«

7.0. Joulukertomus lapsille sanoitettuna

0 kommenttia Kirjoitettu 19.12.2023 Muokattu 19.12.2023

Joulukertomus
lapsille tarinoitettuna.

Olen harmonisoinut Matteuksen ja Luukkan kertomukset yhdeksi ja tarinoittanut tekstin sellaiseksi, että sen voi lukea lapsille. Evankeliumien teksti on kursiivilla ja tavallinen leipäteksti on minun tarinallista tulkintaani. Perusteellisempi versio kertomuksesta alaviitteinen löytyy TeoBlogin seuraavan otsikon alla.

Herodes Suuri

Olipa kerran noin 2000 vuotta sitten aika, jolloin Suomessa ei vielä ollut kuninkaita, ei kaupunkeja, eikä juuri asukkaitakaan. Mutta kaukana täältä, niissä maissa, joissa ei lumesta mitään tiedetty hallitsi suuri ja mahtava Rooman valtakunnan Keisari Augustus, jolla oli niin paljon valtaa, että häntä pidettiin koko maailman Jumalana. Hänen valtakuntansa oli niin suuri, että matkustaminen sen päästä toiseen kesti puoli vuotta.

Koska hänen valtakuntansa oli niin suuri, ettei itse pystynyt joka paikkaa valvomaan, hän jakoi valtakuntansa pieniin osiin ja nimitti niihin omat kuninkaansa tai mitä titteleitä nyt heidän turhamaisuutensa imartelemiseksi vain keksi.

Yksi näistä pienistä valtakunnista oli nimeltään Juudea. Sen keskipiste oli ikivanha pääkaupunki, nimeltä Jerusalem. Tämän pienen valtakunnan varttikuningasta kutsuttiin nimellä Herodes Suuri. Lisänimensä Suuri hän oli saanut, koska hänellä oli pakkomielle rakentaa maailman suurimpia juttuja. Ja niin hän tekikin. Hänen laajentamansa Jerusalemin temppeli oli maailman suurin temppeli. Sen kokonaispinta-ala oli 24:n jalkapallokentän kokoinen. Samalla se oli maailman suurin teurastamo, koska siellä uskottiin, että Jumala vaati verta voidakseen antaa anteeksi ihmisten pahat teot. Niinpä siellä uhrattiin vuosittain satojatuhansia lampaita ja muita eläimiä Jumalan lepyttämiseksi.

Herodes suuri rakensi myös maailman suurimman sataman ja niin suuria kivisiä vesiputkia, että hevoset olisivat voineet ratsastaa niiden päällä, jos vain olisivat uskaltaneet niin korkealla kulkea. Valtavia linnojakin hän rakensi itselleen talvimökeikseen. Yhdessä sellaisessa oli äkkijyrkän kallion reunan yli yltävä maailman korkeimmalle paikalle rakennettu sauna ja jatkuvassa varjossa pysyvä kylpylä.

Hän kustansi näitä suuruudenhulluja projektejaan vaatimalla kaikilta alaisiltaan niin paljon veroja, että koko kansa eli jatkuvassa köyhyydessä. Koska hän tiesi, että melkein kaikki häntä vihasivat, hän aina epäili pahinta jopa omilta vaimoiltaan, joita hänellä oli 10, ja omilta lapsiltaan, joista hän varmuuden vuoksi tappoi ainakin kolme. Herodes hallitsi uppiniskaista Israelin kanssa, joka haikeana muisteli, kuinka heillä oli 1000 vuotta sitten ollut Daavid niminen kuningas, jonka aikana valtakunnassa kaikki oli hyvin. Hänen jälkeensä kansa alkoi tapella keskenään ja valtakunta tuli niin heikoksi, että suuret valtakunnat toisensa perään pääsivät hallitsemaan israelilaisia. Viimeinen niistä oli tämä julma Rooman keisari, jonka käskyläisenä Herodes nyt heitä hallitsi.

He kuitenkin uskoivat, että Jumala tulisi vielä joskus lähettämään heille jonkun kuningas Daavidin jälkeläisen, joka oli pelastava koko kansan sortajiltaan.

Maria ja Joosef

Herodes Suuren valtakunnassa oli pieni syrjäinen maakunta nimeltä Galilea ja siellä oli pieni Nasaret-niminen kylä, jossa asui pieni vaatimaton perhe, jolla oli pieni tyttö nimeltä Maria. Hän oli niin tavallisesta ja köyhästä perheestä, ettei hänen vanhemmistaan tai syntymävuodestakaan tiedetä juuri mitään. Jotta hän ei jäisi vanhempiensa taloutta rasittamaan, hänelle alettiin etsiä miestä jo, kun hän oli noin kymmenvuotias. Onneksi hänellä oli kohtalaisen vaikutusvaltainen sukulaistäti lähellä pääkaupunki Jerusalemia, missä kaikki tärkeät ihmiset asuivat. Täti Elisabet suositteli erästä Joosef-nimistä hiljaista ja ahkeraa työmiestä Marian mieheksi. Hän oli kotoisin Betlehemistä, pienestä kylästä lähellä yhtä Herodeksen palatsia ja sitä maailman suurinta temppeliä. Heti kun morsiamen hinnasta oli sovittu Joosefin perhe alkoi kerätä rahaa, jotta Maria ja Joosef voisivat mennä kihloihin.

Kun Maria sitten täytti 16 vuotta, Joosef vanhemmat maksoivat Marian vanhemmille tarpeeksi paljon rahaa, jotta he suostuisivat kihlaamaan tyttärensä Joosefille. Sen jälkeen Joosef muutti Betlehemistä Nasaretiin ja alkoi rakentaa heille yhteistä taloa Marian vanhempien talon viereen. Kun se olisi valmis, oli tarkoitus mennä naimisiin, muuttaa yhteen ja alkaa tehdä lapsia.

Siihen asti elämä jatkui tavallisen tylsänä raatamisena. Maria auttoi vanhempiaan ja Joosef ansaitsi rahaa pystyäkseen jatkamaan heidän talonsa rakentamista.

Elisabet ja Sakarias

Sillä välin sukulaistäti Elisabetille ja hänen miehelleen Sakariakselle tapahtui kummia. He olivat koko ikänsä yrittäneet tehdä lapsia ja olivat nyt jo niin vanhoja, ettei sellainen enää ollut mahdollista. Silti Jumala oli lähettänyt pappi Sakariakselle enkeli Gabrielin kertoakseen, että kyllä he vielä saavat lapsen. Sakarias oli alkanut väittämään, ettei sellainen olisi enää mahdollista ja enkeli oli siksi tehnyt hänet mykäksi, kunnes lapsi olisi syntynyt.

Ja niin tapahtui, että Elisabet tuli raskaaksi. Kun tämä oli kuudennelle kuukaudella raskaana ja kaikki näytti etenevän oikein hyvin, arkienkeli Gabriel lähti hoitamaan toista tehtävää Nasaretin kaupunkiin. Muistatko kuka siellä asui? Aivan se pieni ja vaatimaton Maria, joka odotti pääsevänsä naimisiin Joosefin kanssa.

Enkeli vierailee Marian luona

Marian ja Joosefin arki oli yhtä tavallista raatamista, kunnes se tapahtui, jonka takia koko maailma tulisi aikanaan tuntemaan tuon pienen mitättömän tytön.

Maria oli varhain aamulla laittanut Joosefille eväät, kun tämä lähti rakennustyömaalle ansaitsemaan muutaman denaarin. Sellaiseen saattoi mennä useita päiviä, eikä hän joka yöksi jaksanut takaisin kotiinsa kävellä. Maria oli kuitenkin valmistanut uuden taikinan kolmen sukupolven tarpeisiin, jotta leipää varmasti olisi tarjolla, kun Joosef taas palaisi. Sen jälkeen hän oli asettunut matolle ottamaan päiväunet ennen illan askareita äitinsä kanssa.

Juuri silloin Jumalan lähettämä arkkienkeli Gabriel tuli Marian luokse kylään. Komeasta nimestään huolimatta enkelillä ei ollut siipiä, eikä sen ilmestyminen tuntunut naapurin vierailua kummemmalta. 

Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” 

Maria ei näyttänyt pelästyvän enkelin vierailua lainkaan. Vieras tuntui niin tutulta, ettei hän aluksi ymmärtänyt edes ujostella tämän sisääntuloa. Hän oli tullut majan ovesta hitaasti ja arvokkaasti, kuin olisi palatsiin astunut. Silti hänen tavassaan puhutella nuorta tyttöä oli jotain niin rauhoittavan lempeää, että Marialla välähti tunnemuistoja isoäitinsä turvallisesta sylistä. Silti hän oli komea kuin isänsä ja kaunis kuin naapurin Johanna. Vasta vieraan avattua suunsa, hän havahtui huomaamaan tämän nimenomaan vieraaksi. Hänen puheensakin kuulosti oudoilta.

Yhtäkkiä Maria oli enemmän hereillä kuin koskaan. Hän nousi polvilleen ja painoi kummatkin kämmenensä rintaansa vasten ikään kuin sydäntään suojellen, koska sinne, juuri sinne tämän vieraan sanat oli suunnattu. Hän ei enää tiennyt missä hänen korvansa sijaitsivat, koska jokainen solu hänen kehossaan kuuli mitä vieras puhui

Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria,

Aluksi Gabriel oli lähestynyt kuin Marian pienen maailman tutuin ja turvallisin hahmo, mutta jokainen sana kasvatti hänen hahmonsa suuremmaksi ja arvokkaammaksi.

Jumala on suonut sinulle armonsa.  Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.

Sen jälkeen Gabriel kertoi, kuinka tärkeä hänen pojastaan oli tuleva.

Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.”  Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. 

Vieras selitti jotain, joka muistutti luomiskertomuksen sanoitusta, mutta ei Maria ymmärtänyt siitä mitään muuta kuin, että jollakin lailla hän sen seurauksena tulisi synnyttämään lapsen, jota tultaisiin kutsumaan Jumalan Pojaksi. Maria oli samaan aikaan täysin poissa tolaltaan ja syvästi maahan juurtunut. Miten hän näin rauhassa pystyikin kuuntelemaan täysin mieletöntä puhetta.

 Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella — hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” 

Elisabet!? Oliko Elisabetillekin tapahtunut jotain vastaavaa? Elisabetin hän muisti niin kaukaa kuin muistoja riitti. Elisabet oli varmaan elänyt ikuisesti ja tulisi varmaan elämäänkin maailman loppuun asti. Hänelle, jos kellekään, Maria ehkä uskaltaisi mennä puhumaan tästä kummallisesta vierailusta.
Niinpä hän kertoi Gabrielille suostuvansa siihen, mitä Jumala häneltä halusi.

Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.

Ei Gabriel varsinaisesti mitään lupia ollut Marialta pyytänyt, mutta joku hänen tavassaan puhua oli kuitenkin ollut Marian lupaa kyselevää. Siksi Maria vastasi ikään kuin hänen suostumustaan olisi pyydetty.

Niin enkeli lähti hänen luotaan, yhtä huomaamattomasti kuin oli tullutkin.

Kun Maria oli taas yksin, hänen huoneensa tuntui suurelta kuin Galilean järvi. Kesti hetken, ennen kuin hän sai seinät ja katon kutsuttua takasin suojakseen. Iltaan asti Maria jaksoi tätä kaikkea kantaa sydämessään. Joosefille tästä ei todellakaan kannattanut puhua yhtään mitään. Joosef epäilisi saman tien, että Maria on ollut tehnyt lapsen jonkun toisen ja jättäisi hänet saman tien.

Maria vierailee Elisabet tätinsä luona

Elisabet-täti oli ainoa ihminen maailmassa, joka voisi häntä nyt ymmärtää.

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin.

Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ikään kuin olisitunnistanut kuka ovesta tulee ja ilahtunut siitä.

Maria oli ollut oikeassa. Elisabet-tädille ei tarvinnut turhia jaaritella. Hän ymmärsi kaiken melkein vain silmiin katsellen. Mykkä pappi Sakariaskin puhui Marialle lohduttavia sanoja silmillään. Niin paljon nämä kaksi äidiksi tulevaa rakastivat toisiaan, että Maria päätti jäädä Elisabetia auttamaan hänen synnytykseensä asti.

Enkeli vierailee Josefin luona

Joosef oli tietenkin ihmeissään, kun Maria viipyi matkallaan niin kauan. Häntä alkoi vaivata epäilys, että rikas pappisperhe oli saanut Marian muuttamaan mieltään. Ehkä hän oli heidän mielestään liian köyhä tai muuten vaan sopimaton Marian mieheksi. Siksi Joosef oli viikko viikolta tullut yhä levottomammaksi. Eikä häntä yhtään helpottanut, kun Maria vihdoin tuli takaisin kotiin.

Jotain oli nyt pahasti pielessä.

Marian huomattiin olevan raskaana.

Se tiesi Joosefille ongelmia. Lapsia ei nimittäin saanut tehdä, ennen kuin oltiin naimisissa ja hehän olivat vasta kihloissa. Joten nyt ihmiset ajattelisivat, että he olivat rikkoneet tätä tärkeää sääntöä, tai sitten Maria oli tehnyt lapsen jonkun toisen miehen kanssa. Molemmat vaihtoehdot olivat vakavia.

Mariakaan ei uskaltanut puhua enkelin vierailusta vieläkään mitään. Kukapa sellaista olisi edes uskonut? Maria tiesi varsin hyvin, että sellaisia tarinoita oli aivan turha kertoa kenellekään. Jotenkin hän jaksoi pysyä rauhallisena, koska Elisabet oli saman tien uskonut häneen ja hänkin tiesi jotain enkeleistä.

Joosefilla oli kaksi huonoa vaihtoehtoa:

Hän voisi erota Mariasta ja syyttää häntä siitä, että oli tehnyt lapsen jonkun toisen kanssa. Sen seurauksena ihmiset tulisivat halveksimaan Mariaa ja jättämään hänet lapsineen heitteille. Joosefin perheellä tuskin olisi varaa hankkia toista vaimoa, joten Joosef luultavasti jäisi loppuelämäkseen yksinäiseksi mieheksi.

Hän voisi yrittää erota Mariasta salaa, syyttämättä häntä mistään. Ehkä Marian perhe silloin päättäisi pitää hänestä huolta. Olihan Joosefin perhe maksanut heille siltä varalta ruhtinaalliset morsiusrahatkin. Nehän olivat eräänlainen sosiaaliturva vaimolle, jonka mies yllättäen jättäisi hänet tai kuolisi ennen aikojaan.

Joosef päätti lopulta valita kahdesta pahasta pienemmän pahan. Päätöksen tekeminen rauhoitti häntä sen verran, että sai vihdoin vaivutettua itsensä uneen. Unessa hänelle kuitenkin ilmestyi

enkeli, joka sanoi: ”Joosef… Älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi.”

Kun Joosef heräsi, edellisen päivän päätökset tuntuivat unen kaltaisilta ja unen sisällöstä tuli hänen uusi päätöksensä. Enkeli oli vielä vakuuttanut, että Maria tulee synnyttämään pojan

”sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Puhukoot naapurit mitä haluavat. Maria olisi nyt Joosefin tuleva vaimo.

Niinpä Joosef ja Maria elivät seuraavan puoli vuotta normaalia nuoren parin elämää uteliaitten ja osittain ilkeiden juorujen ympäröiminä. Maria asusteli vanhempiensa luona ja Joosef rakensi heidän yhteistä kotiaan Marian vanhempien kodin kylkeen.

Marian synnyttämisen aika tuli

Sitten tapahtui taas jotain siellä suuressa maailmassa. Keisari Augustus tarvitsi lisää verorahoja rahoittaakseen armeijaansa, joka parhaillaan yritti tunkeutua nykyiseen Saksaan.

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. 

Viimeisillään olevan kihlattunsa kanssa he lähtivät vaivalloiselle matkalle piskuiseen kaupunkiin nimeltä Betlehem. Joosef olisi voinut lähteä sinne yksinkin. Marian raskaus oli kuitenkin herättänyt niin paljon juoruja, ettei Joosef halunnut jättää kihlattuaan pahansuopien naapurinämmien armoille. Jos hän olisi niin tehnyt, se ehkä kylillä tulkittaisiin Marian ja lapsen hylkäämiseksi. Niinpä he päättivät ottaa toisenlaisen riskin ja lähteä yhdessä monen päivän matkalle Betlehemiin.

Olivatko Joosef ja Maria vieläkään kertoneet toisilleen näkemistään enkelistä ja heidän kummallisista puheistaan, vai kertasivatko he niitä vain ajatuksissaan päivät ja yöt, kulkiessaan mahdollisimman hitaasti ja varovaisesti kohti Joosefin kotikaupunkia?

Nopealta kulkijalta tämä matka olisi taittunut kolmessa päivässä, mutta Mariasta ei enää ollut sellaisten päivämatkojen kulkijaksi. Vaikka Joosef oli vuokrannut aasin Marian avuksi, matkaan meni kokonainen viikko. Se oli Marian siihenastisen elämän pisin ja tuskallisin viikko, eikä hän valituksellaan ja kiukuttelullaan tehnyt Joosefin viikkoa yhtään sen kevyemmäksi. Joosef oli pelosta suunniltaan nuoren kihlattunsa puolesta. Olihan hän kuullut monista nuorista naisista, jotka olivat kuolleet synnytykseen.

Joosef mietti, uskaltaisiko mennä vanhempiensa tai sukulaistensa kotiin majoittumaan, vai yrittäisikö välttää heitä, jottei tarvitsisi selittää, miksi hänen kihlattunsa on jo viimeisillään, vaikka hääjuhlia ei vielä ollut vietetty. Yhdeksän kuukautta naapureiden outoja katseita oli ollut raskasta kestää. Hän ei haluaisi nähdä ainuttakaan ihmistä, joka millään lailla asettaisi tämän lapsen kunniallisen syntymäoikeuden kyseenalaiseksi.

Kun he olivat selvinneet perille asti, Joosef jäi taas kerran tuijottamaan ihmettä, josta hänen isänsä oli kertonut monta tarinaa. Siellä oli ollut rinnakkain kaksi kukkulaa, mutta Herodes oli siirrättänyt yhden niistä toisen päälle ja rakennuttanut sen huipulle valloittamattoman luksuslinnakkeen, Herodiumin. Katkerana Joosef ajatteli, että joillakin oli valtaa siirtää vaikka vuoria, mutta hänellä ei ollut valtaa edes siirtää viimeisillään olevaa kihlattuaan säädylliseen paikkaan synnyttämään

Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa.

Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Josef oli luottanut siihen, että he pääsisivät erään sukulaisensa vierashuoneeseen. Siellä oli kuulemma jo muita vieraita, joten Joosef yritti vielä toisenkin sukulaisen luokse ennen kuin tajusi, että huhu Marian epäilyttävästi alkaneesta raskaudesta oli jo saavuttanut Joosefin sukulaiset, eikä kukaan heistä ollut erityisen innokas osoittamaan sille suosiota.

Eräs säälivä sukulainen kuitenkin tarjosi heille tallin kaltaisen suojan, eräänlaisen työjuhtien parkkipaikan. Siinä pari seinää ja katto armahtaisi heitä tuulelta ja sateelta, joka tosin oli sillä alueella varsin harvinainen luonnon lahja. Eläinten läsnäolo ei ollut tunkeilevaa. Ne nukkuivat jo eivätkä pelästyneet synnyttävän äidin huudoista.

Marialla oli mukanaan puhdas vaate, johon lapsi kapaloitiin ennen kuin äiti nosti lapsen rinnoilleen.

Molemmille enkeli oli ilmoittanut, että tätä lasta ei saa hylätä. Se ei ollut turha ilmoitus, koska siihen aikaan vastasyntyneitä lapsia saatettiin viedä kaatopaikalle melkein mistä syystä tahansa. Lapset olivat köyhille suuri rasite. Kolmasosa kuoli alle vuoden ikäisinä ja puolet lapsista eivät koskaan täyttäneet kymmentä vuotta. Heidän ruokkimisensa perheen toimeentuloa auttavaksi työvoimaksi oli vaivalloista, kallista ja usein turhaa. Enkelit olivat kuitenkin kummallekin vanhemmalle varmistaneet, että tämä lapsi on otettava vastaan ja hoidettava hyvin.

Paimenet

Samana yönä kylän ulkopuolella tapahtui kummia:

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.

Betlehem oli Jerusalemin läheisyydessä yksi tärkeimmistä lampaiden tuottajista. Läheisen Jerusalemin temppelissä niitä tarvittiin suurina juhlapäivinä kymmeniä tuhansia temppelin uhrimenoissa.

Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.

Enkelit ilmestyivät pääkaupungin ympäristön roskajoukolle. Kaikki alueen kunnon ihmiset halveksivat paimenia. He olivat haisevia ryysyläisiä, sivistymättömiä ja kaikin puolin epäluotettavia ihmisiä. Vain tyhmät lampaat, jotka eivät ymmärtäneet erottaa ihmisiä eri luokkiin, tulivat toimeen heidän kanssaan.

Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.”

Paimenet eivät jääneet ihmettelemään näkemiään enkeleitä, eivätkä he rientäneet kertomaan isännilleenkään nähneensä enkeleitä. Enkelit eivät olleet kiinnittäneet heidän huomiotaan itseensä, vaan pieneen vastasyntyneeseen lapseen, jonka kautta tämä onneton kansa ja ehkä jopa koko maailma kohtaisi suuren ilon ja Jumalan hyvän tahdon.

He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.

Heidän löytämisensä ei ollut edes vaikeaa. Ei heidän tarvinnut kolkuttaa ihmisten ovia. Eläinsuojat olivat avoimia mutta pimeitä. Ainoastaan yhdessä kallioon hakatussa luolasyvennyksessä näkyi öljylampun valo. Sen lepattava valo näytti heille vastasyntyneen lapsen. He tiesivät heti löytäneensä juuri sen, mitä heille oli kuvattu.

Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään.

Joosefin suvun vanhemmat naiset olivat sittenkin tulleet katsomaan, miten synnytys oli onnistunut. Muitakin sukulaisia oli kokoontunut paikalle. Kun paimenet vielä tulivat kenenkään unista välittämättä suureen ääneen metelöimään, naapurit alkoivat heräillä ja ihmetellä mitä oli tekeillä.

Kuullessaan paimenten kokemuksesta kaikki olivat ihmeissään. Se ei vielä merkinnyt sitä, että heihin olisi kukaan uskonut tai että tämän lapsen syntymää olisi millään lailla pidetty erityisenä. Paimenet olivat varmaan taas juopotelleet ja alkaneet humalassa höpistä kuvitelmiaan.

Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Maria tiesi ottaa puheet enkeleistä vakavasti, koska oli jotain vastaavaa kokenut itsekin. Hän tiesi, että tällaisista asioista ei kannattanut lörpötellä kenen kanssa tahansa. Marialle riitti, että Elisabeth oli häntä uskonut.

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Vastasyntynyt lapsi oli seimessä makaamassa. Siinä kaikki. Mutta paimenet jäivät silti uskomaan, ettei siinä ollut kaikki. Kaiken arkitavallisen keskellä jotain suurta oli tapahtunut.

Lapselle nimi

Kahdeksan päivää synnytyksen jälkeen Jeesus lapsi piti viedä nimenantotilaisuuteen.

Kuuliaisina enkeli Gabrielille he antoivat lapselleen nimeksi Jeesus.

Sen jälkeen Marian oli kansan uskonnollisten sääntöjen mukaan pysyttävä kotonaan vielä 33 päivää. Onneksi Joosefin vanhemmat olivat ottaneet nuorenparin kotiinsa heti synnytyksen jälkeen. Siellä Maria sai rauhassa toipua raskautensa vaivoista ja vanhemmat naiset antoivat hänelle oppia lapsen hoidosta.

Sen jälkeen tuli se päivä, jolloin Marian ja Joosefin oli mentävä temppeliin suorittamaan kansansa vaatiman uhrirituaalin. Sakarias oli neuvonut heille halvan uhrieläinten kauppiaan, jolta he saivat tarvittavat linnut sopuhintaan.

Onneksi nyt ei ollut mikään kansan suurista juhlista. Ei tarvinnut vauvan kanssa tungoksessa hikoilla. Joosef oli kaukaa ihaillut tämän temppelin rakentamista koko pienen ikänsä, mutta Marialle temppelin koko oli mykistyttävä. Hän ei ollut eläessään nähnyt mitään näin suurta. Maria ei ollut ikinä tuntenut itseään näin mitättömäksi.

Kesken kaiken hän hätkähti vanhaa ukkoa, joka valtavan aukean toisesta päästä hyvin määrätietoisesti näytti laahustavan nimenomaan häntä kohti.

Se oli jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt sen jonka Jumala oli luvannut tälle kansalle.

Juuri tämän aamun rukoushetkessä hän oli vihdoin kokenut sen päivän tulevan – tai ainakin lopullisen lupauksen siitä.

Simeon oli kaukaa nähnyt kahden muurahaisen kokoisen pariskunnan seisovan paikallaan ja naisen pitelevän lasta sylissään. Kun Simeon vihdoin pääsi nuoren pariskunnan luokse, he seisoivat edelleen paikallaan tietämättä, mitä ja ketä he odottivat.

Simeon otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.

Nyt hän oli nähnyt sen, mitä oli niin kauan odottanut ja piti odottamaansa lasta sylissään.

Hän kiitti Jumalaa, joka oli tämän lapsen kautta tuova pelastuksen koko maailmalle.

Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

Silti he ajattelivat mielessään, että noin vanhan miehen vakavat puheet oli paras ottaa vakavasti. Niinpä he odottivat, että Simon rauhoittuisi ja palauttaisi Jeesus-lapsen takaisin Marian syliin. Niin hän myös teki ja alkoi käyttäytyä niin kuin papit yleensäkin käyttäytyvät.

Simeon siunasi heitä,..

…niin kuin vastasyntyneen vanhempia oli tapana siunata, eli toivotti heille kaikkea sitä hyvää ja kaunista, mitä vanhemmille nyt yleensäkin hoetaan.

Sen jälkeen hän kääntyi vasta naiseksi tulleen synnyttäjän puoleen. Hän ojensi etusormensa ujosti maahan katsovan naisen leuan alle, nosti hänen päätään hellästi, jotta heidän silmänsä voisivat puhua toisilleen ja kertoi Marialle, kuinka tämä lapsi tulisi aikaan näyttämään ihmisille asioita, joiuta eivät haluaisi tietää ja jonka takia he tulisivat kohtelemaan häntä tavalla, joka tulisi tuottamaan äidille suurta surua

Ne olivat surullisia sanoja vastasynnyttäneen äidin sydämeen istutettavaksi, mutta sinne ne upposivat ennen kuin Maria ehti edes kolmesti huokaista.

Maria ei ehtinyt kauan miettiä noita pelottavia sanoja, kun hän kuuli äänekkään kälätyksen lähestyvän heitä. Simeonin takaa lähestyi kovaääninen nainen, joka näytti Jumalaakin vanhemmalta.

Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha.

Kaikki Jerusalemissa tunsivat Hannan. Hän oli kuulunut temppelin kalustoon jo ennen kuin Herodes Suuri oli alkanut sitä restauroimaan ja laajentamaan, eli jokaisen Jerusalemin asukkaan lapsuuden ajoista asti. He myös tunsivat hänen traagisen tarinansa.

Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan.

Ei sitä ääneen sanottu, mutta Jerusalemin naisille Hanna oli salainen sankari, esimerkki naisesta, joka uskalsi elää ilman miestä.

Hän oli usein jutellut ikätoverinsa Simeonin kanssa temppelin ja koko kansansa tulevaisuudesta. Nähdessään Simeonin pitävän vauvaa sylissään hänen sydämensä syttyi tuleen.

Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat, että Jerusalemin lopultakin vapautuu vihollisten vallasta.

Joosef ja Maria eivät hämmentyneinä tienneet, mitä sanoa tai mitä tehdä. Puluparat piti joka tapauksessa käydä uhraamassa. Sitä vartenhan he olivat tänne tulleet.

Kävelymatka takaisin Betlehemiin tuntui paljon pidemmältä kuin tullessa.

Itämaan tietäjät

Temppelivierailun jälkeen Maria ja Joosef olivat vihdoin valmiit järjestämään kunnialliset hääjuhlat. Koska Marialla oli sukulaisia Jerusalemin lähellä ja koska Joosef oli kotoisin samalta seudulta, hääjuhla vietettiin pappi Sakariaan ja Elisabetin varaamassa juhlatilassa. Johanneksen ja Jeesuksen äidit saivat mahdollisuuden hääjuhlan yhteydessä yhdessä siunata lapsiaan ja pitämään huolta toisistaan.

Juhlien jälkeen heidän oli tarkoitus palata takaisin Samariaan, jossa heitä odotti vastavalmistunut lisäsiipi Marian vanhempien kotitalossa.

Joosef oli kuitenkin vihdoin saanut Marian kotiseudulleen, eikä hänellä ollut mitään kiirettä Nasaretiin, jossa oli vain Marian sukulaisia. Mariakin viihtyi Betlehemissä, koska hänen sukulaisensa Elisabet ja Sakaria kävivät usein heitä tervehtimässä.

Vähän Maria ja Joosef tiesivät, kuinka suuri mutka heidän kotimatkaansa oli tuleva.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. 

He olivat juutalaisille vanhoja tuttuja ajalta, jolloin olivat olleet pakkosiirtolaisina Babyloniassa.

He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.”

Tietäjät luulivat esittävänsä luottamusta herättävän kysymyksen, kun he kohtasivat ensimmäisen korkea-arvoisen upseerin Herodeksen palatsin ulkopuolella. Upseeri osasi kyllä arvata Herodeksen reaktion ja kutsui heidät juuri siksi ylellisen palatsin komeimpiin vierastiloihin. Siellähän he olisivat tarjolla, jos Herodes päättäisi surmata heidät saman tien.

Ratsumiehet lähtivät välittömästi viemään sanaa Herodekselle, joka oli vetäytynyt korkeaan vuorilinnaansa 10 km Jerusalemista etelään. Sinne hän oli varastoinut vettä ja ruokatarpeita, vaikka vuosien piiritystä varten. Hän oli oppinut aina varautumaan pahimpaan. Hänelle pahinta nyt olisi kuningas, joka onnistuisi yhdistämään juutalaiset kapinaan itseään ja Roomaa vastaan.

Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem.

Herodes tajusi heti, että näin korkean tason vaikuttajien yllätysvierailu luultavasti tiesi ongelmia.

Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä.

”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: ”Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”

Se riitti Herodekselle. Hän tiesi, kuinka innokkaita juutalaiset olivat näkemään ennustuksia sielläkin, missä niitä ei ollut. Hän meni linnakkeensa torni-ikkunaan, joka avautui luoteeseen päin. Sieltä hän pystyi näkemään tuon pienen paimentolaiskylän, josta muka odotettiin niin suuria.

Hän kuitenkin tiesi kokemuksesta, että tämä uppiniskainen kansa oli tuottanut kapinallisia mitä epätodennäköisimmistä paikoista. Siksi tämä vaarallinen mahdollisuus oli pakko tutkia viimeisen päälle tarkkaan.

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin.

Tietäjät olivat aavistaneet pahaa ja valehtelivat kuninkaan syntyneen jo pari vuotta sitten. Herodes teki vastauksesta omat johtopäätöksensä ja kutsui tietäjät torninsa ikkuna-aukon luokse ja viittasi kohti kylää, jota oli itse äsken tuijottanut. Siellä se on paikka, josta tulee kyllä lampaita temppeliin, mutta ei veroja juuri lainkaan.

Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään.

Maria oli toipunut synnytyksestä ja häätkin oli vietetty, joten nuoripari oli vihdoin hyväksytty takaisin kunniallisten sukulaisten joukkoon. Joosef alkoi jo luottaa siihen, että voisi lähteä vanhempiensa talosta isänsä siunauksella. Niinpä hän oli valmistautumassa vaivalloiseen kävelymatkaan takaisin Nasaretiin. Maria oli jäänyt yksin heille varattuun taloon, kun Joosef oli pakkaamassa eväitä ja varusteita matkaa varten.

Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.
He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian…
he avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Köyhä työläisperhe olisi niiden avulla tulla rikkaaksi kertaheitolla. Sellaisesta ei kuitenkaan ole mitään merkkiä. Aasi pysyi Joosefin perheen kulkuvälineenä jatkossakin.

Kun Joosef sai kuulla tietäjien käyneen Herodeksen palatsin kautta ja kertoneen tälle etsivänsä Israelin kuningasta, hän oli kauhuissaan. Miten he saattoivatkin asettaa nuoren perheen niin suureen vaaraan? Joosef tiesi heti, että vierailu sinetöi hänen ja lapsen kuolemantuomion. Tutkimattomia ovat kuninkaiden tiet, mutta yhdessä asiassa Herodeksen käytös oli johdonmukainen ja koko kansan tuntema. Hän ei kilpailijoita sietänyt. Tietäjilläkin oli ollut pahoja aavistuksia, jotka sitten muuttuivat uniksi. Ahura Mazda oli opettanut heitä suhtautumaan uniin yhtä vakavasti kuin taivaan merkkeihin.

Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa…

Jos Rooman keisari olisi saanut kuulla tällaista tarinaa levitettävän, hän olisi suuttunut tosi pahasti. Tällaisia tarinoita kerrottiin vain keisarista itsestään, eikä mistään maalla syntyneestä pojannulikasta.

Tietäjien lähdettyä kotimatkalleen he eivät enää poikenneet Herodeksen hoviin. Unet olivat vahvistaneet heidän pahimmat pelkonsa ja siksi he olivat valinneet puolensa ja yrittivät suojella lasta.

Lapsuus pakolaisena

 Joosef oli jo alkanut tottua uniensa tarkkailuun ja hänen pahat aavistuksensa muuttuivat unessa Jumalan varoitukseksi:

Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.”

Joosef heräsi unestaan, ja ymmärsi saman tien, ettei tämän unen merkitystä kannattanut jäädä miettimään. Siksi hän pakkasi saman tien pienen omaisuutensa, joka oli tietäjien lahjojen jälkeen kasvanut ainakin tuhatkertaiseksi. Hän kävi hiljaa hyvästelemässä vanhempansa ja herätti sen jälkeen Marian. Nyt ei enää ollut aikaa selittää Marialle mitään, siksi hän vain…

…otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä.

Tietäjien vierailu oli hämmentänyt Mariaa niin paljon, ettei ollut edes saanut unta, kun Joosef jo tuli häntä hädissään herättelemään. Niinpä hän vain tarkisti, ettei mitään olennaista jäänyt taloon ja lähti miehensä perään. Aasi oli jo pakattu niin täyteen, että Mariaa säälitti lapsensa kanssa nousta sen selkään.

Vieraalta maalta tulleiden tietäjien kummallinen rauha oli kuitenkin tarttunut Mariaan, eikä hän tuntenut mitään hätää, vaikka olivatkin pakomatkalla. Hän vain hän yritti saada Jeesuksen imun rinnoillaan jotenkin rytmitettyä yhteen aasin askellusten kanssa.

Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti.

Onneksi persialaiset vieraat olivat antaneet heille runsaasti lahjoja. Ne tulivat nyt käyttöön, kun Joosef ei pystynyt työllään maksamaan matkan aikaisia yöpymisiä ja muutaman vuoden oleskelua Egyptissä. Siellä hänen kieltään ei osattu, eikä hänen taitoihinsa siksi myöskään luotettu. Heidän piti ostaa ruokansa ja maksaa majapaikasta vuokraa. Pakolaisilta otettiin kaksinkertainen hinta ruoasta ja vuokrasta.

Herodes vietti vielä neljä kamalaa vuotta peläten kaikkea ja kaikkia.

Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui.

Hän oli yrittänyt huijata tietäjiä ja suuttui hirmuisesti, kun hän nyt huomasi tietäjien huijanneen häntä.

Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville. 

Tietäjätkin olivat arvanneet kuinka hullu ja vihamielinen Herodes oli. Siksi he olivat kertoneet lapsen syntyneen jo kaksi vuotta sitten. He ajattelivat, että Herodes ei sen takia voisi löytää lasta. Mutta se ei julmaa kuningasta haitannut. Hän käski tappaa kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat.

Ei se hänelle niin kummallista ollut. Olihan hän tappanut poikiaan, lempivaimonsa ja monia sukulaisiaankin, koska pelkäsi heidän juonivan häntä vastaan. Siihen verrattuna parinkymmenen paimentolaispennun pois siivoamisessa ei ollut mitään kovin dramaattista.

Tällaiseen maailmaan Jeesus syntyi. Silloin ihmislapsen elämä ei ollut kovinkaan suuressa arvossa. Jeesus tulisi opettamaan heille, että jokainen lapsi on arvokkaampi kuin kaikki maailman rahat yhteensä.

Takaisin kotiin

Kun Herodes oli kuollut Joosef ja Maria olivat viettäneet pakolaisina Egyptissä jo neljä vuotta.

Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa

Tämä oli jo kolmas kerta, kun Joosef näkee enkeliunta. Jos tämä enkeli oli yhtään samanlainen kuin Marian luona vieraillut, se oli aivan tavallisen ihmisen hahmoinen. Jostain Josef silti arvasi hänet Jumalan enkeliksi.

Joosef sai unissaan aina hyvin selkeitä ohjeita. Enkeli kumartui hänen ylleen…

ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet.”Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan. Mutta kun hän kuuli, että Juudean kuninkaaksi oli Herodeksen jälkeen tullut tämän poika Arkelaos, hän ei uskaltanut mennä sinne.

Huhu Arkelaoksen julmuuksista ja epävakaudesta pelästytti nuoren parin luopumaan Joosefin suunnitelmasta muuttaa ainakin aluksi takaisin kotikaupunkiinsa Betlehemiin. Marian kotikaupunki Galilea oli nyt paljon turvallisempi paikka asua.

Niinpä Joosefin näki seuraavassa unessaan sen ratkaisun, mistä hän oli vaimonsa kanssa jutellut jo moneen kertaan. Marialla oli jo kova ikävä vanhempiaan, ja olihan siellä odottamassa Joosefin rakentama yhteinen asuntokin. Joosef oli kuitenkin tullut enkeliunista sen verran riippuvaiseksi, ettei enää uskonut vaimoaan eikä edes maalaisjärkeään. Hän uskalsi tehdä päätöksen vasta, kun enkeli toisti vaimon ja arkitolkun äänet hänelle unessa.

Saatuaan sitten unessa ohjeen hän meni Galileaanja asettui siellä kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret.

Nasaret, Sepforis ja kaikki lähikylät olivat Herodeksen kuoleman jälkeen kokeneet kauheita. Kansa oli noussut kapinaan, mutta Roomalaiset sotilaat olivat voittaneet heidät ylivoimaisesti. Kun Jeesus tuli Nasaretiin hänen ikäisensä kaverit olivat nähneet enemmän ihmisen pahuutta kuin kenenkään lapsen pitäisi koskaan nähdä.

Joosef ja Maria jatkoivat kotinsa rakentamista Marian vanhempien tontilla ja alkoivat tehdä lisää lapsia, niin kuin kunnon Israelilaisten tulikin tehdä.

Monta yötä Maria katseli nukkuvaa Jeesus-poikaansa silitellen ajatuksillaan hänen rintaansa:

”Olen kuullut sinusta sanottavan niin ihmeellisiä asioita. Itse rakastan sinua tavallisena lapsena, vaikka aavistankin että sinä ehkä sittenkin kannat sisälläsi suuren salaisuuden kipinää. Mitäköhän sinusta vielä tulee?”

Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä
voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.
Samalla tuet tämän kirjoitustyönkin edistymistä.
Kohtaaminen ry:n tilille:
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773
Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.
KIITOS ja Hyää Joulua sinulle

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,
«

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0763293
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.