Avainsana-arkisto: heprea
7.2 Unelma valtakunnasta. Jeesuksen nuoruus
12-vuotiaana temppelissä Luuk2:40.Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä. Jeesuksen nuoruuden tarinoihin on kuulunut kertomuksia siitä päivästä, jolloin roomalaiset tulivat. Vain viisi vuotta Jeesusta vanhemmat orpolapset olivat kertoneet, miten silloin menettivät vanhempansa roomalaisten kukistaessa kapinalliset. He olivat tehneet sen niin brutaalisti, että muisto siitä kauhistuttaisi monta sukupolvea eteenpäin. Kaikkien tuli tietää, mitä Rooman uhmaaminen tarkoittaa. Jeesuksen tietoisuuteen iskostui alusta asti kaikkien valtojen ja voimien tapa hallita tuottamalla kuolemaa. Maan valtiaat varjelivat elämää tappamalla. Alistunut järjestys oli […]
Peter Abelardin rakastava Jumala
Anselmin oppi sai ensimmäisen varteenotettavan kriitikkonsa heti seuraavan sukupolven ajattelijasta. Peter Abelard (1079-1142) oli vasta nuori opiskelija Notre Damen katedraalikoulussa Pariisissa, kun Anselm kirjoitti sovitusteoriaansa. Anselmin kuollessa kolmekymppinen Abelard oli ehtinyt tehdä häikäisevän tähdenlentouran aikansa tärkeimmäksi filosofiksi. Jo nuorena opiskelijana hän oli päihittänyt opettajansa filosofisissa väittelyissä ja onnistui kaatamaan siihen asti vallalla olleen filosofisen realismin. Hänen tarjoamaansa vaihtoehtoa kutsutaan edelleenkin konseptualismiksi. Tämä myöhäiskeskiajan Esa Saarinen perusti jo 22 -vuotiaana oppi-isiään ärsyttävän kilpailevan koulun, jonne virtasi tuhansia oppilaita kaikkialta Euroopasta. Abelardia […]
Vihollisen rakastamisesta
Teille on opetettu: ’ Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.[1] Jeesus ei käytä mitään suoraa sitaattia vanhasta testamentista. Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi vain tiivistää juutalaisten ja kaikkien naapurikansojen itsestään selvän moraalisen maksimin. Hammurabin ja assyrialaisten lait, kreikkalaisten, roomalaisten ja juutalaisten tekstit pyhittävät koston ja pitävät vihollisen vihaamista itsestään selvänä moraalisen ihmisen ominaisuutena. Julkinen oikeus hillitsi henkilökohtaista kostoa moninkertaistumasta, mutta varmisti sen toteutumisen vähintäänkin samanmittaisena. Hammas-hampaasta […]
Kuninkaallinen syntipukki
Ei ole mikään ihme, jos Joosef on jo murkkuikään mennessä oppinut miten pelata edukseen asemansa kuopuksena ja mahdollisena pääperijänä. Hän sai ilmaiseksi kaiken sen isällisen huomion, jonka eteen 10 vanhempaa veljestä olivat joutuneet turhaan tekemään työtä koko ikänsä. Hänen ei tarvinnut edes raataa käytännön töissä niin kuin muiden poikien, vaan hän sai pysyä kotona pitämässä seuraa isälleen. Hänen harrastuksiinsa kuuluikin raportoida isälleen vanhemmista veljistään kuulemiaan pahoja juoruja.[1] Niidenkin kertominen oli vain isän halujen matkimista. Jaakob oli jo jättänyt Joosefin veljet […]
3.11 Myytin murtajat
Kulttuurikritiikin tehtävä on paljastaa historiallisten ja modernien myyttien tapa perustella ja pyhittää väkivalta. Demytologisointi rehabilitoi uhrin ja paljastaa väkivallan sellaisena kuin se on. Analysoituaan erityisesti kreikkalaisten myyttien pyhittämää ja piilottamaa väkivaltaa[1] Girard vihjaisi seuraavaksi puuttuvansa juutalaiskristillisen perinteen pyhiin teksteihin. Monet odottivatkin, että hän seuraavaksi käsittelisi Raamatun kertomuksia myytteinä myyttien joukossa. Niin hän oli joskus suunnitellutkin tekevänsä. Kukaan ei odottanut, että uskonto itsessään voisi antaa aihetta myyttisen väkivallan paljastamiseen. Kaikkihan tunsivat uskontojen väkivaltaisen historian ja eurooppalaiset olivat erityisen tietoisia kristinuskon verisestä […]
Uusi Testamentti
Jos Girardin teoria myyttien ja uskontojen synnystä on tosi, kristinuskoa ei pitäisi olla olemassa. Maailmassa ei pitäisi olla ainuttakaan sellaista uskontoa, joka on radikaalisti vapaa väkivallan ritualisoinnista ja mytologisoinnista. Juuri sellaisena Girard näkee kristinuskon – siitäkin huolimatta, että kristikunta on historiansa aikana uhrannut lukemattomia syntipukkeja, mytologisoinut oman herruutensa, ritualisoinut väkivaltansa ja rationalisoinut sotansa. Etenkin Eurooppalainen kristikunta on toistanut ja maksimoinut kaikki pyhien kirjojensa paljastamat väkivaltamekanismit. Pakanallisten uhriuskontojen perillisinä meidän on täytynyt tehdä oma pitkä vanhatestamentillinen erämaavaelluksemme löytääksemme oman uskontomme väkivallattomaan […]
Vanha Testamentti
Girard näkee heprealaisten Raamatussa kertomuksen sijaisuhriuteen perustuvasta uskonnollisesta väkivallasta, joka on kaiken kulttuurimuodostuksen kulmakivi. Vähitellen myyttisesti suojeltu väkivalta paljastuu pelkäksi väkivallaksi, ihmisen pahuudeksi toista kohtaan, jota on aina vain vaikeampi pyhittää millään uskonnollisella syyllä. Tulen antamaan tästä monta esimerkkiä. Toistaiseksi olen ehtinyt VT:n puolelta julkaisemaan vain kertomuksen Kainista ja Abelista. Vanha Testamentti on kertomus vuosisatoja kestäneestä Exoduksesta, pitkästä matkasta väkivaltaa pakoon ja väkivaltaisesta taistelusta väkivaltaa vastaan. Se alkoi naapurikansoilta omaksutun uhrimytologian keskeltä, sen ajan normaaliuskonnollisuuden kohdusta. Alussa mytologisoidulla väkivallalla oli […]
Uhrin vaientaminen ja syyllistäminen
Troijan sodan suuri sotasankari Agamemnon oli suorittanut epäonnistuneen eläinuhrin sotaonnensa takaamiseksi ja turvautui siksi väkevimpään mahdolliseen uhriin. Hän haetutti oman tyttärensä jumalten ruoaksi. Mutta ensin hänen suunsa oli kapuloitava ja silmänsä sidottava. Hänelle ei annettu pienintäkään mahdollisuutta vedota isäänsä tai kehenkään niistä sotilaista, jotka olivat hänelle palatsin juhlista tuttuja. Tämä uhri oli suoritettava vakain sydämin ja yksissä tuumin. Muuten sekin uhrirituaali ryöstäytyisi käsistä ja sotaonni kääntyisi heistä pois ennen kuin olivat päässeet edes matkaan. Kreikkalainen tragedianäytelmä tunnistaa uhraamisen vaikeuden ja […]
Hae teoblogista
Uusimmat artikkelit
