Avainsana-arkisto: uhrirituaali

Kääntyminen

Kirjoitettu 28.2.2016 0 kommenttia

Jeesuksen aikana ei ollut pulaa pelastajista. Asclepius oli sairauksia parantava jumala. Atargatis oli Syyrialainen hedelmällisyyden jumalatar ja Isis perhearvoja puolustava jumalatar. Sarapis oli egyptiläisiä ja kreikkalaisia yhdistävä jumalten jumala, jolta myös rukoiltiin parantumista ja hedelmällisyyttä. Zeus piti muut jumalat kurissa ja ulotti välillä ankaran paimenviisautensa myös kuolevaisten joukkoon. Keisari Augustus oli Jeesuksen elinaikana muuttunut Rooman suuruuden Jumalaksi. Jumalilta etsittiin suopeutta, huolenpitoa ja varjelusta uhraamalla niille eläimiä ja maan antimia. Vielä Jeesuksen aikana ihmisuhritkin olivat tavallisia, vaikka senaatti oli ne kieltänyt. […]

Avainsanat: Aleksandr Solzhenitsyn, Asclepius, Atargatis, Barabbas, Cervantes, dogmatiikka, eläinuhri, Feodor Dostojevski, Girard, Girard René, Hamerton-Kelly Robert G, Heim Mark. S, ihmisuhri, Isis, itseensä meneminen, Jersak Brad & Hardin Michael, John M.Oesterreicher., kääntymys, Keisari Augustus, kohtalo, kosto, koti, kulttuuri, Lawler Peter & McConkey Dave, Marcel Proust, Martin Buber, metanoia, Milan Kundera, Mimesis, mos maiorumus, muistoateria, myötätunto, Nicholas Lash., no regret, pääsiäinen, pääsiäiskertomus, pahuus, pelastus, risti, Sarapis, Shakespeare, skandaali, syntipukkimekanismi, tatuointi, teshuvah, uhrata, uhrirituaali, uskonto ja isänmaa, väkijoukko, väkivallan ammattilainen, väkivallaton, valaistuminen, Zeus, Zizek Slavoj

…hylkäävän uskonnon

Kirjoitettu 28.1.2016 0 kommenttia

Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin.[1] Edellisen konfliktin jälkeen Jeesus vietti jonkin aikaa maaseudulla pienempiä ihmisryhmiä opettamassa. Kirjanoppineet eivät ilmeisesti seuranneet häntä sinne. Hän sai olla rauhassa niiden kanssa, jotka olivat tarpeeksi kiinnostuneita hänen opetuksestaan, tuodakseen usean päivän eväät mukanaan ja yöpyäkseen taivasalla. Jeesus päätti kuitenkin palata kaupunkiin. Pitihän veljesten saada välillä kalastaakin, elättääkseen perhettään ja Jeesustakin. Oli hyvä olla edes yksi tukikohta, jonne voisi välillä palata lepäämään. Pietari tai joku muu kalastajaveljeksistä tarjosi Jeesukselle majapaikkaa. Vaikka hän oli […]

Avainsanat: antaa anteeksi, Ched Myers, diagnoosi, Genesaretin järvi, halvaantunut, Herzog II. William R., hyljeksitty, ihmisen poika, juutalainen laki, Kapernaum, kerjääminen, konflikti, köyhyysloukku, kuolemantuomio, kyläyhteisö, lainoppineet, Malbon E.S., manipulaatio, Pietari, pitaalinen, poliittinen, rampa, rityuaali, roskasakki, saastaisuus, spitaalinen, taloudellinen, temppeli, Thomas John Christopher., tilanneintuitio, tuomio, tuomion ruumiillistuma, uhri, uhrieläintuotanto, uhrirituaali, väkijoukko, varaukseton anteeksianto, Walter Wink, William R Herzog, Witherington III Ben.

…inhomoralismin

Kirjoitettu 24.1.2016 0 kommenttia

Pienten paikkojen synagogissa saarnaaminen oli toistaiseksi ainoa tapa puhutella kokonaisia kyliä. Juuri niissä hän kuitenkin kohtasi juutalaisen uskonnollisuuden etuvartion, useimmiten vähän tai vielä vähemmän oppineita miehiä, joilla oli ankarat tai vielä ankarammat käsitykset siitä, millä tavalla kansan puhtautta täytyisi pitää yllä. Eikä sillä tarkoitettu pelkästään hygieniaa, vaan itse kunkin kelpaavuutta Jumalalle ja Jumalan valitulle kansalle. Rituaalista puhtautta koskevat lait. tabut, käskyt ja kiellot ovat kaikissa kulttuureissa olleet pyhitetyn väkivallan arkisimpia ilmenemismuotoja. Niin oli myös kapinallisessa Galilean maakunnassa, vaikka sen kansalaiset […]

Avainsanat: Beck Richard, Capps Donald., Ched Myers, D Block, D.B Wallace, fanatismi, Greg Carey, Herzog II. William R., Horsley Richard A., inhoreaktio, Jälkikristillinen, Jeesus, käskyt, kiellot, kuvotus, Luukas, Markus, Matteus, moraali, moraalittomuus, oksettava, oraalisuus, papisto, Paul Roxin, Pilch John J., pitaalinen, puhtaus, Rene Girard, rituaali, Robert G Hamerton-Kelly, ruoka, saastaisuus, suuttumus, symbolinen, syntipukki, tabu, tuomio, uhrirituaali, väkivalta, Witherington III Ben., Wright. N. T

1. Uskonto ja väkivalta

Kirjoitettu 15.1.2016 9 kommenttia

Johdanto Itsekään sitä tajuamatta, aloin kirjoittaa tätä kirjaa jo noin 30 vuotta sitten. Yritin ensin teettää sen toisella. Toimitin kirjasarjaa johon a tilasin juttua Vanhan Testamentin väkivaltaisuudesta mieheltä, josta myöhemmin tuli filosofian tohtori. Hän ei löytänyt mitään mielekkään tuntuista tapaa käsitellä aihetta, joten minun oli pakko jäädä hiljaa työstämään sitä omassa mielessäni. En minäkään saanut mitään tolkkua aiheesta. Monta vuotta myöhemmin olin kirjoittamassa uusiksi kirjaani anteeksiannosta ja sovinnon tekemisestä, josta ei ollut kuin perintökappaleet jäljellä. Mitä enemmän asiaa mietin, siitä […]

Avainsanat: AGNOSTIKKO, Alice Miller, alkuihminen, Anselm Kiefer, antropologia, ATEISTI, Baal, Bernard Kouchner, Dalai Lama, demokratiakokeilu, demoninen, demonisoida, Desmond Tutu, despootti, Donals Shriver, eettinen dilemma, ekologinen tuho, eläimellisyys, ELÄMÄNTAPAVALINNAT, Elia, empatia, ensimmäinen maailmansota, Ernest Becker, Ervin Staub, esikuva, evoluutio, Giles Fraser, Girard, globalisoituminen, Harmageddon, hätähuuto, Heidi Liehu, Heim Mark, hippisukupolvi, Hitler, hyvyys, identiteetti, Israel, James Gilligan, järjestys, joukkomurha, Jumala, Jumalan väkivalta, kaaos, kansallismielisyys, kansanmurha, Karl Jung, Karmel, kateellinen kilpailu, kateus, kiduttaminen, kilpailu, Kohtaaminen, kompastuskivi, Korah, Kostonhimo, Lääkärit Ilman Rajoja, Leeviläiset, liturginen, LOGIIKKA, Luther, Mahatma Gandhi, Mao, Martin Buber, Martin Luther King, materialismi, Mimesis, Mooses, moraali, murhatilastot, myyttinen, nepotismi, Paavi, pahuus, perisynti, postmoderni, psykologia, pyhä väkivalta, Rene Girard, Richard Dawkins, ristiriita, romatikko, Rooman Klubi, saatana, Schwager Raymund, siviilirohkeus, sosiologia, stalin, Steven Pinker, tabu, taistelu, tappava väkivalta, telogia, terrorismi, The Guardian, toinen maailmansota, tyranni, uhri, uhrikultti, uhrirituaali, uskonsodat, Uusi Testamentti, väkivallan pyhittäminen, väkivallattomuus, Väkivalöta, väkivalta, väkivaltarikokset, Väkivaltatilastot, Vanha Testamentti, vastuuntunto, veljesmurha, Walter Wink, World Wision

Yhteisönsä riivaama

Kirjoitettu 1.3.2012 4 kommenttia

He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. [1] Jeesus opetuslapsineen rantautui monella tavalla myrskyisän venematkan jälkeen Galilea-järven itärannalle, pakanalliselle maaperälle, Gergesan kaupungin tai pikemminkin kylän läheisyyteen. [2] Gerasan[3] alueella oli kymmenen Aleksanteri Suuren perustamaa tai laajentamaa ylpeää ja keskenään kilpailevaa kaupunkia, jotka vaalivat kreikkalaista kulttuuria. He olivat taistelleet itsenäisyytensä puolesta sekä juutalaisia, kreikkalaisia että roomalaisia vastaan. Nyt kaupungeissa oli runsaasti kreikkalaisten Jumalaien temppeleitä, joissa säännöllisesti uhrattiin pääasiassa sikoja.[4] Se oli kuin gallialainen maakunta, joka sitkeästi taisteli valloittajia vastaan. Kaikki alueen […]

Avainsanat: aggressio, alaston, Aleksanteri Suuri, Alison James, Asterix, demoni, demytologisoida, Galilea, Geara, Gibson E. Leight, hauta, Horsley Richard A, hullu, imitaatio, innovatiivinen oivallus, joukkoitsemurha, Julius Caesar, juutalainen, kahle, kakofonix, kidutus, kivittäminen, Kollektiivinen vastuu, kosto, Kreikka, kylähulluu, kyläyhteisö, legioona, lynkata, lynkkausmentaliteetti, Matthew Shelly, Mitä riivaajat okein olivat?, mytologia, Newheart Michael Willet, normaalielämä, Obelix, Onko demoneja olemassa?, pakanat, Patterson Stephen J., primitiivinen, psykologia, pyhitetty väkivalta, raivohullu, riivaaja, rituaali, roolipeli, roomalaiset, sikalauma, sosiologia, sotilallinen kuri, spektaakkeli, syntipukkimekanismi, taikausko, täysijärkinen, toistamispakko, trauma, trubadurix, Uderzo, uhraaminen, uhrimenetelmiä, uhrirituaali, uhrius, vaatteet, väkivalta, väkivaltainen, valaistuminen, viattomuus, Williams James, Wink Walter, Yhteisöllinen riivaus, yhteisöllisyys, Zeus

Jumalan vai ihmisen viha?

Kirjoitettu 6.3.2011 2 kommenttia

Israelin kansallinen historia alkoi uhrina olemisesta. Ehkä juuri tämä tosiasia varmisti sen, että Mooseksen rakentama uhrikultti ei tulisi koskaan toimimaan kovin hyvin. Uhrikultti toimii parhaiten kulttuurissa, jossa ei ole kollektiivista kokemusta uhrina olemisesta. Israelin kansa sai matkan varrella paljon kokemuksia uhrina ja syntipukkina olemisesta. Itsekin he olivat syyllistyneet samaan. Valloitetuista tuli valloittajia ja sorretuista sorrettuja. Siksi heidän keskuudessaan alkoi myös kasvaa jonkinasteista epäluuloa uhrirituaaleja kohtaan. Tästä epäluulosta saamme vahvoja viitteitä onnettomasti päättyneen verisen kansannousun kautta. Ensimmäinen merkki uhrirituaalin toimimattomuudesta on […]

Avainsanat: demokratiakokeilu, esikuva, hätähuuto, Israel, kansallismielisyys, kateellinen kilpailu, kateus, kilpailu, kompastuskivi, Korah, Leeviläiset, liturginen, Luther, Mooses, myyttinen, nepotismi, Paavi, ristiriita, siviilirohkeus, tabu, taistelu, uhrikultti, uhrirituaali, väkivalta

Ensimmäinen syntipukki

Kirjoitettu 6.3.2011 1 kommentti

Syntipukista voi puhua monella eri tasolla. Psykososiaalinen syntipukki on sukua antropologiselle syntipukille. Mooseksen kirjoissa löytyy kummankin alkumuoto: rituaalinen syntipukki joka kantoi kansan synnit. Vasta kristinuskon valaisema länsimainen sivistys alkoi 1700-luvulla nähdä ilmiöitä, joiden kuvaukseen sopi sana syntipukki. Myöhempi antropologinen tutkimus löysi paljon käytäntöjä, jotka sopivat saman sanan alle. Vielä myöhempi psykososiaalinen havaintomateriaali löysi syntipukin jokapäiväisestä arjesta. Tänään syntipukki käsite kuuluu arkikieleen. Kaikki ymmärtävät mitä se tarkoittaa, vaikka eivät tietäisi sanan taustasta yhtään mitään. Sanan historialliset juuret ulottuvat Mooseksen johtajuuskriisiin. Kun […]

Avainsanat: Aaron, Abihu, aggressio, akuutti kriisi, alkumurha, alkuperäinen, alttari, antropologinen, energia, Golgata, ilmestysmaja, improvisaatio, johtajuuskriisi, joukkomurha, käsky, katarsis, kileto, kilpailu, kivittämistuomio, kollektiivinen väkivalta, kristinusko, kuolemantuomio, legenda, liitonarkki, lynkkaaminen, lynkkaus, marginaalinen, mimeettinen tartunta, Mooses, murha, Nadab, orgastinen, primitiivinen, psykososiaalinen, pukki, rituaalinen, rituali, sivistys, suitsujke, symboliikka, syntipukkimekanismi, syntiuhri, tabu, uhriliturgia, uhrirituaali, vertauskuva, ydinvoimalaitos

Rituaalinälkä

Kirjoitettu 6.3.2011 1 kommentti

Mooses sai Jumalalta uskomattoman tarkat, peräti seitsemän lukua ja melkein 4000 sanan pituisen pikkutarkan ohjeistuksen[1] sellaisen rituaalikoneiston rakentamiseen, jonka vertaista kansa oli tuskin nähnyt edes Egyptin maassa. Palavassa pensaassa ilmestynyt kasvoton Jumala, joka aluksi oli kiinnostunut jumalkirjon pelkistämisestä, kansan moraalin kohentamisesta ja muutamasta yksinkertaisesta uhrista, muuttuikin yhdessä yössä korkeakirkollisen mahtiliturgian yksityiskohtien sanelijaksi. Kolme vuosittaista uhria muuttui taukoamattomaksi uhrieläinten valmistelemiseksi, teurastamiseksi, sisälmysten pesemiseksi ja jaottelemiseksi, veren pirskottamiseksi tai sivelemiseksi milloin minnekin, lihojen grillaamiseksi, rituaaliseksi aterioimiseksi ja lukuisten seremoniaalisten yksityiskohtien muistamiseksi. Mooseksen […]

Avainsanat: Aaron, aggressio, Egypti, erämaatemppeli, hopea, jahve, johtajuuskilpailu, Kain, katarsis, Kirsch Jonathan, kulta, kuolema, liitonarkku, mimeettinen kilpailu, moraali, murhamies, öljy, palava pensas, papisto, peseytymismääräykset, pyhyys, rituaali, rituaalikoneisto, rituaalikoreografi, seremonia, sisälmykset, telttamaja, teurastus, uhrirituaali, veri, veriuhri

Väkivallan pyhittäjä

Kirjoitettu 26.1.2011 3 kommenttia

Uskonto varjelee meitä väkivallalta ja väkivalta etsii itselleen suojapaikkaa uskonnosta. René Girard[1] Girardin mukaan uhrirituaali edellyttää perusteellista sosiologista ja teologista väärinkäsitystä. Uhraajien ei pidä ymmärtää uhraamisen historiallista taustaa eikä uhrin todellista merkitystä omalle yhteisölle. Heidän pitää uskoa, että rituaali on jumalten sanelema ja uhri on tarpeellinen vain heille. Tätä väärinkäsitystä varten myytit ovat olemassa.[2] Ne ylläpitävät ihmisten pelonsekaista kunnioitusta uhreja vaativia jumalia kohtaan. Myytti toimii rituaalin kehystarinana ja antaa perusteet uhraamisen säännölliselle toistolle. Myyttiset kertomukset ja selitykset muuttavat uhraamisen kaikkien […]

Avainsanat: Aabraham, identiteetti, ihmisuhri, Iisak, itsetuho, Kalevala, kansantarusto, kauhun tasapaino, kehystarina, kulttuuriantropologia, mielikuvitustarina, Mytologinen uskonnollisuus, myyttinen kertomus, narratiivinen valhe, pelastuskertomus, provokatiivinen, pyhä riitti, pyhä velvollisuus, rituaalinen väkivalta, sosiologinen, syntipukkimekanismi, tabu, teologinen, uhrikultti, uhrirituaali, veren voima, Yksilömoraali

Tabut, kiellot ja käskyt

Kirjoitettu 20.1.2011 0 kommenttia

Tahdon kaiken sen säilyvän, mikä tekee elämän jatkuvaksi, eron orjan ja hänen herransa välillä. Tahdon Egyptin vallan ja kunnian säilyvän koskemattomana, tahdon lasten syntyvän maahan, jossa jokaisella on oma paikkansa ja jokaisen tehtävä on määrätty edeltä käsin elämän loppuun asti eikä turha levottomuus kuluta kenenkään sydäntä. Mika Waltari. Sinuhe Egyptiläinen[1] Uhri oli poistettu yhteisöstä väkivallan aiheuttajana, mutta hän tuli takaisin tabujen, kieltojen, käskyjen ja rituaalien muodossa. Hän poistui yhteisöä uhkaavana kaaoksena ja palasi takaisin yhteisöä rakentavana jumalallisena järjestyksenä. Kummatkin herättivät […]

Avainsanat: alkulauma, Fleming Chris, Hamerton-Kelly, Harmageddon, hierarkia, himo, homo sapiens, identtiset kaksoset, imitaatio, insesti, insestitabu, intuitiivinen, itsetuho, kaaos, käsky, kielto, kiihottavuus, kontrolloimaton väkivalta, koston kierre, kulttuuri, kuukautiset, kymmenen käskyä, manaaminen, mimeettinen kilpailu, murhaaminen, nainen syntipukkina, neandertalilaiset, poppamis, primitiivinen yhteisö, profaani, pyhä, rationaalinen, rituaali, saavuttamaton, saavuttamattoman kiihottavuus, shamaani, sijaisuhri, Sinuhe, tabu, uhri, uhrikivi, uhrikukkula, uhripaikka, uhrirituaali, uhritemppeli, väkivalta, valehteleminen, varastaminen, vastavuoroinen väkivalta, verenvuodatus, Violence and the Sacred, Waltari, yhteisö

3.8 Ritualisoitu uhraaminen

Kirjoitettu 1.12.2010 3 kommenttia

”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]

Avainsanat: ääriuskovaisia, Afrikka, afrikkalaiset, Agamemnon, alkumurhan toistaminen, anaattisia, Apollo, arkeologia, Artemis, Ateena, Atsteekit, auktoriteetti, azteekit, bakkanaali, Balder, banaali, Ben-Hinnom, Davies Nigel, demokratia, demoni, demonisoida, Dionysialainen, double substitution, E.E. Evans-Pritchard, Edward Burnett Tylor, Egypti, eläinten kesyttäminen, eläinuhri, elämäntehtävä, elävä uhri, Emile Durkheim, ensimmäinen uhri, eristetty, Gehenna, Grote Jim & McGeeney John, hallintokausi, Heim Mark. S, Henri Hubert, historia, homeopatia, Homeros, humanisaatio, Huron, Idealisointi, Ifigeneia, ihmisuhri, Ilias, inkat, insestirikkomus, israelilaiset, Itsemurha, J.G. Frazer, James George Frazer, Jean-Pierre Vernant, Jerusalem, johtaja syntipukkina, joukkomurhaaia, julkisuuden alttarille, kaavamaisuus, katarsis, keihästää, keisari, kidutus, kiellettyjä ruokia, kivittää, kohtalo, Kolumbus, kosminen järjestys, kotieläimiä, köyhät, Kreikka, kulttuuri, kulttuuriantropologia, kuningas, L. De Heusch, lähetyssaarnaaja, linnakkeet, lumoutumnen, lynkkaaminen, maailman suurin teurastamo, Marcel Mauss, marginaalisia, markkinavoimien hurjat jumalat, Mediaskandaali, Meksiko, merkitään uhriksi, Molok, monikansallisten yhtiöiden johajat, murhahuuto, murhien laakso, muukalaiset, myyttiset sankarit, narrikuningas, Nigel Davies, normaalisuhteet, Odin, oikeudettomat, Olli Sinivaara, Orestes, osakkeenomistajat, päälliköt, pahuuden inkarnaatio, palvotut idolit, poikkeukselliset, poppamies, porrastemppeli, Poseidon, Pyhäpäivä, pyhitetty väkivalta, rasisteja, Rhodos, rituaali, Rituaalinen aika, rituaalinen kalenteri, rokotuskeskus, Rooma, Saarinen Risto, Schwager Raymund, sekasorto, Seneca, shamaani, sijaiskärsijä, sijaisuhraus, sijoittajat, Skandinavia, sotavanki, status uhrina, statusjana, suvaistevaisuus, synnin kantaja, tabu, Taistelusimulaatio, Tanska, terroristeja, The goulden Bough, Troija, tunnesuhde eläimeen, uhrautua, uhreiksi kelpaavia, uhrifestivaaleja, Uhriksi merkkaaminen, uhrikulttuuri, Uhrikuninkuus, uhrimateriaalia, uhrimeno, uhrin merkki, uhrin puolustaja, uhripapisto, uhrirituaali, uhrivaranto, uskontoantropologia, vainuaa, Väkivalta ja pyhä, valtakunta, valtikka, vammaiset, verilöyly, veriuhri, vihkimysriitti, viihdemedia, Villieläin, W. Robertson Smith, yhteiskuntahierarkia, ylisuuri reviiri, ylösnousemusmyytit

Ihmisuhreista eläinuhreihin

Kirjoitettu 18.11.2010 0 kommenttia

Ihminen oli ihmisen ensimmäinen uhri. Siitä kulttuuriantropologit ja arkeologit lienevät aika yksimielisiä. Kaikkein alkuperäisimmissä uhrirituaaleissa vuodatettiin ihmisen verta. Jossain vaiheessa yksinkertainen ja suora sijaisuhraus alkoi muuttua kaksitasoiseksi sijaisuhraamiseksi. Ihminen yhteisön sijaisuhrina korvattiin eläimellä, josta tehtiin alkuperäisen ihmisuhrin sijainen. Tätä Girard kutsuu kaksinkertaiseksi sijaisuudeksi (double substitution)[1] Millaisen prosessin kautta ihmisuhrit alkoivat vaihtua eläinuhreihin? Millaisista syistä alettiin uhrata eläimiä ihmisen sijaan? Kuinka tärkeä askel se oli ihmiseksi tulemisessa? Oliko ensimmäinen tiedostava ihminen se, joka havahtui näkemään uhrissa itsensä? ”Se voisin olla minä?” […]

Avainsanat: Agamemnon, Apollo, arkeologia, Artemis, Atsteekit, bakkanaali, Ben-Hinnom, Davies Nigel, Dionysialainen, double substitution, E.E. Evans-Pritchard, Edward Burnett Tylor, eläinten kesyttäminen, eläinuhri, Emile Durkheim, ensimmäinen uhri, Gehenna, Heim Mark. S, Henri Hubert, historia, Homeros, humanisaatio, Ifigeneia, ihmisuhri, Ilias, israelilaiset, James George Frazer, Jean-Pierre Vernant, Jerusalem, katarsis, Kolumbus, kotieläimiä, Kreikka, kulttuuri, kulttuuriantropologia, L. De Heusch, maailman suurin teurastamo, Marcel Mauss, Meksiko, Molok, murhahuuto, murhien laakso, Olli Sinivaara, Orestes, porrastemppeli, Poseidon, Rooma, Schwager Raymund, sijaisuhraus, sotavanki, The goulden Bough, Troija, tunnesuhde eläimeen, uhrirituaali, uhrivaranto, Väkivalta ja pyhä, verilöyly, Villieläin, W. Robertson Smith

Vihan ja toivon kaupunki

Kirjoitettu 12.3.2010 2 kommenttia

Johannes mainitsee neljä Jeesuksen vierailua Jerusalemiin[1]. Muut evankelistat kertovat vain viimeisestä matkasta. Juutalaisille Jerusalemin kaupunki oli ollut uskonnollisen maantieteen napa jo noin tuhat vuotta. Daavidin rakentamaan pääkaupunkiin liittyi muistoja voitoista ja tappioista, uskosta ja luopiudesta, kunniasta ja häpeästä, sankaruudesta ja nöyryytyksistä. Daavidin aikaan kuningas pystyi vielä pitämään 12 riitaisaa heimoa yhtenä kansana. Silloin Jerusalem oli kansan yhtenäisyyden, turvallisuuden ja suuruuden symboli. Siitä lähtien historia olikin ollut aika kuoppaista alamäkeä. Jumala oli profeettojensa kautta monet kerrat moittinut kaupungin eliittiä köyhien sorrosta, […]

Avainsanat: agitoida, aristokratia, Baabel, bisnes, Borg Marcus, Crossan John Dominic, Greenberg. Gary, häpeä, Herodes, Holmen Tom, idumealainen, Jerusalem, Johannes Kastaja, Kankaanniemi Matti, kapinoida, katkeruus, kaupunkilaiseliitti, korko, kuningas, kunnia, lverot, maanviljelijä, makkabealaiskapina, mielenosoitus, paikallisruhtinaat, Patterson Stephen J., Pompeius, Rooman senaatti, suuruuden päivät, uhrirituaali, vainoharhainen, Wroe Ann