Kirjoitettu 8.3.2016
0 kommenttia
Ehkä ihmisyys alkoi siitä hetkestä kun uhri katsoi lynkkaajiaan silmiin, ja yksi kivittäjistä tai seivästäjistä pysähtyi vastaamaan katseeseen. Hän havahtui näkemään jotain pelottavan tuttua. Miten voi sanoitta kokea, että tuo voisin olla minä? Miten voi varauksetta jatkaa kivittämistä, jos lynkattavan pahuuden taika on rikkoutunut? Miten voi nukkua yönsä kylläisen pedon tyytyväisyydellä, jos tapetun silmät eivät unohdu? Uskon että kollektiivisen väkivallan uhri sytytti ensimmäisen ihmisyyden kipinän. Uhri tuotti muitakin ihmeitä. Se vapautti yhteisön hetkeksi keskinäisistä riidoista ja antoi ensimmäisen kokemuksen pelottavasta […]
Avainsanat:
Andrew McKenna,
anteeksianto,
armahdus,
brändi,
Deconstruction,
Derrida,
Desmond Tutu,
hylätty,
hylkääjä,
ihmisyys,
itsepetos,
Jeesus,
kääntymys,
Martin Buber,
Metti Wuori,
moraalinen vastuu,
Nelson Mandela,
pahuuden taika,
ritualisoitu väkivalta,
totuuskomissio,
tuomio,
väkijoukko,
väkivaltaisuus
Kirjoitettu 8.3.2016
0 kommenttia
Ensimmäisille kristityille “pelastus” ei todellakaan ollut mikään yksilökeskeinen survival-menetelmä, todeksi uskottava teologinen yhtälö, jonka ainoa tarkoitus oli varmistaa taivasosuus. Se oli kääntymys väkivaltaisista ja alistavista suhteista rakastaviin suhteisiin. Se oli kääntymys kostamisesta anteeksi antamiseen. Ei mitään pelastusta mielletty ilman syvästi ruoppaavaa moraalista mielen ja käytännön muutosta. Siksi paavi Franciscus oli oikeassa sanoessaan että ihminen, joka keskittyy rakentamaan muureja siltojen sijaan, ei ole kristitty.[1] Paavi asetti kahden valtakunnan lainalaisuudet kaikessa yksinkertaisuudessaan vastakkain: Joko kokoat tai hajotat. Joko etsit sovintoa kaikkien kanssa, […]
Avainsanat:
anteeksiantava,
kääntymys,
käskyt,
kateus,
kiellot,
kilpailu,
kulttuuri,
muuri,
olennainen syyllisyys,
omistushalu,
Paavi Franciscus,
privatisoituminen,
Rene Girard,
Sakkeus,
silta,
Stephen Finnamore,
syyllisyys,
tabut,
tulkintaperinne
Kirjoitettu 28.2.2016
0 kommenttia
Jeesuksen aikana ei ollut pulaa pelastajista. Asclepius oli sairauksia parantava jumala. Atargatis oli Syyrialainen hedelmällisyyden jumalatar ja Isis perhearvoja puolustava jumalatar. Sarapis oli egyptiläisiä ja kreikkalaisia yhdistävä jumalten jumala, jolta myös rukoiltiin parantumista ja hedelmällisyyttä. Zeus piti muut jumalat kurissa ja ulotti välillä ankaran paimenviisautensa myös kuolevaisten joukkoon. Keisari Augustus oli Jeesuksen elinaikana muuttunut Rooman suuruuden Jumalaksi. Jumalilta etsittiin suopeutta, huolenpitoa ja varjelusta uhraamalla niille eläimiä ja maan antimia. Vielä Jeesuksen aikana ihmisuhritkin olivat tavallisia, vaikka senaatti oli ne kieltänyt. […]
Avainsanat:
Aleksandr Solzhenitsyn,
Asclepius,
Atargatis,
Barabbas,
Cervantes,
dogmatiikka,
eläinuhri,
Feodor Dostojevski,
Girard,
Girard René,
Hamerton-Kelly Robert G,
Heim Mark. S,
ihmisuhri,
Isis,
itseensä meneminen,
Jersak Brad & Hardin Michael,
John M.Oesterreicher.,
kääntymys,
Keisari Augustus,
kohtalo,
kosto,
koti,
kulttuuri,
Lawler Peter & McConkey Dave,
Marcel Proust,
Martin Buber,
metanoia,
Milan Kundera,
Mimesis,
mos maiorumus,
muistoateria,
myötätunto,
Nicholas Lash.,
no regret,
pääsiäinen,
pääsiäiskertomus,
pahuus,
pelastus,
risti,
Sarapis,
Shakespeare,
skandaali,
syntipukkimekanismi,
tatuointi,
teshuvah,
uhrata,
uhrirituaali,
uskonto ja isänmaa,
väkijoukko,
väkivallan ammattilainen,
väkivallaton,
valaistuminen,
Zeus,
Zizek Slavoj
