a) Johannes kastaja Ennen kuin Jeesuksen julkinen toiminta alkoi, Galilean erämaassa vaikutti ankara profeetallinen hahmo. Hän oli vain puoli vuotta Jeesusta vanhempi. Hänen äitinsä Elisabeth sen sijaan oli Jeesuksen äitiä Mariaa paljon vanhempi. Sen lisäksi hän oli ollut vanhaksi asti hedelmätön, mikä oli hänelle raskas häpeä kannettavaksi, varsinkin kun hänen miehensä oli arvostetun suvun pappi. Selvästikin Jumala oli ollut vihainen Elisabetille jostain. Siitä hedelmättömyyden yleensä katsottiin johtuvan. Sekä Jeesuksen että Johanneksen syntymätarinat olivat siis naapureiden näkökulmasta vähän kummallisia. Merkillinen oli […]
Verho repeää. Markuksen mukaan Jumala kyllä vastasi poikansa huutoon, mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Aivan niin kuin ylipappi oli repinyt vaatteensa[1] tuomitessaan Jeesuksen jumalanpilkasta, niin Jumalakin nyt repi kaikkein pyhimmän paikan suojaksi kudotun raskaan ja senttejä paksun yhtenäisen verhon[2], jonka vain ylipappi sai avata kerran vuodessa Yom Kippur -juhlan yhteydessä: Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti.[3] Kaikkein pyhin oli paikka jossa uhrien vaatijan maanpäällisen läsnäolon oletettiin olevan. Kun kaikkein pyhin paikka avautui nähtäväksi, se paljastui tyhjäksi. Pappien on […]
Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle.[1] Valvotun yön jälkeen pahoinpidelty ja uupunut vanki tavan mukaan köytettiin, vaikka hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia karata. Vanki ei saisi hetkeksikään unohtaa olevansa täysin alisteisessa asemassa. Jeesusta lähdettiin kuljettamaan Herodeksen palatsiin, jossa Pilatus majaili vierailunsa aikana.[2] Ehkä hänellä oli paksu hamppu köysi näyttävästi sidottuna myös kaulan ympärillä. Juuri sellaisella tavalla sodassa voitetut barbaarikuninkaat kuljetettiin keisarin eteen nöyryytettäviksi. Aamun viileydessä neuvoston jäsenet seisoivat hyvissä ajoin pakanahallitsijan palatsin pihalla. Sisälle he eivät voisi mennä. […]
Vuoden pyhin viikko oli alkamassa. Jerusalem alkoi täyttyä kymmenistä tuhansista pyhiinvaeltajista maakunnista ja naapurivaltioista. Kauppiaat olivat varautuneet vuoden kohokohtaan, ja majatalot olivat viimeistä sijaa myöten varattuja. Rooman vallan edustaja, Idumean, Samarian ja Juudean maaherra Pontius Pilatus oli hermostunut. Taas pitäisi tasapainoilla uskonnollisten intohimojen ja kansallismielisten kaunojen kanssa. Vaikka hänellä ja hänen sotilaillaan oli oma linnake Jerusalemissa, Pilatus viipyi siellä kerrallaan aina vain niin kauan kuin hallinnollisten välttämättömyyksien vuoksi oli pakollista. Tämä oli yksi niistä viikoista, jolloin hänen läsnäolonsa Juudean pääkaupungissa […]
Niin Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän meni temppeliin ja katseli siellä kaikkea.[1] Näin epädramaattisesti päättyi Markuksen kuvaus kaupunkiin saapumisesta. Muurin ulkopuolella häntä oli ensimmäistä kertaa joukolla ylistetty messiaana. Siihen olivat osallistuneet lähinnä samaa tietä kulkeneet ihailijat ja ne, joita nämä olivat ennalta innostaneet. Temppelin sisällä oli valtava tungos kaukaa tulleita pyhiinvaeltajia, eikä hän ollut kasvoiltaan tuttu kenellekään. Siellä hän sai sulautua väkijoukkoon, jossa juuri kukaan ei häntä tunnistanut. Jeesus vain kulki ja katseli temppeliä. Ehkä hän muisteli lapsuutensa vierailuja täällä vanhempiensa […]
Monimerkityksellinen sisääntulo[1] Samaan aikaan kaupunkia lähestyi idästä päin paljon vaatimattomampi kulkue. Alussa se ei millään tavalla erottunut tuhansista muista seurueista. Ryhmä yksinkertaisia maalaisia oli kävellyt verkkaiseen tahtiin noin sadan kuudenkymmenen kilometrin matkan Galileasta Jerusalemiin. Viimeiset viikot he olivat viettäneet Jerusalemin lähikylissä. Hekin hermoilivat. Jotain kohtalokasta oli ilmassa. Sen he olivat jo jonkin aikaa aavistelleet opettajansa puheista. Alkukevään lämpö ei pystynyt rauhoittamaan heidän levottomia sydämiään. Mielissä risteili messiaanisia odotuksia ja pahoja aavistuksia. Kummatkin vain vahvistuivat, kun Jeesus alkoi antaa outoja ohjeita. […]