Vuoden pyhin viikko oli alkamassa. Jerusalem alkoi täyttyä kymmenistä tuhansista pyhiinvaeltajista maakunnista ja naapurivaltioista. Kauppiaat olivat varautuneet vuoden kohokohtaan, ja majatalot olivat viimeistä sijaa myöten varattuja. Rooman vallan edustaja, Idumean, Samarian ja Juudean maaherra Pontius Pilatus oli hermostunut. Taas pitäisi tasapainoilla uskonnollisten intohimojen ja kansallismielisten kaunojen kanssa. Vaikka hänellä ja hänen sotilaillaan oli oma linnake Jerusalemissa, Pilatus viipyi siellä kerrallaan aina vain niin kauan kuin hallinnollisten välttämättömyyksien vuoksi oli pakollista. Tämä oli yksi niistä viikoista, jolloin hänen läsnäolonsa Juudean pääkaupungissa […]
Monimerkityksellinen sisääntulo[1] Samaan aikaan kaupunkia lähestyi idästä päin paljon vaatimattomampi kulkue. Alussa se ei millään tavalla erottunut tuhansista muista seurueista. Ryhmä yksinkertaisia maalaisia oli kävellyt verkkaiseen tahtiin noin sadan kuudenkymmenen kilometrin matkan Galileasta Jerusalemiin. Viimeiset viikot he olivat viettäneet Jerusalemin lähikylissä. Hekin hermoilivat. Jotain kohtalokasta oli ilmassa. Sen he olivat jo jonkin aikaa aavistelleet opettajansa puheista. Alkukevään lämpö ei pystynyt rauhoittamaan heidän levottomia sydämiään. Mielissä risteili messiaanisia odotuksia ja pahoja aavistuksia. Kummatkin vain vahvistuivat, kun Jeesus alkoi antaa outoja ohjeita. […]