Kirjoitettu 9.3.2018
3 kommenttia
Sisällysluettelo: Uhraamisen ja uhreista huolehtimisen jännitteessä. Miksi uhreja on nyt vähemmän? Valistus ja uhritietoisuuden juuret. Valistus ja kilpailu uhrin puolustamisesta. Postmodernismi ja kilpailu uhriin näkemisestä. Uhritietoisuus ja itsekritiikki. Uhritietoisuus ja uskonnon maallistuminen. Rantaan huuhtoutunut auringon turvottama pakolaislapsen ruumis. Mykäksi kauhistuneen lapsen katse, joka ei enää tavoittele ketään eikä mitään. Tyhjäksi imetty pölyinen äidin rinta, kuolevan lapsen huulilla. Ja nuo ahneet kärpäset heidän silmissään. Elämme aikaa holokaustin ja koulukiusaamisen välissä. Sodassa raiskattu tai isänsä hyväksikäyttämä, maastaan karkotettu tai työpaikassaan syrjitty, uskontonsa […]
Avainsanat:
Aabraham,
Afrikka,
Äiti Teresa,
altruismi,
Amnesty International,
ateismi,
Auguste Comte,
Augustinus,
Bill Gates,
Casanova José,
Cervantes,
Cesáreo Bandera,
Charles Taylor,
Charlie Chaplin,
Christopher,
Christopher Hitchens,
creatio ex nihilo,
Daly Robert J.,
David Hume,
dekonstruktionismi,
demystifioida,
Dietrich Bonhoeffer,
Emmanuel Levinas,
Enlightenment Now,
etiikka,
Eugene Webb,
eugeniikka,
Feuerbach,
Freud,
Fukuyama,
Girard René,
globaali vastuu,
globalisoituminen,
Gregorios Nyssalainen,
Hannah Arendt,
Hans Blumenberg,
Hardin,
Hiroshima,
Hitler,
Hobbes,
holokausti,
Homo Deus,
Hôtel-Dieu de Paris,
Hume,
ihmisoikeussopimus,
ihmisuhrit,
Intia,
itsekkäät geenit,
Ivan Illich,
Jacques Derrida,
James Alison,
Jeesus,
Job,
John Wayne,
José Casanova,
Jukka Relander,
kansallinen identiteetti,
Kant,
Kaplan Grant,
kateellinen kilpailu,
Kiina,
kirkko,
koulukiusaaminen,
kristinusko,
kulttuuriantropologia,
Lääkärit Ilman Rajoja,
lain voima,
lapsiorjat,
Lefebure Leo,
Luther,
Mao,
Marcel Gaughet,
Mark Vorobej,
Marx,
Max Weber,
Max Weberi,
Médecins sans frontièresin,
Michael,
moderni,
monikulttuurinen,
muusukupuolinen,
Newton,
Nietzsche,
Paavali,
Paraclete,
paraolympialaiset,
Peter Lawler,
Pietari,
poesis,
Pohjola,
polemicos,
postmoderni,
Ranskan vallankumous,
renessanssi,
Richard Dawkins,
Richard Golsan,
rodunjalostus,
Rooman valtakunta,
Rousseau,
Sam Harris ja Daniel Dennet,
Secular age,
sekularisaatio,
Shakespeare,
Spinoza,
stalin,
Steven Pinker,
syntipukkimekanismi,
syrjitty,
teokratia,
The Better Angels of Our Nature,
The end of History,
tieteen vallankumous,
Trump,
Tuomas Nevanlinna,
uhraaminen,
uhritietoisuus,
uhriutuminen,
vähemmistöt,
väkivalta,
valistuksen aika,
valistus,
viaton uhri,
Voltaire,
William Bulman,
Wolfgang Palaver,
YK,
yksilötietoisuus,
Yuval Noah Harari,
Zygmund Bauman
Kirjoitettu 21.12.2016
0 kommenttia
Elämä on täynnä muistutuksia siitä mitä minulta puuttuu. Useimmat niistä tulevat minua vastaan toisten ihmisten muodossa. Jotkut heistä ovat vain varttituttuja Facebook kavereita, joita kadehdin, kuvittelemalla että heillä menee paremmin kuin minulla.[1] Siitä asti, kun muinaisihminen ja nykyihmisen lapsi oppivat vertaamaan itseään toiseen, kateus on ollut oleellinen osa hänen sosiaalista elämäänsä. Toisen aseman kadehtiminen ja siihen pyrkiminen on seurannut ihmistä alkulaumasta asti. Vuorovaikutustaitojen syventyessä ja kulttuurin rakentuessa laumaa suuremmaksi, kateuden muodot monipuolistuivat, mutta yksikään kulttuuri ei ole ollut kateudesta puhdas. […]
Avainsanat:
Adam Smith,
Albert Speer,
Alexsandr Solzhenitsyn,
Alkukateus,
alkumurha,
Ann Ulanov,
antisemitismi,
Arabikevät,
armo,
Bill Gates,
Buddha,
Charles Perrault,
dalitit,
David Hume,
Delfoin,
Der Ubermensch,
Derrida,
Donald Trump,
Dostojevski,
Envy Theory,
etiikka,
Facebook,
Fjodor Dostojevski,
Frank John Ninivaggi,
Freud,
gnothi seauton,
Gorky,
Grimmin veljekset,
Grimmin veljet,
Hamerton-Kelly Robert G,
Hanna Segal,
häpeä,
Hegel,
Heikki Ikäheimo,
Heinz Kohut,
Helmut Schoeck,
Helmuth Schoeck,
Hitler,
homo economicus,
hyvyys,
Idealisointi,
ironia,
Jean-Paul Sartre,
Jeesus,
John Rawlin,
Joosef,
Julkkis,
Jumala on tapettu,
Jung,
kääntyminen,
Kadehdittu,
kadehdituksi tuleminen,
Kadehdituksi tulemisen pelkääminen,
Kadehdituksi tulemisen pelko,
Kadehtija,
Kain,
Kalvin Klein,
Kant,
Karin Jironet,
kastijako,
kastisysteemi,
kateellinen kilpailu,
kateuden anatomia,
Kateuden naamarit,
kateuden pahuus,
Kateuden pelko,
kateus,
kateus yhteisössäJoukkokateus,
kellariloukun mies,
Keteellisuus,
Kibbutsi,
Kierkegaard,
Kiina,
kiitollisuus,
kilpailematon mimesis,
kilpailuyhteiskunta,
kommunismi,
Kristian Holmas,
Lenin,
luostarilaitos,
Mao,
Maria Veitola,
Marilyn Monroa,
Märta Tikkanen,
Martin Buber,
Marx,
Melanie Klein,
Michelangelo,
Mika Waltari,
Milton Glaser,
mimeettinen halu,
Mircea Eliade,
Mussolini,
Myškin,
mytologisointi,
myytti,
Nalle Wahlroos,
Nazar lagna,
Nick Hanauer,
Nietzsche,
Nikita Khrushchev,
Occupy,
oikeudenmukaisuus,
Olli Sinivaara,
Otto Kernberg,
Peilineuroni,
perhepolitiikka,
perintöriita,
Perrault,
Pol Pot,
Positiivinen kateus,
positiivinen mimesis,
pyhitetty väkivalta,
Raakel,
Rafaello,
rakkaus,
Ranskan vallankumous,
rehellinen kohtaaminen,
Rene Descartes,
Rene Girard,
Richard H. Smith,
Risto Saarinen,
Romulus ja Reemus,
Rooma,
Sakari Topelius,
Salvador Dali,
Sami Myllyniemi,
Schoeck,
Schopenhauer,
Scopenhauer,
seuraaminen,
Simone de Beauvoir,
Sisaruskateus,
Slavoj Žižek,
Sokrates,
Sponoza,
stalin,
Summa Theologica,
Suomen World Vision,
Susanne Björholm,
syntipukki,
syyllisyys,
tabu,
Terho Pursiainen,
The Sickness unto Death,
Tocqueville,
Toinen sukupuoli,
Trendi,
Tuhkimo,
Tuhkimon äitipuoli,
Tuhkimon sisarpuolet,
Tuomas Akvinolainen,
tyytyväisyys,
Ulanov Barry & Ann,
utopia,
väkivalta,
vanhempien kateus,
vertaiskateus,
Walther Hewel,
Westworld,
Williams James,
Ystävyyden Majatalo,
Zarahustra,
Zygmunt Bauman
Kirjoitettu 26.1.2011
2 kommenttia
Myytti on valhe, joka peittää alkulynkkauksen. Se puhuu jumalista, mutta ei koskaan uhreista, joita jumalat alun perin olivat. Rene Girard [1] Arkikielessä myytti on alkanut merkitä paikkansapitämätöntä tarua, uskonnollista hörhöilyä tai taikauskoista huuhaata. Myytit, legendat ja jumaltarut kuulostavat niin fantastisen fiktiivisiltä ja monimerkityksellisiltä, että harva enää uskoo mihinkään yleispätevään teoriaan niiden sisällöstä.[2] Kuitenkin muinaiset myytit ovat renessanssista asti saaneet osakseen kohtuuttoman kritiikitöntä ihailua ja suorastaan idolisoivaa palvontaa. Vielä viime vuosisadalla myytit olivat akateemisestikin todella korkeassa kurssissa universaalisten totuuksien symbolisina välittäjinä. […]
Avainsanat:
abstraktinen,
arkkityyppi,
Benoit Chantre,
Campbell Joseph,
Claude Lévi-Strauss,
demytologisoida,
Freud,
Golsan Richard,
Heim Mark. S,
huhaa,
ihmisuhri,
Joseph Campbell,
Jumala,
Jumaltaru,
Jung,
juutalainen,
kannibalismi,
kollektiivinen itsepetos,
kollektiivinen piilotajunta,
Kreikka,
kulttuuri,
legenda,
myytti,
primitiivinen yhteisö,
strukturalismi,
taikausko,
taru,
viikunalehti
Kirjoitettu 22.1.2010
3 kommenttia
Todellinen syntipukki on ihminen, jota muut eivät ole sellaiseksi tunnustaneet, ja jonka syyllisyyteen kaikilla on horjumaton usko Rene Girard. [1] Kun esikulttuurisen lauman kriisi oli syventynyt polttopisteeseen asti, jokainen jäljensi juuri kokemaansa väkivaltaa. Suunnittelu tai harkinta ei viivästyttänyt väkivallan välitöntä peilautumista. Paniikkiin yltynyt pelko nopeutti reaktioita ja vastareaktioita. Tämän kaltaisissa hetkissä koko lauman olemassaolo oli uhattuna. Juuri näihin maailmanlopun hetkiin Girard väittää mimesiksen tuottaneen pelastavan ihmeen. Joku laumasta imitoikin juuri tiettyyn kohteeseen kohdistunutta väkivaltaa. Kolmas, neljäs, viides ja kuudes teki […]
Avainsanat:
alku-uskonnollisuus,
alkulauma,
Aristoteles,
Ateena,
avuton,
besserwisser,
catharma,
Cesáreo Bandera,
decidere,
demonisoida,
Dionysialainen,
dogmatiikka,
dokumentoitu,
Durkheim,
epäjärjestys,
epämuodostunut ihminen,
esikulttuurinen lauma,
euforia,
Freud,
Gil Bailie,
häirikkö,
halveksia,
helpotus,
hirmuinen,
hirttää,
Hitler,
Hobbes,
homoseksuaalisuus,
hukuttaa,
hullu,
hyvä väkivalta,
ihmisuhri,
Iskender,
jahve,
joukkoliike,
Jumala,
Jumalan viha,
juutalainen,
Kaifas,
Kalle Kuusimäki,
karitsa,
katastrofi,
katharsis,
kielen kehitys,
kiitollisuus,
kirottu,
kiusata,
kollektiivinen itsetutkiskelu,
kollektiivinen raivo,
kolmannesta puhuminen,
Kreikka,
Kristeva,
kulttuuriantropologia,
kyynisyys,
läpi katsominen,
liberaaliteologit,
luonnonmullistus,
Luther,
luuseri,
lynkkausjoukko,
maaginen,
maagiset kyvyt,
maailmanlopun hetki,
magia,
Majesteettinen,
marginaalinen,
Mark Heim,
Michel Serres,
mielikuvitus,
mykistävä,
Mysterium Fascinans,
Mysterium Tremendum,
näköharha,
oikeutettu,
opettajakunta,
Osmo Tiililä,
päätöksentekoprosessi,
Päätös,
paha väkivalta,
paholainen,
pahuus,
pankijohtaja,
pedofiili,
Pedon jäljillä,
poikkeuksellisen paha,
primitiivinen pyhä,
profaani,
projisoida,
psykologinen termistö,
pyhä objekti,
raato,
Raymund Schwager,
rehabilitoitu,
Reineke,
representaatio,
riita,
ristiriitainen,
Risto Saarinen,
rituaalisääntö,
Rousseau,
Rudolf Otto,
ruumis,
saksalainen yhteiskunta,
seksuaaliset tabut,
shamaanit,
siirtolaiset,
siunattu,
sivullinen,
sokea raivo,
spontaani,
stereotyyppinen,
suosija,
symbolinen,
syntipukkidynamiikka,
syntyperä,
syyllisyys,
tabu,
talvisodan ihme,
tappava paniikki,
tarkkanäköisyys,
tartuntatautinen,
teologia,
The Predator,
transferenssi,
tunteensiirto,
uhrin syyllisyys,
vaarallinen,
väkivallaton pyhä,
väkivaltainen pyhä,
valintaprosessi,
veri,
viha,
viharyhmä,
vilpittömästi,
virtuaaliheimo,
yhteishenki,
yhteistyöhalukkuus,
yksimielisyys,
ylenkatse,
Ylipappi,
ylivoimainen valta
Kirjoitettu 30.1.2009
3 kommenttia
René Girard syntyi joulupäivänä Avignonissa, Ranskassa 1923. Hän oli viisilapsisen perheen toiseksi vanhin. Muinaishistoriaa tutkiva isä oli paikallisen kirjaston, museon ja ranskan suurimman keskiaikaisen linnan kuraattori. Sosialistina hän suhtautui kirkkoon ja pappeihin vihamielisesti. Hän kuitenkin nai porvarikodin konservatiivisen ja hartaan katolisen tyttären. Tämä yhdistelmä oli siihen aikaan aika tavallinen. Se myös takasi Renélle tarpeeksi monipuolisen kulttuurikasvatuksen, kun kummatkin vanhemmat yrittivät vaikuttaa lastensa ajattelumaailmaan. René pitää lapsuuttaan onnellisena ja turvallisena. 9-vuotiaana hän lukee lasten version Cervantesin Don Quijoten, josta myöhemmin oli […]
