Ristille hylätystä Jeesuksesta tuli kaikkein ulkopuolisin, hylätyistä hylätyin. Juuri sen kautta hän laskeutui ihmiskunnan ytimeen.[1] Kukaan ei voi olla enemmän ihmisyyden ytimessä kuin sen uhri. Jumala ei enää asu pyhässä maassa, kaupungissa tai temppelissä. Hänet kohdataan ihmiskunnan hyljeksityimmissä ja yksinäisimmissä paikoissa, epäpyhiksi ja saastaisiksi julistettujen joukossa. Jumala löytyy lähimmäisten silmissä. Niiden ensimmäinen sanoma on aina sama: ”Älä enää tapa minua. Rakasta minua.” Pääsiäisen jälkeen Jumala tuli näkyväksi. Hän kohtaa meidät jokaisessa hylkäämässämme ihmisessä. Ei tämä ole ainoa Jumalan kohtaamisen paikka. […]
Kertomuksen jälkeen alkoi sen tulkinta. Jeesus eli ja kuoli väärin ymmärrettynä. Sellaiseksi hän olisi jäänytkin, ellei ylösnousemuksen ihme olisi saanut hänen seuraajiaan miettimään tapahtumien merkitystä uudestaan. Minulla ei ole tarpeeksi asiantuntemusta pysyäkseni vain niissä vastauksissa, jotka evankeliumien pohjalta hahmottuivat. Yritän silti olla kuljettamatta näihin vastauksiin liikaa sitä jälkiymmärrystä, joka parin tuhannen vuoden aikana on syntynyt. Vasta myöhemmin käsittelen perusteellisemmin millä tavalla pääsiäistapahtumia on eri aikakausina tulkittu ja mitä niistä ajatellaan tänään. Yritän kuvitella minkälaisia merkityksiä ja johtopäätöksiä pelkän kertomuksen pohjalta […]
Kaksi aikakautta törmäsivät yhteen nuoren munkin piinatussa sydämessä. Martin Lutherin sydämeen mahtui massiivinen määrä taantumuksellista keskiaikaa ja raivoisa annos auktoriteeteista piittaamatonta uhmaa aikansa valtasysteemiä vastaan. Hän edusti keskiaikaista luostarilaitosta parhaimmillaan ja toisaalta hänestä tuli epäilystensä ja valintojensa kautta uuden ajan humanisti, naimisissa oleva, silloin tällöin reippaasti ryypiskelevä hengenmies, joka otti vapaudekseen tehdä teologiaa keneltäkään lupaa kysymättä. Lutherista tuli maailmanhistorian ensimmäinen bestsellerkirjailija. Hänen etuoikeuksiinsa kuului, ettei hänen tarvinnut viettää suurinta osaa työajastaan kirjojensa paikallismarkkinointiin. 1500-luvun alussa länsimaisen sivistyksen viisaus mahtui muutamaan […]
Paljastava ja läpitunkeva pedagogi Jeesus puhui edelleen korkeimman papiston, lainopettajien ja vanhimpien kanssa. Paikalla oli myös suuri joukko pyhiinvaeltajia, luultavimmin Jeesuksen vanhoja tuttuja Juudean ja Galilean maaseudulta. Hiljaisina kuuntelijoinakin heidän läsnäolonsa vaikuttaa vahvasti ja heidän reaktioittensa painoarvo oli suuri. Jeesus ei edelleenkään vastannut kansan johtajien kysymykseen omien valtuuksiensa alkuperästä. Kärsivällisesti he odottavat tilaisuuttaan saada hänet kiinni jostakin tarpeeksi raskauttavasta lausunnosta. Seuraavaksi Jeesus kertoi heille vertauksen sarjamurhasta. Siihen hän piilotti uusia vihjeitä omien valtuuksiensa lähteestä. Samalla hän provosoi kuulijansa paljastamaan käsityksensä […]