Kirjoitettu 7.10.2020
8 kommenttia
Myös Luukas kertoo Jeesuksen työn alkuajoista oman versionsa.[1] Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä. Jeesus oli hetken aikaa kaikkien ylistämä opettaja. Sellainen voi sekoittaa nuoren miehen pään paljon tehokkaammin kuin neljänkymmenen päivän autiopaastorääkki kaikkine harhoineen ja kiusauksineen. Kuva Jeesuksesta miehenä, joka toimi pääasiassa intuitiivisesti ja spontaanisti, on liian yksinkertainen. Hän oli myös ajattelija, joka joutui vakavasti pohtimaan oman kansansa uskonnollista perimää ja mitä sen kanssa tekisi. Hän oli […]
Avainsanat:
ajattelija,
Daavidin valtakunta,
Elia,
erämaaluostari,
Essealaiset,
Herodes,
Herran riemuvuosi,
Herzog II. William R.,
Horsley,
Horsley Richard A,
intuitio,
Joosefin poika,
kaikkia varten,
Kansanjoukko,
Kapernaum,
kasti,
kateus,
kauhukakara,
kirjakääröt,
kirjanoppineet,
kostaminen,
kostava jumala,
Koston päivä,
kostonhaluinen uskonto,
kreikankielinen,
lempilapsi,
liturgia,
lukutaito,
lynkkaus,
lynkkausjoukko,
Maria,
McKnight Scot.,
murhanhimo,
Nasaretin kaupunki,
opettaja,
Patterson Stephen J.,
profeetta omalla maallaan.,
raivo,
Richard A.,
Schwager Raymund,
sorrettu,
spitaalinen,
synagoga,
uskonnollinen perimä,
uskonnollinen yhteisö,
voimannäyttö
Kirjoitettu 15.1.2016
9 kommenttia
Johdanto Itsekään sitä tajuamatta, aloin kirjoittaa tätä kirjaa jo noin 30 vuotta sitten. Yritin ensin teettää sen toisella. Toimitin kirjasarjaa johon a tilasin juttua Vanhan Testamentin väkivaltaisuudesta mieheltä, josta myöhemmin tuli filosofian tohtori. Hän ei löytänyt mitään mielekkään tuntuista tapaa käsitellä aihetta, joten minun oli pakko jäädä hiljaa työstämään sitä omassa mielessäni. En minäkään saanut mitään tolkkua aiheesta. Monta vuotta myöhemmin olin kirjoittamassa uusiksi kirjaani anteeksiannosta ja sovinnon tekemisestä, josta ei ollut kuin perintökappaleet jäljellä. Mitä enemmän asiaa mietin, siitä […]
Avainsanat:
AGNOSTIKKO,
Alice Miller,
alkuihminen,
Anselm Kiefer,
antropologia,
ATEISTI,
Baal,
Bernard Kouchner,
Dalai Lama,
demokratiakokeilu,
demoninen,
demonisoida,
Desmond Tutu,
despootti,
Donals Shriver,
eettinen dilemma,
ekologinen tuho,
eläimellisyys,
ELÄMÄNTAPAVALINNAT,
Elia,
empatia,
ensimmäinen maailmansota,
Ernest Becker,
Ervin Staub,
esikuva,
evoluutio,
Giles Fraser,
Girard,
globalisoituminen,
Harmageddon,
hätähuuto,
Heidi Liehu,
Heim Mark,
hippisukupolvi,
Hitler,
hyvyys,
identiteetti,
Israel,
James Gilligan,
järjestys,
joukkomurha,
Jumala,
Jumalan väkivalta,
kaaos,
kansallismielisyys,
kansanmurha,
Karl Jung,
Karmel,
kateellinen kilpailu,
kateus,
kiduttaminen,
kilpailu,
Kohtaaminen,
kompastuskivi,
Korah,
Kostonhimo,
Lääkärit Ilman Rajoja,
Leeviläiset,
liturginen,
LOGIIKKA,
Luther,
Mahatma Gandhi,
Mao,
Martin Buber,
Martin Luther King,
materialismi,
Mimesis,
Mooses,
moraali,
murhatilastot,
myyttinen,
nepotismi,
Paavi,
pahuus,
perisynti,
postmoderni,
psykologia,
pyhä väkivalta,
Rene Girard,
Richard Dawkins,
ristiriita,
romatikko,
Rooman Klubi,
saatana,
Schwager Raymund,
siviilirohkeus,
sosiologia,
stalin,
Steven Pinker,
tabu,
taistelu,
tappava väkivalta,
telogia,
terrorismi,
The Guardian,
toinen maailmansota,
tyranni,
uhri,
uhrikultti,
uhrirituaali,
uskonsodat,
Uusi Testamentti,
väkivallan pyhittäminen,
väkivallattomuus,
Väkivalöta,
väkivalta,
väkivaltarikokset,
Väkivaltatilastot,
Vanha Testamentti,
vastuuntunto,
veljesmurha,
Walter Wink,
World Wision
Kirjoitettu 8.4.2011
3 kommenttia
Pääsiäistapahtumat kattavat kolme päivää, ristiinnaulitsemisen, sapatin ja ylösnousemuksen. Kaikki neljä kertojaa ohittavat välipäivän melkein kokonaan. Kukaan heistä ei näe minkäänlaista vaivaa antaakseen välipäivän tyhjyyden vaikuttaa lukijaan. Ainoastaan Matteus kertoo miten papisto tuona päivänä halusi varmistaa haudan turvallisuuden.[1] Hänkään ei kerro kenenkään muun toimista tai kokemuksista välipäivän aikana. Dramatiikka keskittyy ensimmäiseen ja kolmanteen päivään. Siihen, mitä ihmiset tekivät Jeesukselle ensimmäisenä päivänä ja mitä Jumala teki Jeesukselle kolmantena päivänä. Sapatti näiden päivien välissä on kertojillekin tyhjä tila. Viimeinen päivä Vaikka pääsiäisdraamassa pitkäperjantaita […]
Avainsanat:
ateismi,
Daavid,
draama,
Holmen Tom,
Jeesus,
Jumala,
jumalanpilkka,
Kankaanniemi Matti,
kansanjohtaja,
kidutus,
kosto,
kyyninen realismi,
Lewis. Alan. E.,
marttyyri,
myyttinen sota,
nöyryyttävä,
pääsiäisdraama,
puolustuskyvytön,
ristiinnaulitseminen,
Rooma,
sankari,
sapatti,
Schwager Raymund,
välipäivä,
valta
Kirjoitettu 20.3.2011
0 kommenttia
Samalla kertaa he ristiinnaulitsivat kaksi rosvoa, toisen hänen oikealle, toisen hänen vasemmalle puolelleen.[1] Tämä kuoleman koreografia on saattanut olla Pilatuksen puolelta harkittua Jeesuksen ”kuninkuuden” ironisointia. Tässä asetelmassa kaksi rosvoa saatiin näyttämään kuninkaan lakeijoilta.[2] Temppeliaristokratiakin sai tämän yksityiskohdan kautta herkullisen revanssin temppelin häpäisystä. Olihan Jeesus kovaan ääneen kutsunut sitä rosvojen luolaksi. Sehän tarkoitti että temppelin hallitsijat olivat rosvoja. Vastavuoroisesti he alkoivat kohdella Jeesusta rosvona ja tekivät hänestä sellaisen. Jeesus oli tunnistanut tämän mimeettisen vastareaktion heti: Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun.. […]
Avainsanat:
Borg Marcus,
Bovon Franqois,
Crossan John Dominic,
Holmen Tom,
ironisointi,
Jaakob,
Jeesus,
Johannes Kastaja,
Kankaanniemi Matti,
kerjäläinen,
kollektiivinen intuitio,
kuolema,
lakeija,
maantierosvous,
Markus,
Messias,
Mimeettinen,
mimeettinen tartunta,
Myers Ched,
Neuhaus,
pakana,
paratiisiunelma,
Pilatus,
pilkka,
pyhitetty väkivalta,
revanssi,
ristiinnaulita,
rosvo,
sankari,
sankarimessias,
Schwager Raymund,
temppeli,
temppeliaristokratia,
tyhjänpuhuja,
väkivalta,
valtaperusta
Kirjoitettu 1.12.2010
3 kommenttia
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]
Avainsanat:
ääriuskovaisia,
Afrikka,
afrikkalaiset,
Agamemnon,
alkumurhan toistaminen,
anaattisia,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Ateena,
Atsteekit,
auktoriteetti,
azteekit,
bakkanaali,
Balder,
banaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
demokratia,
demoni,
demonisoida,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
Egypti,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
elämäntehtävä,
elävä uhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
eristetty,
Gehenna,
Grote Jim & McGeeney John,
hallintokausi,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
homeopatia,
Homeros,
humanisaatio,
Huron,
Idealisointi,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
inkat,
insestirikkomus,
israelilaiset,
Itsemurha,
J.G. Frazer,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
johtaja syntipukkina,
joukkomurhaaia,
julkisuuden alttarille,
kaavamaisuus,
katarsis,
keihästää,
keisari,
kidutus,
kiellettyjä ruokia,
kivittää,
kohtalo,
Kolumbus,
kosminen järjestys,
kotieläimiä,
köyhät,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
kuningas,
L. De Heusch,
lähetyssaarnaaja,
linnakkeet,
lumoutumnen,
lynkkaaminen,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
marginaalisia,
markkinavoimien hurjat jumalat,
Mediaskandaali,
Meksiko,
merkitään uhriksi,
Molok,
monikansallisten yhtiöiden johajat,
murhahuuto,
murhien laakso,
muukalaiset,
myyttiset sankarit,
narrikuningas,
Nigel Davies,
normaalisuhteet,
Odin,
oikeudettomat,
Olli Sinivaara,
Orestes,
osakkeenomistajat,
päälliköt,
pahuuden inkarnaatio,
palvotut idolit,
poikkeukselliset,
poppamies,
porrastemppeli,
Poseidon,
Pyhäpäivä,
pyhitetty väkivalta,
rasisteja,
Rhodos,
rituaali,
Rituaalinen aika,
rituaalinen kalenteri,
rokotuskeskus,
Rooma,
Saarinen Risto,
Schwager Raymund,
sekasorto,
Seneca,
shamaani,
sijaiskärsijä,
sijaisuhraus,
sijoittajat,
Skandinavia,
sotavanki,
status uhrina,
statusjana,
suvaistevaisuus,
synnin kantaja,
tabu,
Taistelusimulaatio,
Tanska,
terroristeja,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrautua,
uhreiksi kelpaavia,
uhrifestivaaleja,
Uhriksi merkkaaminen,
uhrikulttuuri,
Uhrikuninkuus,
uhrimateriaalia,
uhrimeno,
uhrin merkki,
uhrin puolustaja,
uhripapisto,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
uskontoantropologia,
vainuaa,
Väkivalta ja pyhä,
valtakunta,
valtikka,
vammaiset,
verilöyly,
veriuhri,
vihkimysriitti,
viihdemedia,
Villieläin,
W. Robertson Smith,
yhteiskuntahierarkia,
ylisuuri reviiri,
ylösnousemusmyytit
Kirjoitettu 18.11.2010
0 kommenttia
Ihminen oli ihmisen ensimmäinen uhri. Siitä kulttuuriantropologit ja arkeologit lienevät aika yksimielisiä. Kaikkein alkuperäisimmissä uhrirituaaleissa vuodatettiin ihmisen verta. Jossain vaiheessa yksinkertainen ja suora sijaisuhraus alkoi muuttua kaksitasoiseksi sijaisuhraamiseksi. Ihminen yhteisön sijaisuhrina korvattiin eläimellä, josta tehtiin alkuperäisen ihmisuhrin sijainen. Tätä Girard kutsuu kaksinkertaiseksi sijaisuudeksi (double substitution)[1] Millaisen prosessin kautta ihmisuhrit alkoivat vaihtua eläinuhreihin? Millaisista syistä alettiin uhrata eläimiä ihmisen sijaan? Kuinka tärkeä askel se oli ihmiseksi tulemisessa? Oliko ensimmäinen tiedostava ihminen se, joka havahtui näkemään uhrissa itsensä? ”Se voisin olla minä?” […]
Avainsanat:
Agamemnon,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Atsteekit,
bakkanaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
Gehenna,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
Homeros,
humanisaatio,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
israelilaiset,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
katarsis,
Kolumbus,
kotieläimiä,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
L. De Heusch,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
Meksiko,
Molok,
murhahuuto,
murhien laakso,
Olli Sinivaara,
Orestes,
porrastemppeli,
Poseidon,
Rooma,
Schwager Raymund,
sijaisuhraus,
sotavanki,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
Väkivalta ja pyhä,
verilöyly,
Villieläin,
W. Robertson Smith
Kirjoitettu 9.3.2009
3 kommenttia
Muistatko tarinan Kainista ja Aabelista, Adamin ja Eevan ensimmäisistä lapsista[1] ja maailman ensimmäisestä perhetragediasta. Valittujen Palojen tiivistetyssä Raamatussa se voisi kuulostaa vaikka tältä: Adamin ja Eevan esikoinen Kain suuttui siitä kun Jumala jostain kummallisesta syystä tuntui hyväksyvän Abelin uhrilahjan, mutta ei hänen. Kiivastuksissaan Kain tappoi veljensä. Jumala antoi hänelle merkin otsaan ja kirosi hänen kulkuriksi maan päällä, mutta uhkasi samalla, että jos joku tappaisi Kainin hänelle kostettaisiin seitsenkertaisesti. Kain rakensi maailman ensimmäisen kaupungin.[2] Tässä tarinassa on kaikki teemamme kannalta kaikki […]
Avainsanat:
Abel,
Adam ja Eeva,
Alison James,
Bailie Gil,
Bartlett Anthony,
Bruce Vawter,
Eliade Mircea,
Golsan Richard,
Kain,
kainin merkki,
kantaisä,
katarsis,
kosto,
lynkkaus,
McEntire Mark,
moraalinen ristiriita,
myytti,
nöyryytys,
Remus,
Romulus,
Schwager Raymund,
Sisaruskateus,
syntipukkimekanismi,
veljeskateus,
veljesmurha,
veriuhri,
Williams James
Kirjoitettu 20.1.2009
16 kommenttia
Isäni maalaili meille iltaisin Raamatun kertomuksia tyynytarinoiksi. Maallikkosaarnaajana hän osasi ne niin hyvin ettei tarvinnut pyhää kirjaa vierelleen. Suurin vedoin hän väritti niistä omat kirjavat versionsa. Yksi isän lempisankareista oli profeetta Elia. tuo peloton Jumalan mies joka suorastaan öykkärimäisen rohkeasti haastoi 450 Baalin pappia karmeaan sonninpolttokilpailuun ilman tulitikkuja.[1] Säännöt olisivat seuraavat: Baalin joukkue vastaan Elia. Kukin joukkue rakensi oman alttarin Karmelin vuorelle ja paloitteli härkänsä sen päälle ja tuli piti sytyttää rukoilemalla: ”Se Jumala joka vastaa tulella on Jumala.” Baalin […]
