12-vuotiaana temppelissä Luuk2:40.Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä. Jeesuksen nuoruuden tarinoihin on kuulunut kertomuksia siitä päivästä, jolloin roomalaiset tulivat. Vain viisi vuotta Jeesusta vanhemmat orpolapset olivat kertoneet, miten silloin menettivät vanhempansa roomalaisten kukistaessa kapinalliset. He olivat tehneet sen niin brutaalisti, että muisto siitä kauhistuttaisi monta sukupolvea eteenpäin. Kaikkien tuli tietää, mitä Rooman uhmaaminen tarkoittaa. Jeesuksen tietoisuuteen iskostui alusta asti kaikkien valtojen ja voimien tapa hallita tuottamalla kuolemaa. Maan valtiaat varjelivat elämää tappamalla. Alistunut järjestys oli […]
Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle.[1] Valvotun yön jälkeen pahoinpidelty ja uupunut vanki tavan mukaan köytettiin, vaikka hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia karata. Vanki ei saisi hetkeksikään unohtaa olevansa täysin alisteisessa asemassa. Jeesusta lähdettiin kuljettamaan Herodeksen palatsiin, jossa Pilatus majaili vierailunsa aikana.[2] Ehkä hänellä oli paksu hamppu köysi näyttävästi sidottuna myös kaulan ympärillä. Juuri sellaisella tavalla sodassa voitetut barbaarikuninkaat kuljetettiin keisarin eteen nöyryytettäviksi. Aamun viileydessä neuvoston jäsenet seisoivat hyvissä ajoin pakanahallitsijan palatsin pihalla. Sisälle he eivät voisi mennä. […]
Edellinen yhteenotto pappiseliitin kanssa päättyi heidän kannaltaan aika vaarallisen tuntuiseen julkiseen nöyryytykseen. He olivat saaneet tuntea köyhän kansan vihan, pelottavan läheltä. Siksi uskonnolliset johtajat vetäytyivät vähäksi aikaa maallikoilta suojattuihin tiloihin. He eivät antautuneet, vaan lähettivät uusia pelureita kehään siinä toivossa, että Jeesus niiden kautta astuisi edes johonkin tarpeeksi pitävään ansaan. Sitten he lähettivät muutamia fariseuksia ja Herodeksen kannattajia Jeesuksen luo saadakseen hänet puheistaan kiinni.[1] Herodeksen kannattajista emme tiedä paljon muuta kuin että he olivat Rooman keisarin asettaman nukkekuninkaan, Herodes Antipaan, […]
Vuoden pyhin viikko oli alkamassa. Jerusalem alkoi täyttyä kymmenistä tuhansista pyhiinvaeltajista maakunnista ja naapurivaltioista. Kauppiaat olivat varautuneet vuoden kohokohtaan, ja majatalot olivat viimeistä sijaa myöten varattuja. Rooman vallan edustaja, Idumean, Samarian ja Juudean maaherra Pontius Pilatus oli hermostunut. Taas pitäisi tasapainoilla uskonnollisten intohimojen ja kansallismielisten kaunojen kanssa. Vaikka hänellä ja hänen sotilaillaan oli oma linnake Jerusalemissa, Pilatus viipyi siellä kerrallaan aina vain niin kauan kuin hallinnollisten välttämättömyyksien vuoksi oli pakollista. Tämä oli yksi niistä viikoista, jolloin hänen läsnäolonsa Juudean pääkaupungissa […]
Jerusalemissa pidettiin korkean tason kriisinhallintakokousta,[1] jossa mietittiin mitä Jeesuksen kanssa oikein pitäisi tehdä.[2] Mies oli uhmannut uskonnollisen eliitin monopoliasemaa monella tavalla ja kyseenalaistanut koko kansan perususkomuksia huolestuttavalla vakuuttavuudella. Nyt hänen jo väitettiin herättäneen vanhan ystävänsäkin kuolleista ja monet häntä seuranneista epäilijöistäkin uskoivat häneen.[3] Se riitti huolen aiheeksi. Jos tarpeeksi moni kansalainen siirtäisi uskonsa pois kansallisen yhtenäisyyden magneetista, temppelistä, sen auktoriteetit menettäisivät valtansa ja koko kansa joutuisi vakavaan kriisiin. Nyt kun Jeesus oli lähestymässä Jerusalemia, sen hallitsijat alkoivat huolestua. Turvallisuusriski Mutta […]