Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston Luukas, joka käyttää samaa lähdettä kuin Matteus ja on muuten melkein identtinen Matteuksen kanssa, oivaltaa, että kyse ei ole vain korkeasta vuoresta vaan korkeasta selvänäköisyyden hetkestä.[1] Paholainen vei Jeesuksen korkealle paikalle, näytti hänelle yhdessä hetkessä kaikki maailman valtakunnat Jeesus sai autiomaan eristyksestä käsin kerralla nähdä muinaisen Daavidin valtakunnan muutettuna koko maailman herruudeksi. Yhdessä hetkessä hän näki, mihin valta oli tähän asti rakentunut ja mille perustalle […]
5. Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. 6. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas.” Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Tämän absurdin kohtauksen merkitystä on vaikea tavoittaa ilman tuntumaa sellaiseen historialliseen tilanteeseen, jossa alistetun kansan ainut toivo on sijoitettu kuolemattoman ja voittamattoman ihmeidentekijän tulemiseen. Juuri tämän temppelin marmorilla päällystetyt muurit ja kullalla koristellut seinät muistuttivat kansaa siitä, että messias on vielä tuleva. […]
Jeesus ei itse antanut mitään pelastusoppia tai selitystä siitä miksi hänen oli kuoltava. Hän vain ennusti kuolemansa väistämättömyyden ja välttämättömyyden selittämättä miksi niin tulisi käymään ja miten se muuttuisi pelastavaksi. Uudessa Testamentissa ei ole tiivistetty mitään yksinkertaista pelastuskaaviota. Pääsiäistapahtumat selitettiin osittain vanhan uhrikultin hengessä. Siitä saadun esiymmärryksen valossa jotkut tulkitsivat Jeesuksen Jumalan vaatimaksi uhriksi. Jumala oli sittenkin se vihainen ja kostonhaluinen osapuoli, joka halusi ja tarvitsi veriuhrin rauhoittuakseen ja voidakseen antaa anteeksi. Jeesuksesta tuli Jumalan viimeinen uhri, jonka jälkeen uusia […]
”Kun ymmärrämme että Saatanan salaisuus on alkumurha ja sen jälkeen toistettu syntipukkimekanismi, niin ajatus Saatanan vallan mitätöinnistä ristin kautta on täysin järkeenkäypää.” Rene Girard.[1] Pääsiäiskertomuksessa kaikki alkumurhan toiston palikat olivat paikoillaan. Ero oli vain kaikkien roolien läpinäkyvyydessä. Toimivassa syntipukin uhraamisessa kukaan ei näe mistä todella on kysymys. Evankeliumit kuitenkin rikkoivat taian, paljastivat uhrin syyttömyyden, häneen kohdistuvan ”oikeuden” pahuuden, antoivat uhrille äänen ja jättivät jälkeensä levottoman hämmennyksen katarktisen helpotuksen ja pelastavan rauhan sijaan. Girard samaistaa Saatanan tämä maailman valtoihin ja voimiin. […]