Kirjoitettu 12.2.2011
1 kommentti
Kulttuurikritiikin tehtävä on paljastaa historiallisten ja modernien myyttien tapa perustella ja pyhittää väkivalta. Demytologisointi rehabilitoi uhrin ja paljastaa väkivallan sellaisena kuin se on. Analysoituaan erityisesti kreikkalaisten myyttien pyhittämää ja piilottamaa väkivaltaa[1] Girard vihjaisi seuraavaksi puuttuvansa juutalaiskristillisen perinteen pyhiin teksteihin. Monet odottivatkin, että hän seuraavaksi käsittelisi Raamatun kertomuksia myytteinä myyttien joukossa. Niin hän oli joskus suunnitellutkin tekevänsä. Kukaan ei odottanut, että uskonto itsessään voisi antaa aihetta myyttisen väkivallan paljastamiseen. Kaikkihan tunsivat uskontojen väkivaltaisen historian ja eurooppalaiset olivat erityisen tietoisia kristinuskon verisestä […]
Avainsanat:
Abraham J Heschel,
Alkuperäinen pyhä,
anteeksianto,
antropologinen,
Daniel,
dekonstruktio,
demytologisoida,
Dumouchel Paul,
Eurooppa,
evankeliumi,
exodus,
Fariseus,
Fleming Chris,
globalisaatio,
heprea,
hypoteesi,
imitaatio,
insesti,
institualisoitunut,
isänmaan kunnia,
Israelin kansa,
itsekritiikki,
itsepetos,
Jeesus,
julmuus,
juutalainen,
kiivas jahve,
kohtalo,
kosto,
Kreikka,
kristikunta,
kristinusko,
kulttuuri,
kuolema,
kyynel,
länsimainen sivistys,
Lefebure Leo,
maaginen,
makkabealaiset,
militarismi,
mimeettinen kilpailusuhde,
moderni myytti,
myötätunto,
mytologinen,
mytologisointi,
myytti,
myyttinen valhe,
myyttiset naamiot,
naisen asema,
oikeutettu sota,
pääsiäistapahtumat,
Paavalin kirje,
Palestiina,
pasifismi,
pioneeri,
poleeminen,
profeetallista,
Profeetta,
Raamattu,
radikaali,
rehabilitoida,
retoriikka,
ritualisointi,
rooli,
saatana,
Smith Theophus,
sota terrorismia vastaan,
sotapäällikkö,
syntipukkimekanismi,
taikausko,
taloudellinen nujertaminen,
tappamisen tekniikka,
uhri,
uhrimytologia,
uhrin ääni,
uhrin näkökulma,
Uskonto,
Uusi Testamentti,
väkivallan pyhittäjä,
väkivallaton,
väkivallaton vallankumous,
väkivalta,
Väkivaltaa pyhittävä,
väkivaltakäyttäytyminen,
väkivaltakulttuuri,
väkivaltaperinne,
väkivaltarakenne,
valloitussota,
valtarakenne,
Vanha Testamentti,
vastavuoroinen viha,
veriuhri,
vihollinen,
Wallace Mark,
Wink Walter,
yhteiskuntatieteet,
ylösnousemus
Kirjoitettu 4.2.2011
0 kommenttia
Girard näkee heprealaisten Raamatussa kertomuksen sijaisuhriuteen perustuvasta uskonnollisesta väkivallasta, joka on kaiken kulttuurimuodostuksen kulmakivi. Vähitellen myyttisesti suojeltu väkivalta paljastuu pelkäksi väkivallaksi, ihmisen pahuudeksi toista kohtaan, jota on aina vain vaikeampi pyhittää millään uskonnollisella syyllä. Tulen antamaan tästä monta esimerkkiä. Toistaiseksi olen ehtinyt VT:n puolelta julkaisemaan vain kertomuksen Kainista ja Abelista. Vanha Testamentti on kertomus vuosisatoja kestäneestä Exoduksesta, pitkästä matkasta väkivaltaa pakoon ja väkivaltaisesta taistelusta väkivaltaa vastaan. Se alkoi naapurikansoilta omaksutun uhrimytologian keskeltä, sen ajan normaaliuskonnollisuuden kohdusta. Alussa mytologisoidulla väkivallalla oli […]
Avainsanat:
Abraham J Heschel,
Daniel,
exodus,
Fariseus,
heprea,
Israelin kansa,
Jeesus,
kiivas jahve,
Lefebure Leo,
makkabealaiset,
militarismi,
myytti,
myyttiset naamiot,
naisen asema,
Palestiina,
pasifismi,
Profeetta,
sotapäällikkö,
syntipukkimekanismi,
uhrimytologia,
uhrin ääni,
väkivallan pyhittäjä,
väkivallaton,
väkivaltarakenne,
valloitussota,
Vanha Testamentti,
vihollinen,
Wink Walter
Kirjoitettu 26.1.2011
3 kommenttia
Uskonto varjelee meitä väkivallalta ja väkivalta etsii itselleen suojapaikkaa uskonnosta. René Girard[1] Girardin mukaan uhrirituaali edellyttää perusteellista sosiologista ja teologista väärinkäsitystä. Uhraajien ei pidä ymmärtää uhraamisen historiallista taustaa eikä uhrin todellista merkitystä omalle yhteisölle. Heidän pitää uskoa, että rituaali on jumalten sanelema ja uhri on tarpeellinen vain heille. Tätä väärinkäsitystä varten myytit ovat olemassa.[2] Ne ylläpitävät ihmisten pelonsekaista kunnioitusta uhreja vaativia jumalia kohtaan. Myytti toimii rituaalin kehystarinana ja antaa perusteet uhraamisen säännölliselle toistolle. Myyttiset kertomukset ja selitykset muuttavat uhraamisen kaikkien […]
Avainsanat:
Aabraham,
identiteetti,
ihmisuhri,
Iisak,
itsetuho,
Kalevala,
kansantarusto,
kauhun tasapaino,
kehystarina,
kulttuuriantropologia,
mielikuvitustarina,
Mytologinen uskonnollisuus,
myyttinen kertomus,
narratiivinen valhe,
pelastuskertomus,
provokatiivinen,
pyhä riitti,
pyhä velvollisuus,
rituaalinen väkivalta,
sosiologinen,
syntipukkimekanismi,
tabu,
teologinen,
uhrikultti,
uhrirituaali,
veren voima,
Yksilömoraali
Kirjoitettu 26.1.2011
0 kommenttia
Arkikielessä myytillä tarkoitetaan valhetta. Tavallinen puhe on oikeassa. René Girard[1] Ihmiskunnalla on väkivaltainen alku, mutta myyttien kertomuksessa väkivalta ei ole ihmisten omaa. Uhrien varaan rakennettu uskonnollinen tai poliittinen systeemi ei voi sallia väkivaltansa todellisen luonteen paljastuvan edes itselleen. Silti kaikki instituutiot ovat aina tarvinneet ällistyttäviä alkutarinoita, uljaita syitä olemassaololleen ja yleviä perusteita toiminnoilleen. Juuri sellaisia valtojen ja voimien myyttiset alkukertomukset ovat, tarinoita instituutioiden jumalallisesta alkuperästä. Girard osoittaa kuinka vanhimmat versiot Rooman perustamismyytistä antavat aika realistisen kuvauksen sisäiseen kriisiin ajautuneesta yhteisöstä, […]
Avainsanat:
alkutarina,
antisankari,
babylonialainen,
Chris Fleming,
dekryptaaminen,
demonisoida,
Dionysos-myytti,
epäjumala,
Golsan Richard,
Hamerton-Kelly,
instituutio,
kaaos,
kaksikasvoinen,
kampurajalka,
keskiaika,
Kingu,
kristallisoitunut,
legenda,
luova murha,
luurankoja kaapissa,
lynkkaus,
marginaalisuus,
markkinavoimat,
Mircea Eliade,
mytologinen verho,
mytologisoida,
myytin lumo,
myyttinen hahmo,
noita,
noitavaino,
Oidipus,
pääsiäiskertomus,
rituaali,
Romulus ja Remus,
Rooman perustamismyytti,
Rpmulus,
Salaliittoteoriat,
sankarikonna,
sijaisuhri,
Sumer,
syntipukkimekanismi,
Tiamat,
uhria vaativa kriisi,
uhribakkanaalit,
uhrin merkki,
uskonnon uhri,
uskontiede,
vainotekstit,
väkivalta,
väkivaltaorgia,
veljesmurha
Kirjoitettu 20.1.2011
0 kommenttia
Palataksemme teoriamme lähtökohtaan, esitämme että kaikkien inhimillisten instituutioiden on toistettava sovintoa tuottava murha uusien uhrien kautta. Rene Girard.[1] Tämän kauhistuttavan väitteen toivoisi olevan hullun kulttuuriantropologin fix idén paisuttelua mielettömään mahdottomuuteen asti. Saattaa ollakin. Mutta entä jos Girard onkin oikeassa? Alkukantaisissa kulttuureissa tabujen rikkomisesta seurasi yhteisön kautta toteutettu Jumalan tappava viha. Vanhassa testamentissa Akanin rikkomuksen sytyttämä Jumalan viha laantui vasta kun Akan ja hänen omaisensa oli kivitetty ja poltettu.[2] Papiston valta sekoittui usein kansan lynkkausvimman kanssa, niin että niitä ei voinut […]
Avainsanat:
Akan,
eläinuhri,
Heim Mark. S,
hyvä väkivalta,
ihmisuhri,
instituutio,
Jumalan viha,
kanne,
kosto,
kostoretki,
Kreikka,
lynkkaus,
lynkkaushenki,
oikeudenkäynti,
oikeuslaitos,
papiston rooli,
retoriikka,
rituaali,
Rooma,
Rutto,
syntipukkimekanismi,
tuomari,
uhrikulttuuri,
valtio,
valtiomonopoli,
Vanha Testamentti
Kirjoitettu 13.11.2010
16 kommenttia
Kaksi aikakautta törmäsivät yhteen nuoren munkin piinatussa sydämessä. Martin Lutherin sydämeen mahtui massiivinen määrä taantumuksellista keskiaikaa ja raivoisa annos auktoriteeteista piittaamatonta uhmaa aikansa valtasysteemiä vastaan. Hän edusti keskiaikaista luostarilaitosta parhaimmillaan ja toisaalta hänestä tuli epäilystensä ja valintojensa kautta uuden ajan humanisti, naimisissa oleva, silloin tällöin reippaasti ryypiskelevä hengenmies, joka otti vapaudekseen tehdä teologiaa keneltäkään lupaa kysymättä. Lutherista tuli maailmanhistorian ensimmäinen bestsellerkirjailija. Hänen etuoikeuksiinsa kuului, ettei hänen tarvinnut viettää suurinta osaa työajastaan kirjojensa paikallismarkkinointiin. 1500-luvun alussa länsimaisen sivistyksen viisaus mahtui muutamaan […]
Avainsanat:
agressiivinen,
anabaptisti,
Anselm,
antisemitismi,
Armstrong Karen,
aseiden siunaaminen,
avioliiton rikkoja,
bestsellerkirjailija,
demonisoida,
draama,
eettinen,
Esivalta,
Eurooppa,
fanaattinen,
feodaalinen,
Golgata,
Gorringe Timothy,
hakata kappaleiksi,
hellä,
homoseksuaalisuus,
hullu,
humala,
humanisti,
hyvä väkivalta,
isän viha,
Iso Katekismus,
itsevarmuus,
järjestys,
Jumala,
Jumalan väkivalta,
Jumalan viha,
juutalainen,
juutalaisvastaisuus,
kaaos,
kansanmurha,
kapinoida,
kasvattaja,
katolinen,
katumus,
kauhistutta,
kauhuelokuva,
keisari,
keskiaika,
kidutus,
kirjakulttuuri,
kosto,
Kristus,
kunnia,
kuristaa,
kurittaa,
kuuliaisuus,
lasten piekseminen,
latina,
lukutaito,
luostarilaitos,
Luther,
Martin Luther,
miekka,
mököttäjä,
munkki,
omaisuus,
pääsiäinen,
pääsiäiskertomus,
panna,
passiivis-agressiivinen,
peitetarina,
pelko,
Perkele,
perusmyytti,
poliittinen taistelu,
pragmaattinen,
protestantti,
protestanttinen,
pyhän viha,
pyhitetty väkivalta,
pyöveli,
rasistinen,
reformaatio,
regimentti,
retoriikka,
ristiriitainen,
ruhtinaat,
Rutto,
ryypiskelevä,
Saarinen Risto,
satisfactio vicaria,
seurakuntaelämä,
sijaiskohde,
sota,
sotilaan ammatti,
sovinto,
sovitusuhri,
statisti,
Suleiman,
synagoga,
syntipukkimekanismi,
syntiuhri,
taantumuksellinen,
talonpoikaiskapina,
teloittaa,
teologia,
tilinteko,
tuima,
tulkinta,
Tuomas Akvinolainen,
tuomio,
uhma,
uhrikritiikki,
uhriretoriikka,
uskonpuhdistus,
vainoteksti,
väkivalta,
velka,
verenvuodatus,
viha,
vihainen,
ylituomari
Kirjoitettu 10.8.2010
7 kommenttia
1. Johdanto Kun Friedrich oli viiden vanha, hänen pappisisänsa kuoli. Vuosi sen jälkeen Friedrichin veli kuoli. Yksinäisyyteen hakeutuva poika jäi naisten kasvatettavaksi. Pappissuvun poikana hän meni opiskelemaan teologiaa saadakseen, sitä kautta jotain tolkkua elämän julmuudesta. Schopenauerin ateistiset kirjoitukset käännyttivät hänet kuitenkin kristinuskon kriitikoksi. Sen seurauksena hän siirtyi lukemaan antiikin kreikkaa ja opiskeli niin intohimoisesti, että sai jo 24-vuotiaana Baselin yliopiston philologian professuurin pelkän suosituksen pohjalta. Sitä hän hoiti 10 vuotta, ennen kuin jäi kollegojensa keskinkertaisuuteen kyllästyneenä eläkkeelle. Hän halusi keskittyä […]
Avainsanat:
absoluuttinen arvo,
aforismi,
alistaja,
anteeksianto,
antikristillisyys,
auttaa kärsiviä,
Bacchus,
bakkanaali,
Beyond Good and Evil,
Castaneda,
Der Ubermensch,
Dionysos,
Donald Trump,
elämänkielteinen,
esihistoriallinen pakanuus,
evoluutio,
Friedrich Nietzsche,
Golsan Richard,
Hannu Nikunen,
häpeä,
Hesse,
hillitön tappaminen,
Hippi,
holvihautoja,
hullu,
Hyvä sota,
ihannoi kärsimystä,
Iloinen tiede,
infernaalinen,
jalostava kuritus,
Jumala,
Jung,
Jussi Halla-aho,
kanonisoitu pyhimys,
Kansallissosialismi,
kapinoida,
karnevaali,
kauna,
Kerouac,
kopea,
kosto,
maailmanloppu,
megalomaaninen,
miekkalähetys,
mikä ei tapa se vahvistaa,
moderni liberalismi,
murhaajien murhaaja,
myötätunto,
natsismi,
orjamoraali,
ovituksen festivaali,
pääsiäiskertomus,
paradoksaalinen,
pharmakoi,
postmodernismi,
provosoi,
pseudohumanismi,
pyhät leikit,
rahvas,
ressentiment,
ristiinnaulittu,
rituaali,
Sääli on sairautta,
sortaja,
sosiaalidarvinismi,
sovinto,
suojelupyhimys,
syntipukkimekanismi,
syyllisyys,
taikausko,
teoreetikko,
The Gay Science,
Titaanit,
Todellinen yksilö,
Totuudellinen filosofia,
Trump,
uhma,
uhrifestivaali,
uhrikulttuurin paluu,
uhriorgia,
Valistuksen lapsi,
valistus,
vammauttaa,
verikosto,
viaton uhri,
yli-ihminen
Kirjoitettu 18.6.2010
6 kommenttia
Toisen vuosituhannen alussa tehty teologinen innovaatio vaikuttaa edelleen melkein jokaisen suomalaisen pinnallisimpaankin mielikuvaan siitä mitä kristityt tarkoittavat pelastumisella. Harva suomalainen kristitty, tai kristinuskon hylännyt tiedostaa miten vahvasti yksi mies, jonka nimeä useimmat eivät edes ole kuulleet, on muokannut heidän käsityksiään kristinuskosta. Kirjassaan Cur Deus Homo. Jumala Ihmiseksi Pyhä Anselm Canterburylainen (1033/1034 — 21. huhtikuuta 1109) muotoili mielestään kaikille järkeen käyvän selityksen sille miksi ja miten Jeesus pelastaa. Kristittyjen enemmistölle hänen selityksensä perusversio kelpaa edelleen. Monista se on alkanut tuntua kiusalliselta, […]
Avainsanat:
Aateliset sukukunnat,
älyllinen renessanssi,
Anselm Canterburylainen,
anteeksiantamaton velka,
Anteeksiantomonopoli,
aristokraattinen suku,
armahatavaisuus,
ateismi,
Augustinus,
barbaari,
barbaaripäällikkö,
Bartlett,
Bologna,
Boso,
Canterbury,
Canterburyn piispa,
Cartess,
Cur Deus Homo,
feodaalinen,
germaanit,
goottilainen katedraali,
häväistys,
Heim Mark. S,
helvetti,
herttua Vilhelm,
hyvitys,
Jumala,
Jumalan väkivalta,
juridinen,
juutalaisvastaisuus,
kaksoisviesti,
katumusharjoitus,
kosto,
kunniakulttuuri,
kunniavelka,
kuolemantuomio,
läänitysjärjestelmä,
looginen,
Loukattu kunnia,
maanomistaja,
metateologia,
moraalinen haaste,
myöhäiskeskiaika,
mystikot,
Oxford,
pappisaristokratia,
Pariisi,
pelastus,
pelastusoppi,
perheväkivalta,
Perkele,
primitiivinen kulttuuri,
ristiretki,
saatana,
satisfactio,
sijaiskärsijä,
skolastiikka,
sosiaalinen status,
soturiluokka,
sovitus,
sovitusretoriikka,
sovitusteologia,
syntipukin uhraaminen,
syntipukkimekanismi,
talonpoikaisto,
teologinen innovaatio,
toisinajattelija,
Toomi Lehtonen,
Tuomas Akvinolainen,
uhrikriittinen,
Urbanus II,
velkakirja,
velkavankeus,
verikosto,
Vilhelm Valloittaja,
Weaver. J. Denny,
yhteisödynamiikka
Kirjoitettu 1.4.2010
1 kommentti
Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät; siihen saakka he olivat olleet vihoissa keskenään.[1] Emme tarkalleen tiedä miksi he olivat aiemmin nähneet toisensa vihollisena. Pilatus epäili Herodesta erään kantelukirjeen lähettämisestä keisari Tiberiukselle. Ennen sitä korkea-arvoinen juutalainen delegaatio, luultavasti Herodeksen ja Kaifaan johdolla, oli turhaan yrittänyt painostaa Pilatusta poistamaan kultaisen vaakunan temppelistä. Keisari Tiberius oli sen seurauksena lähettänyt ankaran kurinpalautuskirjeen Pilatukselle.[2] Tiberius ei sallinut liian ankaria sortotoimia. Pilatus sai nöyryyttävät moitteet ylhäältä päin. Hänen omat alamaisensa olivat sen aiheuttaneet. Pilatus ei […]
Avainsanat:
alkuseurakunta,
anteeksianto,
delegaatio,
demytologisoida,
Greenberg. Gary,
joukkomurha,
kantelukirje,
kärsimysnäytelmä,
katarsis,
kauna,
kilpailu,
klaani,
kurinpalautuskirje,
puhdistautuminen,
samarialainen,
sortotoimia,
syntipukkimekanismi,
testamentata,
tietoinen,
uhrikultti,
vaakuna,
vertailu
Kirjoitettu 23.3.2010
0 kommenttia
Edellinen yhteenotto pappiseliitin kanssa päättyi heidän kannaltaan aika vaarallisen tuntuiseen julkiseen nöyryytykseen. He olivat saaneet tuntea köyhän kansan vihan, pelottavan läheltä. Siksi uskonnolliset johtajat vetäytyivät vähäksi aikaa maallikoilta suojattuihin tiloihin. He eivät antautuneet, vaan lähettivät uusia pelureita kehään siinä toivossa, että Jeesus niiden kautta astuisi edes johonkin tarpeeksi pitävään ansaan. Sitten he lähettivät muutamia fariseuksia ja Herodeksen kannattajia Jeesuksen luo saadakseen hänet puheistaan kiinni.[1] Herodeksen kannattajista emme tiedä paljon muuta kuin että he olivat Rooman keisarin asettaman nukkekuninkaan, Herodes Antipaan, […]
Avainsanat:
Borg Marcus,
Crossan John Dominic,
draama,
Fredriksen Paula,
Galilea,
gallialainen,
Herodes,
Herodes Antipas,
Herzog II. William R,
hopea,
Horsley Richard A,
imartelu,
imperiumi,
Johannes Kastaja,
kolonialismi,
kompakysymys,
kompromissiratkaisu,
kristityt keisarit,
kumouksellinen ironia,
kumouksellinen toiminta,
maksaa veroa,
metsästystaktiikka,
Myers Ched,
nöyriä veronmaksajia,
nöyryyttävä,
pappiseliitti,
riippumaton,
Rooman valta,
ryöstövero,
sarkasmi,
selootti,
syntipukkimekanismi,
temppelivero,
Tributum capitis,
valuutta,
vasalli,
verokapina,
veronmaksaja,
verosaatava,
Wink Walter,
Wroe Ann,
Zadok
Kirjoitettu 17.3.2010
4 kommenttia
Kuivunut viikunapuu. Mitä uhriväkivallan tilalle? Mitään erityistä ei tapahtunut Jeesuksen edellisenä iltana aiheuttamasta minimellakasta huolimatta. Betaniassa nukutun yön jälkeen Jeesus suunnistaa opetuslapsineen jälleen kohti kaupungin keskustaa. Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten. Silloin Pietari muisti, mitä oli tapahtunut, ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, katso! Puu, jonka kirosit, on kuivettunut.”[1] Kun opetuslapset seuraavana aamuna olivat Jeesuksen kanssa menossa temppeliin, he näkivät Jeesuksen edellisenä päivänä kiroaman viikunapuun “kuivettuneen juuria myöten.” Kertomus temppelin puhdistamisesta oli […]
Avainsanat:
ankara,
anteeksianto,
eettinen,
halveksia,
Hardin Michael,
Jersak Brad,
katkeroitunut,
kauna,
kollektiivinen hylkääminen,
kosto,
koston kierre,
rikkomuksenne,
sopiminen,
sovinto,
syntipukkimekanismi,
uhraaminen
Kirjoitettu 9.3.2009
3 kommenttia
Muistatko tarinan Kainista ja Aabelista, Adamin ja Eevan ensimmäisistä lapsista[1] ja maailman ensimmäisestä perhetragediasta. Valittujen Palojen tiivistetyssä Raamatussa se voisi kuulostaa vaikka tältä: Adamin ja Eevan esikoinen Kain suuttui siitä kun Jumala jostain kummallisesta syystä tuntui hyväksyvän Abelin uhrilahjan, mutta ei hänen. Kiivastuksissaan Kain tappoi veljensä. Jumala antoi hänelle merkin otsaan ja kirosi hänen kulkuriksi maan päällä, mutta uhkasi samalla, että jos joku tappaisi Kainin hänelle kostettaisiin seitsenkertaisesti. Kain rakensi maailman ensimmäisen kaupungin.[2] Tässä tarinassa on kaikki teemamme kannalta kaikki […]
Avainsanat:
Abel,
Adam ja Eeva,
Alison James,
Bailie Gil,
Bartlett Anthony,
Bruce Vawter,
Eliade Mircea,
Golsan Richard,
Kain,
kainin merkki,
kantaisä,
katarsis,
kosto,
lynkkaus,
McEntire Mark,
moraalinen ristiriita,
myytti,
nöyryytys,
Remus,
Romulus,
Schwager Raymund,
Sisaruskateus,
syntipukkimekanismi,
veljeskateus,
veljesmurha,
veriuhri,
Williams James