« »

Olemme osallisia

0 kommenttia Kirjoitettu 23.3.2012 Muokattu 10.1.2016

”Ihmiskunta ei ole Jumalan uhri. Jumala on ihmiskunnan uhri.” Rene Girard[1]

Evankeliumien kertojat eivät pesseet käsiään siitä väkivallasta, joka tappoi Jeesuksen. Kirjoittaessaan Jeesuksen kuolemasta, he kirjasivat myös oman kyvyttömyytensä tai/ja haluttomuutensa sanoutua irti oman kulttuurinsa salatusta väkivallasta. Tietoisuus omasta sidonnaisuudesta väkivaltaan heräsi heissä vasta kun Jeesus ei enää näkyvästi ollut heidän keskuudessaan. Loppuun asti he olivat odottaneet ylivoimaista messiasta, joka kyykyttäisi jokaisen vihollisen. Heidän koko psyykensä oli niin juurtunut vallan ja voiman käyttöön, etteivät millään voineet hahmottaa radikaalisti toisenlaista valtakuntaa.

Evankelistat antavat historiallisesti ainutlaatuisen ja psykologisesti tarkan kuvauksen ihmisen väkivaltaisuudesta. Muut siihenastiset kirjalliset lähteet ratkaisivat kysymyksen väkivaltaisuudesta ennen kuin sitä oli edes kunnolla esitetty. Joko väkivalta tuli Jumalalta, niin kuin Vanhassa Testamentissa usein kuvataan, tai sitten se kuvattiin vain poikkeuksellisten ihmisten ominaisuutena, mikä vain edesauttoi heidän valitsemistaan seuraaviksi syntipukeiksi. [2] Pääsiäiskertomus on samalla kertomus kaikista sitä edeltäneistä syntipukkien teurastuksista. Se avaa koko ihmiskunnan historiaa ja savustaa kaikkien kulttuurien julman salaisuuden näkevien nähtäväksi.

Jumala ei tarvitse sijainkärsijää tehdäkseen sovintoa ihmisen kanssa. Ihminen tarvitsee uhria päästääkseen sovintoon itsensä, toisten tai Jumalan kanssa. Juuri tämän totuuden pääsiäistapahtumat paljastivat. Risti on kertomus ihmisen eikä Jumalan väkivaltaisuudesta. Kaikki myöhemmät teologiset yritykset siirtää väkivalta Jumalan vaatimukseksi on vain jatkoa tavallemme paeta vastuuta omasta väkivaltaisuudestamme.

Pääsiäiskertomuksen ilmeisin sisältö kertoo ihmisyhteisöjen luonteesta. Vasta kertomuksesta saatu jälkiymmärrys kertoo Jumalan luonteesta. Jälkimmäinen saa merkityksensä vasta kun ilmeisin sisältö on tunnistettu omaksi ja tutuksi. Silti perinteinen teologia ei juuri lainkaan keskity tarkastelemaan pääsiäisen horisontaalista sisältöä.

Myöhempi kristikunta on ollut hyvä tunnistamaan väkivalta muissa. Siksi kirkko saattoi ilman mainittavaa itsekritiikkiä innolla antautua väkivaltaisesti ajamaan Jumalan asiaa. Enää emme täällä evankeliumien valaisemassa Euroopassa tapa toisiamme Jumalan nimessä. Julkitappaminen on korvattu syntipukin julkisella nöyryyttämisellä, hylkäämisellä tai mitättömäksi julistamisella. Vaikka murha on vain symbolinen ja sosiaalinen, se ei kovin paljon poikkea siitä väkivallasta, josta uskomme jo aikaa sitten vapautunemme.

Pitkäperjantai ei ole vain yksi päivä vuodessa. Se on kuvaus jokaisen vuoden päivän arkitodellisuudesta.[3] Pitkä perjantai on alkanut homo sapiensin järjestyessä laumaa suuremmaksi kulttuuriksi syntipukin tuottaman järjestyksen voimalla. Eikä pitkä perjantai ole päättynyt vieläkään. Se lyhenee vasta sen kautta, että vihdoin alamme katsoa itseämme sen tarjoamasta peilistä.



[1] Girard René. I See Satan Fall Like Lightning. Orbis Books. Maryknoll, New York. 2001. s. 191

[2] Girard. I See Satan Fall… s. 184

[3] Neuhaus. Death on a Friday Afternoon. s. ix,

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0736388
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.