He tulivat Kapernaumiin. [1] Oltuaan taas jossain vaelluksella neljän ensimmäisen seuraajansa kanssa, Jeesus tuli takaisin uuteen kotikaupunkiinsa. Lynkkausyrityksen jälkeen Nasaretiin ei ollut vähään aikaan menemistä. Kapernaumista oli tullut hänen uusi tukikohtansa. Kapernaum oli harmaasta basalttikivestä rakennettu noin tuhannen kalastajan ja maanviljelijän pikkukaupunki tai iso kylä. Suurin osa taloista oli yhden huoneen taloryppäitä, joissa asui usean sukupolven perhekuntia. Erityisesti järven antimia myytiin laajalle, koska kaupungin kautta kulki myös merkittävä kauppareitti Via Maris eli Meren tie, jota pitkin Kapernaumin kalasäilykkeitä kuljetettiin pohjoisessa […]
Edellinen yhteenotto pappiseliitin kanssa päättyi heidän kannaltaan aika vaarallisen tuntuiseen julkiseen nöyryytykseen. He olivat saaneet tuntea köyhän kansan vihan, pelottavan läheltä. Siksi uskonnolliset johtajat vetäytyivät vähäksi aikaa maallikoilta suojattuihin tiloihin. He eivät antautuneet, vaan lähettivät uusia pelureita kehään siinä toivossa, että Jeesus niiden kautta astuisi edes johonkin tarpeeksi pitävään ansaan. Sitten he lähettivät muutamia fariseuksia ja Herodeksen kannattajia Jeesuksen luo saadakseen hänet puheistaan kiinni.[1] Herodeksen kannattajista emme tiedä paljon muuta kuin että he olivat Rooman keisarin asettaman nukkekuninkaan, Herodes Antipaan, […]
Kelvoton viikunapuu Tänään Jeesus pääsisi tekemään, mitä hän ilmeisesti oli pitkään suunnitellut, mutta matkalla temppeliin tapahtui outo välikohtaus vihaisen Jeesuksen ja viattoman viikunapuun välillä. Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä. Miksi ainoastaan hänellä oli nälkä? Oliko hän kiihdyksissään unohtanut syödä aamupalansa ja oliko alhainen verensokeri syy hänen kiukkuiseen käytökseensä? Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin. Puun luo tultuaan hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä vielä ei […]
Niin Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän meni temppeliin ja katseli siellä kaikkea.[1] Näin epädramaattisesti päättyi Markuksen kuvaus kaupunkiin saapumisesta. Muurin ulkopuolella häntä oli ensimmäistä kertaa joukolla ylistetty messiaana. Siihen olivat osallistuneet lähinnä samaa tietä kulkeneet ihailijat ja ne, joita nämä olivat ennalta innostaneet. Temppelin sisällä oli valtava tungos kaukaa tulleita pyhiinvaeltajia, eikä hän ollut kasvoiltaan tuttu kenellekään. Siellä hän sai sulautua väkijoukkoon, jossa juuri kukaan ei häntä tunnistanut. Jeesus vain kulki ja katseli temppeliä. Ehkä hän muisteli lapsuutensa vierailuja täällä vanhempiensa […]