a) Herodes Suuri taustahamo Herodes syntyi v. 73 ekr. roomalainen kultalusikka suussa. Hänen äitinsä oli prinsessa Kypros kuuluisasta Petran kaupungista nykyisen Jordanin alueelta. Isä Antipatros oli väkisin juutalaisuuteen käännytetystä heimosta. Hän oli kuitenkin tehnyt sinunkaupat Julius Ceasarin kanssa, joka nimitti hänet Juudean prokuraattoriksi. Näillä eväillä ei kunnon juutalaiseksi tulla, mutta Rooman ja Juudean puolivälimaastossa juoniminen teki hänestä kuitenkin kahden kulttuurin ahkeran mielistelijän. Poikana Herodes kasvoi Jerusalemissa ja tuli alusta asti tutuksi valtojen ja voimien kultaisten salien kanssa. Jo teini-ikäisenä Herodes […]
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]
Ihminen oli ihmisen ensimmäinen uhri. Siitä kulttuuriantropologit ja arkeologit lienevät aika yksimielisiä. Kaikkein alkuperäisimmissä uhrirituaaleissa vuodatettiin ihmisen verta. Jossain vaiheessa yksinkertainen ja suora sijaisuhraus alkoi muuttua kaksitasoiseksi sijaisuhraamiseksi. Ihminen yhteisön sijaisuhrina korvattiin eläimellä, josta tehtiin alkuperäisen ihmisuhrin sijainen. Tätä Girard kutsuu kaksinkertaiseksi sijaisuudeksi (double substitution)[1] Millaisen prosessin kautta ihmisuhrit alkoivat vaihtua eläinuhreihin? Millaisista syistä alettiin uhrata eläimiä ihmisen sijaan? Kuinka tärkeä askel se oli ihmiseksi tulemisessa? Oliko ensimmäinen tiedostava ihminen se, joka havahtui näkemään uhrissa itsensä? ”Se voisin olla minä?” […]