Avainsana-arkisto: Hamerton-Kelly
Olitko sinä siellä?
Kansanjoukko on nimeämättömänäkin melkein aina läsnä Jeesuksen toimintaa ja opetusta kuvaavissa kertomuksissa. Sen poissaolo on niin poikkeuksellista, että evankelistat yleensä mainitsevat sen erikseen. Jeesusta seuraava kansanjoukko paljastui vähitellen motiiveiltaan hyvin ristiriitaiseksi, pinnalliseksi ja helposti manipuloitavaksi. Se innostui herkästi koston motiivista. Jeesus paljasti sen taitavasti vertauksessaan kostonhaluisesta viinitarhan omistajasta. Kansanjoukko innostui Jeesuksen ihmeteoista ymmärtämättä koskaan näiden parantamiskertomusten syvempää sanomaa. Rahvaalle riittää mikä tahansa poikkeuksellinen ominaisuus tai kyky. Se kerääntyy kaiken erikoisen ympärille, joko ihailemaan ja hyötymään siitä tai pilkkaamaan ja hyljeksimään […]
Roomalaiset vai juutalaiset?
Historiallisesti ottaen sekä juutalaiset että roomalaiset olivat vastuussa Jeesuksen tappamisesta. Päävastuun määrittäminen yksipuolisesti jommallekummalle ei tee oikeutta evankelistojen kertomuksille ja toimii vain uutena esimerkkinä siitä että emme vieläkään ole oppineet mitään evankeliumeista, joiden yhtenäinen todistus paljastaa syntipukkimekanismin kaikessa alastomuudessaan. Jos me näiden kertomusten pohjalta vielä jatkamme jommankumman osapuolen syyllisyyden korostamista, osallistumme juuri siihen dynamiikkaan, joka tässä kertomuksessa paljastuu uhrin näkökulmasta.[1] Siinä taistelussa kaikki osapuolet tulevat yhtä paljon toistensa kaltaiseksi kuin alkuperäisessäkin kertomuksessa. Juutalaiset jotka syyttävät tapahtuneesta pakanoita, ovat peilikuvia antisemitistisistä […]
Kun Saatana karkottaa Saatanan
Noitavaino Kapernaumissa Maria ja Jeesuksen sisarukset myöhästyivät tästä keskustelusta, jonka Markus sijoittaa keskelle Jeesuksen perhedraamaa. Markus halusi pienellä takaumalla näyttää, mistä Marian huolet olivat lähtöisin ja että ne todella olivat aiheellisia. Korkean tason lainoppineiden delegaatio oli lähetetty Jerusalemista puuttumaan Kapernaumissa syntyneeseen vaaratilanteeseen. Melkein kahden sadan kilometrin matkaa ei lähdetty tekemään aivan turhan takia. Temppeliaristokratia oli päättänyt lähettää oppineimmat intellektuellit ratkaisemaan tilanne Galileassa. Lainoppineet olivat aikansa konservatiiveja siinä mielessä, että heidän tehtävänsä oli säilyttää, conserve, laki […]
Alkumurhan peitetarina
Arkikielessä myytillä tarkoitetaan valhetta. Tavallinen puhe on oikeassa. René Girard[1] Ihmiskunnalla on väkivaltainen alku, mutta myyttien kertomuksessa väkivalta ei ole ihmisten omaa. Uhrien varaan rakennettu uskonnollinen tai poliittinen systeemi ei voi sallia väkivaltansa todellisen luonteen paljastuvan edes itselleen. Silti kaikki instituutiot ovat aina tarvinneet ällistyttäviä alkutarinoita, uljaita syitä olemassaololleen ja yleviä perusteita toiminnoilleen. Juuri sellaisia valtojen ja voimien myyttiset alkukertomukset ovat, tarinoita instituutioiden jumalallisesta alkuperästä. Girard osoittaa kuinka vanhimmat versiot Rooman perustamismyytistä antavat aika realistisen kuvauksen sisäiseen kriisiin ajautuneesta yhteisöstä, […]
Pyhän ja väkivallan rakoileva liitto
Rituaalit toistavat alkuperäistä uhria. Niiden toistaminen synnyttää instituutioita. Ainoastaan niiden avulla ihmiskunta on onnistunut lykkäämään apokalypsia. Rene Girard [1] Alkuperäinen pyhä oli yhteisön oma tuonpuoleisuuteen siirtämä kollektiivinen väkivalta.[2] Primitiivinen pyhä sai valtansa hylkäävän, poissulkevan ja murhaavan väkivallan pyhittämisestä. Sen jälkeen melkein kaikki johtajuus, päällikkyys, kuninkuus, sankaruus ja pappeus ovat perustuneet pahan väkivallan hallitsemiseen hyvän väkivallan kautta. Näkymätön ja pelottava pyhä on tarvinnut näkyviä ja yhtälailla pelottavia edustajia ihmisten joukossa. Kulttuurien koossapitävä voima on ollut pyhitetty väkivalta ja sen suorituspaikaksi varattu […]
Tabut, kiellot ja käskyt
Tahdon kaiken sen säilyvän, mikä tekee elämän jatkuvaksi, eron orjan ja hänen herransa välillä. Tahdon Egyptin vallan ja kunnian säilyvän koskemattomana, tahdon lasten syntyvän maahan, jossa jokaisella on oma paikkansa ja jokaisen tehtävä on määrätty edeltä käsin elämän loppuun asti eikä turha levottomuus kuluta kenenkään sydäntä. Mika Waltari. Sinuhe Egyptiläinen[1] Uhri oli poistettu yhteisöstä väkivallan aiheuttajana, mutta hän tuli takaisin tabujen, kieltojen, käskyjen ja rituaalien muodossa. Hän poistui yhteisöä uhkaavana kaaoksena ja palasi takaisin yhteisöä rakentavana jumalallisena järjestyksenä. Kummatkin herättivät […]
Messiaaninen kiusaus
1. Vaarallisia identiteettejä Markuksen pääsiäismatkakertomus alkaa Filippoksen Kesareasta, usean päivämatkan päässä Herodeksen hallitsemasta Galileasta pohjoiseen, lumipeitteisen Hermonin vuoren juurelta. Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean ympärillä oleviin kyliin.[1] Täällä he olisivat suojassa Herodeksen oikuista. Jeesus oli menossa kohtaamaan kuolemaansa, mutta hän ei aikonut tulla saman miehen tappamaksi, joka oli vasta mestauttanut Johannes Kastajan. Itse asiassa he olivat nyt Herodeksen velipuolen hallintoalueella, hänen jonka vaimon Herodes oli napannut itselleen. Alue oli sekä juutalainen, että hellenistinen, eikä Jeesus ollut täällä yhtä […]
Pyhitetyn väkivallan keskus
Niin Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän meni temppeliin ja katseli siellä kaikkea.[1] Näin epädramaattisesti päättyi Markuksen kuvaus kaupunkiin saapumisesta. Muurin ulkopuolella häntä oli ensimmäistä kertaa joukolla ylistetty messiaana. Siihen olivat osallistuneet lähinnä samaa tietä kulkeneet ihailijat ja ne, joita nämä olivat ennalta innostaneet. Temppelin sisällä oli valtava tungos kaukaa tulleita pyhiinvaeltajia, eikä hän ollut kasvoiltaan tuttu kenellekään. Siellä hän sai sulautua väkijoukkoon, jossa juuri kukaan ei häntä tunnistanut. Jeesus vain kulki ja katseli temppeliä. Ehkä hän muisteli lapsuutensa vierailuja täällä vanhempiensa […]
Hae teoblogista
Uusimmat artikkelit
