Avainsana-arkisto: pasifismi
Sodasta sovintoon
Kuoliko Jeesus pelastaakseen meidät siltä mikä tappoi hänet?[1] Ensimmäiset Jeesuksen seuraajat eivät julistaneet mitään pasifismia. Heille oli itsestään selvää, että väkivallan uhrina kuolleen Jeesuksen seuraaminen merkitsi vihollisen rakastamista henkensä uhalla. Alkukristityt ylittivät pelolla ja vaivalla oman kulttuurinsa rajoja ja kasvoivat muukalaisia hyväksyväksi seurakunnaksi, joka ei tuominnut ketään[2] mutta pysyi hyvin kriittisenä kaikkia niitä valtoja kohtaan, joiden hylkäämänä Jeesus kuoli. Vuosisatoja myöhemmin alkanut miekkalähetys merkitsi suurta kääntymystä takaisin normaaliin elämään. Joku alkuymmärrys Jeesuksen seuraamisen merkityksestä muuttui vastakohdakseen, kun risti muuttui sodassa […]
3.11 Myytin murtajat
Kulttuurikritiikin tehtävä on paljastaa historiallisten ja modernien myyttien tapa perustella ja pyhittää väkivalta. Demytologisointi rehabilitoi uhrin ja paljastaa väkivallan sellaisena kuin se on. Analysoituaan erityisesti kreikkalaisten myyttien pyhittämää ja piilottamaa väkivaltaa[1] Girard vihjaisi seuraavaksi puuttuvansa juutalaiskristillisen perinteen pyhiin teksteihin. Monet odottivatkin, että hän seuraavaksi käsittelisi Raamatun kertomuksia myytteinä myyttien joukossa. Niin hän oli joskus suunnitellutkin tekevänsä. Kukaan ei odottanut, että uskonto itsessään voisi antaa aihetta myyttisen väkivallan paljastamiseen. Kaikkihan tunsivat uskontojen väkivaltaisen historian ja eurooppalaiset olivat erityisen tietoisia kristinuskon verisestä […]
Vanha Testamentti
Girard näkee heprealaisten Raamatussa kertomuksen sijaisuhriuteen perustuvasta uskonnollisesta väkivallasta, joka on kaiken kulttuurimuodostuksen kulmakivi. Vähitellen myyttisesti suojeltu väkivalta paljastuu pelkäksi väkivallaksi, ihmisen pahuudeksi toista kohtaan, jota on aina vain vaikeampi pyhittää millään uskonnollisella syyllä. Tulen antamaan tästä monta esimerkkiä. Toistaiseksi olen ehtinyt VT:n puolelta julkaisemaan vain kertomuksen Kainista ja Abelista. Vanha Testamentti on kertomus vuosisatoja kestäneestä Exoduksesta, pitkästä matkasta väkivaltaa pakoon ja väkivaltaisesta taistelusta väkivaltaa vastaan. Se alkoi naapurikansoilta omaksutun uhrimytologian keskeltä, sen ajan normaaliuskonnollisuuden kohdusta. Alussa mytologisoidulla väkivallalla oli […]
Viholliset muuttuvat toistensa peilikuviksi
”Mutta joka ilta lähtivät sarvet ja ristit viinistä ja oluesta päihtyneinä samoilemaan kaduille ja särkivät lamppuja ja sammuttivat soihtuja ja ryskyttivät talojen ikkunaluukkuja ja löivät haavoja toisiinsa, enkä tosiaan enää voinut sanoa, kummat olivat pahempia, ristit vai sarvet, vaan molemmat kauhistuttivat minua.” Waltari Mika, Sinuhe Egyptiläinen[1] ”Danten jälkeen, juuri kukaan ei ole Dostojevskia paremmin osannut kuvata kuinka infernaaliseksi halu voi muuttua, ei halun kohteen puutteen tai tavoittamattomuuden kautta, vaan halun malliin orjuuntumisen kautta.” Rene Girard[2] Kukaan ei halua tulla vihollisensa […]
Hae teoblogista
Uusimmat artikkelit
