Jeesuksen aikana ei ollut pulaa pelastajista. Asclepius oli sairauksia parantava jumala. Atargatis oli Syyrialainen hedelmällisyyden jumalatar ja Isis perhearvoja puolustava jumalatar. Sarapis oli egyptiläisiä ja kreikkalaisia yhdistävä jumalten jumala, jolta myös rukoiltiin parantumista ja hedelmällisyyttä. Zeus piti muut jumalat kurissa ja ulotti välillä ankaran paimenviisautensa myös kuolevaisten joukkoon. Keisari Augustus oli Jeesuksen elinaikana muuttunut Rooman suuruuden Jumalaksi. Jumalilta etsittiin suopeutta, huolenpitoa ja varjelusta uhraamalla niille eläimiä ja maan antimia. Vielä Jeesuksen aikana ihmisuhritkin olivat tavallisia, vaikka senaatti oli ne kieltänyt. […]
“Evankeliumeissa ei ole mitään, mikä viittaisi siihen että Jeesuksen kuolema olisi ollut uhri… Pääsiäinen kyllä esitetään tapahtumana, joka tuo pelastuksen ihmiskunnalle, mutta missään vaiheessa Jeesuksen kuolemasta ei puhuta uhrina.” Rene Girard [1] Kaifaalla oli selkeä käsitys miksi yksi piti uhrata, jotta kansa ja temppeli pelastuisivat tuholta. Pilatuksella, Herodeksella ja kansalla oli oma versionsa samasta sijaisuhriteoriasta. On tosiaan parempi että yksi kuolee jotta moni pelastuisi, kuin että moni kuolee ja harva tai vain yksi pelastuu. Kuka tällaisen logiikan kanssa voisi kiistellä? […]
Sivulatauksia sitten 26.1.2009
Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.
Kohtaaminen ry:n tilille:
Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
viite: 7773
Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.
KIITOS.