltää myös siihen johtaneen kateellisen vertailun ja kilpailun.

Abelista tuli Raamatun kertomusten ensimmäinen syntipukki: Kainin keksimä syy sisäisille ristiriidoilleen. Syytäköön itseään omasta kuolemastaan.

Juutalais-kristillisen perinteen alkukertomuksessa ensimmäinen kuolema on veljesmurha.[6] Kain siis kuoli luonnollisista syistä.

Veri huutaa

10. Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?

Mitä Abelin veri[7] huutaa Jumalalle? Sitä teksti ei kerro. Jumala ihmettelee ääneen miksei Kain itse kuule sitä.

Yleensä veri huutaa kostoa. Abelista emme tiedä. Maasta huutava veri on hänen sanattomaksi jäävä ainoa puheenvuoronsa tässä kertomuksessa.

Taaskaan Kain ei vastaa Jumalan kysymykseen. Vai oliko se enää oikea kysymys. Ehkä Jumala vain moittii Kainia siitä että on niin nopeasti paaduttanut sydämensä.

Joka tapauksessa Jumala peräänkuuluttaa vastuuta vuodatetusta verestä.

11. Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit.

Tarkoittaako maan avattu suu sitä, että Kain yritti salata tekonsa kätkemällä Abelin hautaan? Maa oli hänet elättänyt. Ehkä se myös suostuisi kanssarikolliseksi piilottamalla väkivallan jäljet kaikkien näkyviltä.

12. Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä.”

Maa joka joutui nielemään Abelin veren kieltäytyy ruokkimasta sen vuodattajaa. Maa ottaa kantaa uhrin puolesta. Se ei pysty tappamaan Kainia mutta kostaa pidättämällä häneltä ravintonsa.[8]

13. Kain sanoi Herralle: ”Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa. 14. Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä.

Maa ja taivas muuttuvat torjuviksi. Kasvot joiden suosiota Kain on veljensä kanssa kilpaillut, kääntyvät häntä vastaan. Edes vanhemmat eivät häntä enää puolusta. Kain menetti kaiken minkä eteen oli tehnyt työtä. Kertomuksen alussa hän on ihmiskunnan alkuvanhempien esikoinen, seuraavaksi syntyneen pojan isoveli, Jahven palvoja ja ensimmäinen maan viljelijä. Murhan jälkeen hän ei ole enää mitään näistä. Kainista tulee ihmiskunnan ensimmäinen hylkiö.[9]

Minun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut.”

Sama teksti joka antaa ymmärtää että kysymyksessä on maailmanhistorian ensimmäinen perhe, paljastaa häpeilemättä ettei niin olekaan. Kertoja ei salaa juontaan. Hän on tiivistänyt kaiken olennaisen ihmiskunnan alusta yhteen perhetragediaan. Sen jälkeen teksti demytologisoi itsensä: Muitakin ihmisiä oli olemassa. Kainilla ja Abelilla oli oma suhdeverkostonsa. Kuka tahansa heistä saattais kostaa Abelin puolesta.

Yhden perhetarinan taustalla oli tuhansien, tai miljoonien perheiden, laumojen  ja heimojen yhteinen kokemus. Järjestäytyminen on osoittautunut mahdolliseksi vain kanavoimalla kaikkien yhteisöä uhkaava väkivalta sijaiskohteeseen.

Ensimmäisen murhan selkeä tuomitseminen on joka tapauksessa poikeuksellista sen aikaisissa mytologisissa teksteissä. Niissä murhalle yleensä löytyi hyvin pyhitetty syy.

Israelilaisten teksti sen sijaan sanoo selvästi, että samaa asiaa haluavat tulevat yleensä kilpailijoiksi ja ovat vaarassa murhata toisensa. Sen välttämiseksi on parempi että on olemassa kontrolloitu veriuhrirituaali, joka hillitsee ja kanavoi keskinäistä vihaa. Sitä Abel edusti tässä kertomuksessa ja sellaisen Mooses paljon myöhemmin kehitti Israelin kansan koossa pitämiseksi.

Mutta Kainilla ei vielä (tai enään) ollut rituaalia, jonka kautta olisi kanavoinut väkivaltaisuutensa sijaiskohteeseen.

[2] McEntire Mark. The Blood of Abel. s. 122

[3] 1Moos 3:9.

[4] Schwager Raymund. Must there be Scapegoats? s. 68.

[5] Vanhassa Testamentissa Aabelia häntä ei tämän jälkeen mainita. Jeesus kuitenkin mainitsee hänet ensimmäisenä esimerkkinä viattomasti vuodatetusta verestä (Matt 23:35. Luuk 11:51). palauttaen kuulijoidensa mieleen kuinka perusteellisesti koko inhimillinen kulttuuri on rakenunut viattoman veren varaan.

[6] Bartlett Anthony. Cross Purposes. The Violent Grammar of Christian Atonement. Trinity Press. Pennsylvania. 2001. 154.

[7] Sana veri on hepreassa monikkomuodossa. Aabelit veret huusivat maasta Jumalalle. Juutalaisissa kommentaareissa tällä ymmärretään että Kain tappoi myös Aabelin kaikki potentiaaliset jälkeläisetkin. McEntire Mark. The Blood of Abel. s. 23.

[8] Maa ei oikeasti kosta siihen vuodatettua verta. Se tulee vain helmällisemmäksi kaikesta elollisesta mikä siihen haudataan. Jos Myyttisen kertomuksen tarkoitus on salata todellinen väkivalta ja hiljentää uhrin ääni, niin kenen väkivalta tässä pannaan maan piikkiin ja kenen ääntä silloin vaimennetaan?  Onko tämä Girardin teoriasta nouseva kysymys relevantti? En tiedä.

[9] Schwager Raymund. Must there be Scapegoats? s. 2.